Kymmenen vuoden sykli

Tiedän että sanotaan että elämme 7 vuoken sykleissä, minä elän 10 vuoden sykleissä.

Ensimmäiset 20 vuotta oli vaikeita vuosia, elämäni alkoi kun muutin yksin asumaan 20 vuotiaana. Ne seuraavat 10 vuotta olivat mahtavat vuodet. Sitten seuraavat 10 vuotta olivat myös ihanat, mies, lapset, perhe, kyllä nautin. Sitä seuraavat 10 vuotta olivat  rankkoja mutta ilman niitä en olisi pystynyt avaamaan lapsuuteni muistot, enkä olisi pystynyt tekemään ne ratkaisut ja muutokset jotka koskivat sekä lapsiamme että itseni.

Laspuuden muistoni avautui minulle tänään 10 vuotta sitten. 13.3 2009. En normaalisti mieti mikä päivä on meneillään mutta tänään kun avasin kalenterin niin tässä se oli. Päivämäärät olen aina helposti unohtanut, sen takia olin surkea historiassa koulussa. Tämä vaan oli kiva muistaa, koskaa 2009 se oli perjantai.

Monelle se on epäonnen päivä, minulle se oli onnen päivä. On siitä niin kiitollinen . Huh, en halua ajatella muu vaihtoehto, sitä että kantaisin muistojani sisälläni vieläkin. Brrrr...

Vau, tässä olen nyt, omassa ihanassa puodissani Mariankadulla, minulla on ihana pikku kämppä Kalliossa jonka fiilis on kuin eteläeuroopassa, puuttuva kylpyamme sain hankittua viime syksynä. Keskellä suomen kaunista luontoa minulla on ihan ikioma mökki järven rannalla. Siellä seudulla minulla on myös ihanat naapurit jotka pitövät minusta huolta.

Nuorisoni voi hyvin, kaikki etsivät paikkaansa ja tarkoituksensa mailmassamme, mutta sitähän me kaikki teemme kokoajan. Elämä on muutosta joka sekuntti.

Nyt! Käännän lehden ja päätän että kaikki seuraavat 10 vuoden syklit ovat ihania ja hyviä. Kolhuilta ja suruilta en voi välttyä, se kuuluu elämäämme, se on myös ok. Käyn ja elän ne läpi, tällä kertaa helpommin.

Olen kiitollinen ja rauhallinen. Nyt menen valmistamaan asiakkaan tilaama välimerellinen vegepiirakka.

Anna lehden juttu

Anna lehden tammikuun ensimmäisessä numerossa oli juttu elämästäni missä myös kerrottiin hyväksikäytöstä.

Minua ei enää edes jännittänyt mikä olisi reaktio. Minusta se oli hyvin kirjoitettu, positiivinen, joka antaa toivoa kaikille toivottavasti myös niille joilla on raskaampiakin kantamuksia. Juuri sitä toivonkin hejastuvan.

Laitoin kopion siitä facebook sivulleni ja sain sieltä tosi paljon ihania kannustavia tekstejä ja tykkäyksiä. Oli tosi mukava tunne.

Samalla tunsin että no niin, nyt tämä on siis tehty, nyt voin mennä eteenpäin tekemään jotain ihan uutta. Onhan tätä nyt tarpeeksi vatkattu. Nyt en mieti mennä mukaan mihinkään naisten linjalle tai muuhun, olen niin moneen yrittänyt olla aktiivinen, muta jos ei lähde käyntiin itsestään sen jälkeen niin se ei ole tarkoitus.

Tulin juuri Kallion kirjastosta missä oli kokous tuleville lukulähettiläille. Se kuullosti kivalta. Olenhan pitänyt dementtiaryhmälle kokkikouluja ja se oli ihanaa, tottakai voin lukea niille. Ehkä lastenkirjoja, ne ovat usein niin hauskoja.

Naapurifirmasta tuli kysely suomalaisista kokkikouluista ulkomaalaisille. Sekin kuullosti hauskalta, toivottavasti toteutuu.

Nyt on aikaa ja tilaa. Joskus vielä haluasin kirjoittaa kirjan. Jotkut ystävät ovat kysyneet reseptikirjaa muttamielestäni ruokakirjoja on jo ihan tarpeeksi. Ehkä elämästäni, koska olen saannut kokea niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista,sepäs sitten nähdään joku kaunis aurinkoinen päivä