Oma keho

Tunnistelen omaa kehoani aina välillä, kuten tänä aamuna.

Rutistan käsiäni yhteen, ovat jäykät ja kipeät, rutistaminen tuntuu hyvältä, vähän kuin hieronta, liikuttelen sormia, pidän kädet yhdessä, tuntuu hyvältä.

Käsivarsien iho on kuiva ja ryppyinen, talvella olen aina kuivaihoinen, iän kanssa ryppyisempi, ihoni väri on aina ollut vähän ruskea, tai harmaa. Tykkään siitä. Se on tullut ranskalaisista juuristani.

Rintani ovat pehmeät kuten vatsa, rintojen väliin on tullut iän tuomi näppylöitä, nukahdan joskus käsi vatsallani tai rinnallani, kosketus tuntuu hyvältä ja olemme yhtä.

Reidet ovat herkimmät osat kehossani, pidän usein käsiäni niiden päällä, kun  laitan rasvaa niin teen sen hitaasti ja  varovasti,  pehmesti. Se on tärkeätä.

Liskoni asuu alavatsassani vaikka käy aina välillä nukkumassa sydämmessäni. Pidän usein käteni alavatsallani lämmitäkseen sitä, samalla tiedostamme että kuulumme yhteen ja meillä on turvallista ja hyvä olla.

Jos kehon osia särkee laitan käden sen paikan päälle, yritän olla sen kivun kanssa, yritän ymmärtää mistä se on tullut. Joskus tulee itku, nykyään harvemmin, enimmäkseen tulee rauhallinen tunne kehoon ja mieleen.