Oma keho

Tunnistelen omaa kehoani aina välillä, kuten tänä aamuna.

Rutistan käsiäni yhteen, ovat jäykät ja kipeät, rutistaminen tuntuu hyvältä, vähän kuin hieronta, liikuttelen sormia, pidän kädet yhdessä, tuntuu hyvältä.

Käsivarsien iho on kuiva ja ryppyinen, talvella olen aina kuivaihoinen, iän kanssa ryppyisempi, ihoni väri on aina ollut vähän ruskea, tai harmaa. Tykkään siitä. Se on tullut ranskalaisista juuristani.

Rintani ovat pehmeät kuten vatsa, rintojen väliin on tullut iän tuomi näppylöitä, nukahdan joskus käsi vatsallani tai rinnallani, kosketus tuntuu hyvältä ja olemme yhtä.

Reidet ovat herkimmät osat kehossani, pidän usein käsiäni niiden päällä, kun  laitan rasvaa niin teen sen hitaasti ja  varovasti,  pehmesti. Se on tärkeätä.

Liskoni asuu alavatsassani vaikka käy aina välillä nukkumassa sydämmessäni. Pidän usein käteni alavatsallani lämmitäkseen sitä, samalla tiedostamme että kuulumme yhteen ja meillä on turvallista ja hyvä olla.

Jos kehon osia särkee laitan käden sen paikan päälle, yritän olla sen kivun kanssa, yritän ymmärtää mistä se on tullut. Joskus tulee itku, nykyään harvemmin, enimmäkseen tulee rauhallinen tunne kehoon ja mieleen.

mindfullness, löydä itsesi ja olet onnellinen

Istu itseäsi kanssa, mene itseesi, meditoi, kuuntele itseäsi, kun löydät itseäsi ja toivomukskset ja mitä todella haikailet saat sen.

Pöh.... Ymmärrän hyvin että on  hyvä seisoa molemmilla jaloilla, olla tyytyväinen itseensä, olla maalaisjärkeä näiden kaikkien highflightien elämänuskomuksien keskellä.

Olen tyytväinen ja ylpeä itsestäni, tykkään työstäni ja olen ylpeä että teen sitä mistä tykkään ja teen sen omalla tavallani. Olen myös ylpeä ja iloinen että suurimmaksi osaksi viis veisaan ja olen aina veisannut mitä muut ajattelevat minusta. En välitä rahasta ja varsinkaan mammonasta, on vain tosi kivaa kun on sellaisia kuukausia kun on rahaa tilillä kun laskut tulevat ja pystyy maksamaan oman illallisosuutensa ravintolassa, vaikka en häpeaä pyytää ystäviä maksamaan kun olen välillä rahaton.
Minulla on kuitenkin paljon enemmän mammonaa kuin useimmilla tässä maan päällä joten kannattaa olla kiitollinen ja iloinen siitä.

Olen myös yleisesti tyytyväinen ja ylpeä kehostani sekä iän mukana tuomat rypyt, väsyneet rinnat, allit, maksaläikät, liian iso vatsa, no sen haluasin pienemmäksi vain helpotakseen sukkian päällepanemista :) ovat ok. Kävelen, näen, kuulen, maistan, tunnen tuoksuja, pystyn liikkumaan. Minulla on kaikki raajat tallessa, olen onnekas siinäkin suhteessa. Kannattaa aina pysähtyä ja miettiä pahin senaario niin kaskummaa miten iloinen sinusta tulee :)

Se että kaipaan miehisen läheisyyden ja seksiä ei voi saada mindfullnessillä.

Tietysti kaikki tämä yllä oleva auttaa siihen että voisin tavata jonkun. Jos olet tyytyväinen itseesi hehkut ja mahdollisuus tavata jonkun on isompi kuin se että istun kotona kriittisenä itseäni kohtaan ja olet melankoolinen tai allapäin.

Tämän tekstin minun oli kirjoitettava koska näin jonkun puhuvan sexfullnessistä.... zeesus.

