Perjantai aamuna saimme viestin että äiti oli kuollut.
Heti aamiaistarjoilun aikana, silmät oli muljahtant ympäri ja joku minuutti myöhemmin hän oli poissa. Ilman kipuja ja nopeasti.
Edellisenä päivänä hän oli istunut uuden tuttavuuden kanssa höpöttelemässä ruotsiksi iloisen telkkarihuoneessa yli tunnin. Kuulosti ihanalta joten en häirinnyt häntä.
Itku tuli, eikä loppunut vähän aikaan. sen jälkeen mentiin veljeni kanssa katsomaan häntä tai oikeasti vain maallinen kehonsa enää.
Hänessä ei näkynyt mitään eloa, valkoinen muumio. rauhallinen, tyhjä.
Hän pääsi vihdoinkin lähtemään ja hyvin.
Olen siitä äärettömän iloinen ja kiitollinen.
Meille oli veljeni kanssa hyvin erikoinen päivä sen jälkeen mutta oli ihana olla yhdessä.
Nyt pääsemme lähestymään toisteemme ehkä helpommin.
