Perjantai

Murrosikäolotila senkun jatkuu. Ymmärrän myös miksi olimme niin väsyneitä silloin.
Nukuin huonosti, heräsin usein ja oli ihmeellisiä unia, keho oli jännityt mutta vasta aamulla se oli taas kun viulunkieli. Etureidet kihelmöi, vatsa on tosi jännitynyt, liskoni on hereillä, vatsa kurnii, olen aina tosi nälkäinen tällaisen yön jälkeen.

Tällaisen yön jälkeen ei ole ihme että on väsynyt aamuulla

Laitan kuullokkeet päälle, kupariketun merimeditaatio, makaan sängyssä, yritän keskittyä, onnistuu aina välillä, keho rauhoittuu vähän.

Meditaation jälkeen päätän olla menemättä uimaan. Yritän löytää balanssin mikä olisi hyvä minulle ja keholleni, liikuntaa juu, kylmyyttä en vaan tällä hetkellä kestä, kävelykin tekisi hyvää, reidet vaan ovat niin kipeät. Pitäisikö minun vaan mennä tsempata. Grr, vihaan sitä sanaa. Olen selvästi vähän kiukkuinen myös. Päätän jäädä kotiin, ottaa kuuman pitkän suihkun, venytellä vähän, sen jälkeen kahville dekkarini kanssa, töihin kävellen, se saa riittää.

Tunnen itseni yksinäiseksi. Haluan mutta en halua olla yksin. Enkä oikeastaan ole yksin😊