Noniin, saimpas purettua :)

Lynchausfiilis

Metoo , vimed, memyös,

Minun on vaikeata lukea siitä miten otetaan esiin jotkut ja lynchataan. Siitä seuraa pelon kautta opettamista.

En kannusta sitä.

Miten näin vanhoja ja niin pitkään patriarkaallisessa ihmiselämässä ollut käyttäytymisiä voi muuttaa nopeasti. Ei ainakaan lynchaamaalle.

En usko että kukaan syntyy ilkeänä tai sadistisena. Kyllä näille ihmisille on tehty jotain jossain vaiheessa elämää joka rikkoi niitä ja alkavat tehdä samaa tai vastaavaa toisille, kuin muuta ei osata, sekä se että monet eivät edes tiedosta, kuten narssisstisuus, että tekevät väärin.

Itse ymmärrän että kannan paljon varsinkin vanhemmistani opittuja käyttäytymisiä mutta myös tietysti ympäristössä.

Melkein kaikkialla missä on työhierarkia käytetään valtaa ja tehdään pahaa niin kuin on opittu, myös kotona on hierarkia ja se siirtyy eteenpäin lapsille. Useimmiten sitä ei edes tiedosta koska ei ole tiennyt muusta.

Onneksemme mailmassa on vielä järkeviä, kilttiä, maanläheisiä jotka tietävät mikä on oikein ja väärin ja mikä on hyväksi ihmisille.

Niitä kun on ollut tarpeeksi ympärillä niin saa mahdollisuuden valita minkä tien ottaa. Joskus, kuten minulla, joka ei tiennyt mitä kannoin, niin se tuntui kipeältä kehossa ja pään sisällä oleva konflikti oli valtava.

Onneksi nykyään meillä on paljon parempi tieto henkisen hyvinvoinnin korjaamisesta.

Nyt tiedän miten tärkeätä se on katsoa sukujeni kantaumuksia joista kuulen ja kysyn vanhemmasta polvesta. Näen taakkani paremmin kun näen sen ketjun mistä se tulee. Lapseni ovat myös auttaneet minua näkemään itsessäni väärät käytökset. Se on taas paljon vaikeampi myötää omille lapsille että tekee vääriin. Vielä opettelen, olen oppinyt pyytämään niiltä anteeksi. Näen tietysti niissä sellaista mitä olen ketjusta niille opetaanut ja sekin avaa silmiäni.

Tämä, ja hyvä terapia jossa käytetään vanhaa hyvää terapiaa joka on käytetty ihmiskunnan alusta saakka yhdistetty uusiin menetelmiin ovat ainakin korjanneet minussa paljon.

Toivon että kaikki uhrit mutta myös tekijät saisivat osan tästä terapiasta niin elämä muuttuisi vielä nopeammin paremmaksi.

Jätetään lynchaamiset, nyrkit, viha jo kosto, nämä syövät ihmisenergiaa turhaan.

Olen onnekas, olisin toivonnut vanhemilleni enemmän apua ❤

Uni

Tiistai aamu klo 7. Nukahdin klo 20.30. Uni tekee ihmeitä. Ilman sitä en luultavasti olisi niin hyvässä henkisessä ja fyyysisessä kunnossa. Se on vahvuuteni. Miksi nukahdin niin aikasin eilen enkä herännyt ennen kuin nyt en tiedä. Kehoni tietää mitä se tarvitsee, minun täytyy kuunnella sitä ja mennä sen mukaan, silloin voin parhaiten.

Jätin lukematta läckbergin dekkari jo aikasin koska tiedän että jos jään kiikkiin jännityksen kanssa en nukahda, jännitys jää kiinni kehooni ja en todellakaan nukahda. Sama jonkun jännitysleffan kanssa. En katso niitä enää. Katson vain piirettyjä, ne ovat hauskoja ja niissä on usein ihan tavallista elämänfilososia joka kn ihan terveellistä.

