Murrosikä

Eilen vapaapäivänäni heräsin ilman kehojännitystä, mahtavaa. Se että herään aamulla ja tunnen itseni rauhalliseksi ja hyvin nukkuneena on harvinaista, sen tajuan kun nyt oli tällainen aamu, wow.

Tänä aamuna heräsin kuten useimiten, keho jännittyneenä sekä väsyneenä vaikka olen nukkunut 8 tuntia.

Kävin tukussa, heitin poikani Jorviin, olin töissä aikasin. Olen ollut koko päivän rauhaton, kiukkuinen, lyhytpinnainen ja vähön siipi maassa, välillä iloinen, sain uuden keikan, hauskoja juttuja, samalla mietin että ei mitään uutta tai hauskaa tapahdu elämässäni tällä hetkellä.  Sehän ei ole totta, minulla tapahtuu oikeastaan koko ajan mukavia juttuja, mutta koska olen tällä hetkellä tällaisessa fiiliksessä niin näin se vaan tuntuu.

Sain kiinni mikä olotilanteeni on. Olen murroiässä! Näin tunsin ollessani 16 v, tunnetilani vaihtelee koko ajan, ilosta, synkkyyteen, melankoliaan, surkutteluun, innostukseen, uskonpuutteeseen jne... olen rauhaton.

Syön liikaa, ahmin. Söin juuri yhden kokonaisen keksipaketin, minä en edes välitä kekseistä. Ahdistaa, päivällä pää pyöri ja oli päänsärkyä, pahoinvointia.

Ehkä käyn läpi sen murroiän jonka en saannut tai pystynyt silloin aikoinaan läpiköymään, samalla tiedostan että olemuksessani on myös aikuinen minä läsnä, vieressä, tiedostaen että ok, mennään tämäkin läpi, kyllä se tästä.

Aikuinen minä päättää että paras on vain olla, tällä hetkellä ei tehdä mitään suuria tai hätiklityjä päätöksiä mistään tai mihinkään suuntaan vaikka elämä välillä tuntuu ahdistavalta ja tylsältä.