Sain pyöräni takaisin huollosta eilen ja ai että tuntui mahtavalta pyöräillä taas. Käveleminen on minulle vaikeata ja lonkkani menee jumiin, sitten on kipeä. Siinäkin kuuntelen taas kehoni, pääni luulee että käveleminen auttaa paremmin lonkkakipuuni mutta kehoni sanoo muuta. Iloni oli täydellinen pyöräilessä.

Kehoni on rentoutunut pitkän yöunen jälkeen.

Kuunnellaan siis kehoa eikä ajatella liikaa.. se on ihmiselle tosi vaikeata

Hyvä yö

Heräsin klo 8, ihan pieni kehojännitys, olin nukkunut putkeen rauhallisesti. Nukahdin helposti uudestaan, heräsin 9 jälkeen.

Vielä nivus on kipeä, muuten ei särkyä eikä jännitystä, ihanaaaaa.

Jään hymyillen lillumaan sänkyyn, pää tuntuu tyhjältä ja fiilis positiviinen. Tänä aamuna pärjää ilman positiivisuustoimintaa.

Aamumeditaatiot, aamujumpat, zumbavideot, laulaminen ja muut hupsutukset ovat todella tärkeitä varsinkin vaikean yön jälkeen, ja tottakai teen sen tällaisena aamuna myös, mutta se ei ole yhtä tärkeätä.

Aamulla ei ollut edes normaali meganälkä, jess. Tee ja pari voikkaria.

Alaselkä tuntuu kutenkin vähän hataralta, joten tänään pienempi kävelylenkki, sitten ei mitään muuta ohjelmaa. Aion nauttia kehon hyvästä olosta.

Olisipa joka yö tällainen.

Meditaatio peliin

Lauantai aamu keho on vielä kipeämpi kuin eilen, lonkka särkee niin että se herättää minua yöllä. Aamulla en pysty oikein seisomaan oikealla jalallani, se on ollut ennen, harmittaa. Kello on 6 ja harmittaa.

Edellinen ilta oli mukava, tyttäret olivat käymässä, syötiin, minä join pitkästä aikaa punaviiniä joka maistui hyvältä. Viini ei vaan sovi tällä hetkellä, sain suonenvetoja yöllä, luultavasti sen takia heräsinkin niin aikasin. Parempi olla juomatta alkoholia.

Tein Joe Dispenzan tunnin kestävä meditaatio, jopas helpotti. Aion yrittää tehdä sitä joka päivä, kuten tein kuukauden viime keväänä. Se on tehokas kunhan sen tekee.

Rakastan sitä "be nobody" paikkaa, silloin olen jossain muualla, missä on hyvä olla. Se on se paikka missä olin kun dissosioin, turvallinen ja harmoonin paikka. Haluasin olla siinä, koko ajan.

Haluasin olla siellä, eikä täällä maan päällä, siellä tunnen leijuvani, olen täynnä iloa, harmoniaa, olen osaa jotain, en tunne olevani yksin. Kuullostaa ihan hullulta sitten kun taas avaan silmäni ja olen tässä taas.

Mutta, Dispenza auttaa minua täällä myös. Olin iloisempi, tein aamuvenytyksen, zumbailin, laitoin iloista musiikkia, lauloin mukana, lonkka on vähemmän kipeä. Meditaatio tehoaa. Miksi en tee sitä useammin. En tiedä.

Olisi ihana aloittaa joogaa jossain. Missä, milloin, onko varaa. Meni liian vaikeaksi, annetaan olla.

Juupaseipaspäivä murkkuelämä jatkuu :)

Perjantai

Murrosikäolotila senkun jatkuu. Ymmärrän myös miksi olimme niin väsyneitä silloin.
Nukuin huonosti, heräsin usein ja oli ihmeellisiä unia, keho oli jännityt mutta vasta aamulla se oli taas kun viulunkieli. Etureidet kihelmöi, vatsa on tosi jännitynyt, liskoni on hereillä, vatsa kurnii, olen aina tosi nälkäinen tällaisen yön jälkeen.

Tällaisen yön jälkeen ei ole ihme että on väsynyt aamuulla

Laitan kuullokkeet päälle, kupariketun merimeditaatio, makaan sängyssä, yritän keskittyä, onnistuu aina välillä, keho rauhoittuu vähän.

Meditaation jälkeen päätän olla menemättä uimaan. Yritän löytää balanssin mikä olisi hyvä minulle ja keholleni, liikuntaa juu, kylmyyttä en vaan tällä hetkellä kestä, kävelykin tekisi hyvää, reidet vaan ovat niin kipeät. Pitäisikö minun vaan mennä tsempata. Grr, vihaan sitä sanaa. Olen selvästi vähän kiukkuinen myös. Päätän jäädä kotiin, ottaa kuuman pitkän suihkun, venytellä vähän, sen jälkeen kahville dekkarini kanssa, töihin kävellen, se saa riittää.

Tunnen itseni yksinäiseksi. Haluan mutta en halua olla yksin. Enkä oikeastaan ole yksin😊

Murrosikä

Eilen vapaapäivänäni heräsin ilman kehojännitystä, mahtavaa. Se että herään aamulla ja tunnen itseni rauhalliseksi ja hyvin nukkuneena on harvinaista, sen tajuan kun nyt oli tällainen aamu, wow.

Tänä aamuna heräsin kuten useimiten, keho jännittyneenä sekä väsyneenä vaikka olen nukkunut 8 tuntia.

Kävin tukussa, heitin poikani Jorviin, olin töissä aikasin. Olen ollut koko päivän rauhaton, kiukkuinen, lyhytpinnainen ja vähön siipi maassa, välillä iloinen, sain uuden keikan, hauskoja juttuja, samalla mietin että ei mitään uutta tai hauskaa tapahdu elämässäni tällä hetkellä.  Sehän ei ole totta, minulla tapahtuu oikeastaan koko ajan mukavia juttuja, mutta koska olen tällä hetkellä tällaisessa fiiliksessä niin näin se vaan tuntuu.

Sain kiinni mikä olotilanteeni on. Olen murroiässä! Näin tunsin ollessani 16 v, tunnetilani vaihtelee koko ajan, ilosta, synkkyyteen, melankoliaan, surkutteluun, innostukseen, uskonpuutteeseen jne... olen rauhaton.

Syön liikaa, ahmin. Söin juuri yhden kokonaisen keksipaketin, minä en edes välitä kekseistä. Ahdistaa, päivällä pää pyöri ja oli päänsärkyä, pahoinvointia.

Ehkä käyn läpi sen murroiän jonka en saannut tai pystynyt silloin aikoinaan läpiköymään, samalla tiedostan että olemuksessani on myös aikuinen minä läsnä, vieressä, tiedostaen että ok, mennään tämäkin läpi, kyllä se tästä.

Aikuinen minä päättää että paras on vain olla, tällä hetkellä ei tehdä mitään suuria tai hätiklityjä päätöksiä mistään tai mihinkään suuntaan vaikka elämä välillä tuntuu ahdistavalta ja tylsältä.

Ystävyys

Olin tänään kävelyllä ja kahvilla ystävän kanssa jonka olen tuntenut siitä kun olimme 8v vanhoja. On mukava että sellainen löytyy, koska tiedämme niin paljon toisistamme ja ympäristöstämme ettei tarvitse selittää.

Puhuimme suhteista, miksi olimme päättäneet erot miehistämme, minä 9 v sitten, hän viime syksynä, nuorisosta, työstä, äideistä, mailmasta jne... siis kaikesta.

Ihana ja paras on luottamus siitä että luotamme toisiimme, kuuntelemme, autamme, joskus yksi tarvitsee enemmän ja toinen vähemmän, joskus toistepäin. Hän tarjoaa tänään, minä sitten taas. Balanssimme on hyvä, sen takia ystävyytemme toimii niin hyvin.

Sitten tapasimme kolmannen ystävän, menimme istumaan suurkirkkoon sisälle. Keskusteluaiheet olivat, luottaminen, demoonit, itsemurha, suhteet, äiti, manipulointi, hyväksikäyttö, minkä näköinen on Allah, sektit ja kaikenlaista muuta kiinnostavaa.

Nyt kotona tunnen suurta iloa siitä että kuuntelemme, puhumme, avaamme, luotamme, kannustamme ja nauramme yhdessä.

Nykyään minua kuullaan ja nähdään, wow ❤

Hiljaisuus

Tänään lähti airbnb vieraani, hän oli luonani 6 päivää, ihan mukava mies, kiinostavia keskusteluja ja hiljainen.

On mukava kun joku on kotona vaikka ei puhuttaisi koko ajan.

Vieraat tuovat mailman luokseni, siis tavallisen arjen mailma, kaikilla on oma tarina, opin aina uutta ja se on mukavaa.

Nyt olen kotona ilman musiikkia, kynttilä palaa, ihanan hiljaista. Hilaisuus on tänään kuin pumpulia, kuuntelen niin paljon musiikkia, mikä on mukavaa, mutta joskus, kuten tänään, hiljaisuus on mahtava.

Olen vain, ostin divarilta dekkarin, pesen pyykkiä, se on ohjelmani tänään. Nukun nakuna, tuntuu ihanalta, välillä en siihen pysty, tarvitsen jotain suojelemaan kehoani, nyt en tarvitse. Se tarkoittaa että tunnen itseni turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Hiljaisuus oli lapsena pelottava, tänään ei.

Perjantai fiilis

Tänään on selvästi hiljainen päivä.

Päätin tyhjentää ja putsata pakastimet ja jääkaapit, sain juuri hoidettua luvatut laskut kiitoksen eilisille asiakkaille, yksi maksoi etukäteen parin viikon päästä  olevan tilauksensa, bless her :)

Toiselle asiakkaaalle sain laittaa etukäteislaskun, sen saan tilille luultavasti maanantaina, nyt pääsen maksamaan osan vuokrastani. Blees them too :)

Heti kun on hiljaista, mietin miten kauan vielä jaksan tätä palapeliä. Rakastan sitä mitä minä teen ja missä minä sen teen, haluan myös tehdä paljon sellaista mikä ei tuo rahallisesti minulle mitään koska huomaan että pystyn auttamaan, saan annettua toivonkipinän ja ilon monelle.

Miten saan itse nyt annettua itselleni iloa, toivoa.

Tämä ilta saa mennä meditaatioksi, se on paras lääke tähän.

Uusi päivä, uudet kujeet

Juuri vähän sulkemisajan jälkeen eilen, liikkeesseeni tuli suosikkipariskuntani käymään, kysyivät vapaata iltaa illalliselle, ostivat tavaraa, antoivat minulle halin.

Olipa paras lahja, olin niin iloinen etten ollut sulkenut aikasemmin kuten olin ajatellut, kun ei kerran ollut asiakkaita. Sydän suli, toivat minulle toivonkipinän.

Tänään tunne on vielä mukanani, Matin kanssa täytettiin juuri Vikingloton lappuset, ensimmäisenä yhteisellä toivomuslistallamme on mönkijä landelle, emme vaan olleet vielä päässeet yhteisymmärrykseen onko se avolavalalla tai minkälainen 😊

Seuraavaksi käytämme jonkun miljooonan auttamaan ulkonanukkujia, nuoria, maksamme ystävien lainat pois, ulosottovelat. Ammetta en tarvitse enää pitää listallani, minulla on hykyään Eva ystävättäreni luonna ihana vihreä kylpyhuone, missä on täydellinen vihreä amme, siis oma Spa 😁

Ihan selvästi kevyempi päivä tänään

Uskonpuute päivä

Sain itseni pysymään kotona potemassa eilen, ja sain vatsani ja mieleni rauhoittumaan, katselin koko illan piirettyjä, rauhoitun ja nukahdin kuten tavallisesti noin puoli yhdentoista aikaan.

Herään aamulla puoli kuusi, huolet pyörivät, siis nyt rahahuolet, ei ole keikkoja näkyvillä paitsi joitakin pieniä hauskoja mutta ei tarpeeksi, vielä on 360 maksamatta kotivuokrasta, liikevuokrasta kaikki, onneksi vuokranisäntäni on ymmärtäväinen, toukokuussa kuitenkin taas vuokrakeskustelu, olisi kyllä niin ihanaa jos hän voisi pitää tämän vuoden 1000 euron vuokraa. Oli kyllä niin hyvät kicksit Herkkutalolle että hän uskoi minuun ja ideaani. Yksi parhaimmista myyntipuheistani 😊

Mutta..... tällaisena toivonpuute päivänä sekää  ei ilahduta. Olen nyt  töissä, teen 30 hengelle sponsoriruokaa huomiselle, nuorisolle, se on aina se minun heikkous. Noh, ruokaa minulla on aina, ja tällä viikolla aikaa vaikka kuinka paljon, kalenteri ihan tyhjä.

Olo on vielä vähän flunssanheikko joten ajattelen että ihan ok, tää viikko huilataan. Vielä löytyi kahvirahaa matille ja minulle Ursulaan, sekin raha mene lasten hyvinvointiin, hienoa, toivottavasti se on ihan totta, eikä joku säätiön pomo joka elättää itseensä näillä rahoilla, niitähön taitaa olla paljon.

Noniin, tällaisena , toivonpuute päivänä, ajatukset menee skeptisyyteen. Ei luota   kehenkään. Suurin osa ihmisista ovat ahneita itsensäajattelevia ihmisiä. Oikein alkaa naurattamaan tämä tekstini. Tiedän hyvin että minun ympärilläni liikkuu enimmäkseen luotettavia ja ihania ihmisiä jotka tukevat ja auttavat toisiaan.

Aamulla mietin myös hyväksikäyttöä, pari muistoa on jäännyt mieleeni, pompahtavat aina välillä.

Olin käynnyt kiropraktikolla yli 15 vuotta, nallekarhu, hyvin turvallinen. Hänen kanssa sain avattua kauhu muistoja hyväksikäytöstä. Varsinkin takapuoleeni tehdystä hyväksikäytöstä. Hoidon aikana olin vain alushousuissa, mutta hänen kanssaan olen tuntenut itseni aina turvalliseksi, se takia pystyin avaamaan ja päästäämään nämä lapsuuden muistot. Sen tiedän että muistot olivat siitä kun olin 3 tai neljän, heti alussa, se valtava kipu,pelko ja kauhu. Kiropraktikolle olin kertonut taustani ja häm, kahden tytön isänä, oli tosi vihainen puolestani. Hän auttoi minua paljon.

Pari vuotta myöhemmin kävin taas hänen luonna, siitä on nyt ehkä 3 vuotta. Hoidon jälkeen hän kiihottui niin kehostani että kysyi kiltisti jos saisi rakastella kanssani, olin niin ihmeissään että sanoin ihan juu, kyllä se ok. Hän voihki ja hoiti asian loppuun aika nopeasti. Poistui sisältäni, oli kiitollinen ja valtavan onnellinen, sanoi ettei hänelle koskan ole tapahtunut näin, asiakkaan kanssa. Pää pyörällä lähdin hänen luota, hän halasi ja sanoi että olisi ihana nähdä taas. Sanoi että soitto vaan, en tiedä jos hän tarkoitti seksisuhde tai asiakkaana. Lähdin.

Tämä on jäännyt vaivaamaan, kävin hänen luonna vuosi sitten, hän oli kuin ei mitään, rupateltiin kuten ennen eikä mitään tapahtunut. Tunsin vain että minun oli ollut pakko mennä hänen luokseen vielä, tunsin jotenkin ettei hän uskaltanut tehdä mitään. Lähdin ihan tyytyväisenä, tietäen etten enää koskaan tule menemään hänen luokse. Ihmeellistä tunsin itseni voittajana.

Tiedän ja olen ihan varma että minä en todellakaan ole ainoa. Hänen työnä on tapa saada seksiä. Hän on hyvä kiropraktikko, mutta myös lirkuttelija, naistenmies.

Nyt aamulla tajusin mikä se oli mikä rassasi minua kaikesta enitän tässä jutussa ja monessa muussa seksikohtaamisessa elämässäni. Se on ne miehet jotka tyydyttävät vain itseensä, minun kehollani ja avullani, eivätkä edes kysy, yrittävät tai miettivät minun hyvinvointia tai haluja. Se loppuu kuin seinään. Se on se.

Onneksi olen saannut tavata miehiä jotka välittävät, se antaa toivoa.

Tunnet itsesi ei miksikään, kun mies ei ajattele sinua, kääntävät selkääns, ehkä kiittävät tai ehkä sanovat että olipas hyvä, ei muuta, eivät kysy mitä minä haluas. Se tunne on aivan hirvee. Olen arvoton, se on se tunne joka nousee.

Arvoton, minä ja kehoni ovat käyttötavaraa.

Hmm, ehkä tilaan ajan terapeutilleni, tämä on varmasti hyvä asia purkaa. Käyn hänen luonna enää silloin kun mielestäni tulee jotain, nyt tuli.

Uskonpuutepäivä jatkuukoon niin kauan kun on tarvetta, sellaisia meillä kaikilla on joskus.

Vatsani jännittää

Liskoni ei ole vielä jättänyt minua rauhaan. Olen rauhaton, vatsani on jännitynyt, samalla uupunut, kehooni on tulluta taas kerran virus, joka tyhjentää energiani.

Tiedän että virus iskee minuun usein kun teen tain en ehkä tee, vaan analysoin liikaa ja yritän liikaa olla rento. Kehoni sanoo stop. No nyt on stop, tunnen sisälläni jännitystä, rauhattomuutta, olen ärsyyntynyt, lyhytpinnainen.

Haluan ulos liikkumaan, saamaan raitista ilmaa, kuitenkin tiedän että uuvun heti ulkona. Kurkkuni on kipeä, ihoni on rutikuiva, hiukseni ovat koko ajan ihan rasvaset ja sähköisrt vaikka käyn suihkussa.

Kehoni reagoi johonkin, en tiedä mihin, olen tympääntynyt. Eheyteni tuntuu menevän ympyrää, miten katkaisen sen, mitä voin tehdä eri lailla, ajatella eri lailla, muuttaa selkäytimessä olevat tavat tai aivoissa ohjeilmoidut tavat, grr.

Nojoo, tiedän että kirjoittaminen auttaa, sen takia puran tämän tänne, meditaatio auttaa myös, ei vaan huvita.

Samalla elämässäni tapahtuu kaikenlaista ihanaa, mahtavat airbnb vieraat, eilen tehtiin aarrekarttoja parin ystävättären kanssa, meilla on todella hauskaa, juteltiin kaikenlaista. Tytär oli eilen käymässä, kivaa. Töissä on kivoja aisoita, vaikka tulevien parin viikon aikana ei mitään keikkoja, se rassaa tietysti, vielä löytyy venytettyjä laskuja, ja se jos jotain pännii, vaikk tiedostan että tämän hetkinen tilanne on paljon valoisampi kuin pari vuotta sitten. Miksi sitten stressaan.

Toivoisin että rahatilanteeni olisi jo niin hyvä että aina löytyisi rahaa kun laskuja pitöisi maksaa. Olen liian kauan ollut tiukoilla, nyt hermostun pienestäkin, iroonista miten se menee näin, kun sen pitöisi mennä ihan toiseen päin, pitäisi olla huojentunt että jotenkin aina löytyy rahaa. Ehkä se on se palapelin tekeminen joka rassaa, jos maksan puolet tästä nyt, soitan, ilmoitan että loput toivottavasti viikon sksällä, sitten olinkin unohtanut tämänkin , ja ah, puhelinlaskusta tuli muistutus. Miten kauan ennenkuin landelta menee sähköt, jne.....  väsyttävää.

Toivottavasti tämä paperille ruikuttaminen helpottaa olotilani, luultavasti, kiitos siitä 😁❤