Itsemurhayritys

Kirjoitin itseni ylioppilaaksi, minulla oli onnekseni ollut lukiossa mahtava luokanopettaja joka kannusti minua koulunkäyntini kanssa. Olin siihen asti ollut poissa niin paljon kun kehtasin ja pääsin luokalle aina rima hipoen. Vanhempani joko eivät halunneet tietää tai eivät välittäneet. En tiedä.

Ylioppilasjuhlat vietettiin serkkuni kanssa yhdessä, olimmehan samalla luokalla. Kesä meni , pääsiin Hankeniin ja olin kolme pistetttä vailla valtiotieteen opiskeluun. Ilmoittaudun myös Kauppaopistoon, siis Lilla Hankeniin. Päätin mennä kauppaopistoon ja hyllyttää vuodeksi Hankenin, annoin itselleni vuoden aikaa miettiä mitä halusin opiskelujen kanssa. Äitini ja jotkut sukulaiset olivat kauhuissaan siitä etten ottanut vastaan yliopistopaikkaa, sehän kun takaa hyvän toimeentulon ja hyvän työpaikan.

Aloitin syksyllä kauppaopiston opinnot. Opiskeluaikana oli paljon juhlia joten viikonloput meni siihen. Tunsin itseni zombiksi, en tiedä mikä minulla oli. Tuntui kun katsoin itseäni ulkopuolelta ja elin elämäni päivä kerrallaan miettimättä oliko hyvä tai ei. En ollut iloinen, en vaan tiennyt mikä minulla oli. Poikaystävän kanssa oli loppu, kotona oli ahdistavaa, olin kuitenkin yliopppilas ja opiskelu edessä, uudet tuulet.

Olin Casan juhlissa, olin juonnut aika paljon. Keskellä yötä , yksi tyttö, jonka luulin olevani yksi parhaista ystävästäni rupesi huutamaan minulle että olin ilkeä ja ajattelin aina vain itseäni ja että oli minun syytäni että hänen äitinsä oli kuollut ( syöpään) .

Menin ihan lukkoon, en edes alkanut itkemään. Käännyin ja lähdin menemään. Tämä oli viimeinen niitti. Olin päättänyt tehdä itsemurha. Lähdin kävelemään kotiin päin ja tiesin että tyhjentäisin kaikki äidin vahvat lääkkeet ja pääsisin vihdoin rauhaan , pois tästä kauhuelämästäni jota en ymmärtänyt ja jossa olin joku ulkopuolinen. Kotimatkalla itkin jo ja jossain vaiheessa taksi pysähtyi viereeni ja taksikuski tarjosi minulle ilmaisen kyydin kun vaikutin niin surkealta. Vähän helpotti. Sain purettua suruni ja itkin hänen autossaan jonkun aikaa, tuntui hyvältä että joku vihdoinkin kuunteli ja ymmärsi.

Kun olin rauhoittunut ja luvannut hänelle etten yritä itsemurhaa niin hän alkoi lähennellä minua. Menin taas ihan lukkoon, heitin oven kiinni ja nyt olin vielä varmempi päätöksestäni. Mailma oli täynnä epämielyttäviä ihmisiä.

Tyhjensin äitini kaikki laatikot lääkkeistä ja nukahdin.

En tiedä oikein kuka minut löysi ja vei minut Hesperian sairaalaan, papereistani (kävin hakemassa ne noin 10-15 v sitten ) luin että se olisi ollut entinen poikaystäväni, en tiedä miksi hän olisi tullut meille kotiin keskellä yötä mutta näin se oli. Äitini oli jossain maalla. Hesperiassa minulle tehtiin vatsatyhjennys ja lähetettiin kotiin. Kotona jatkoin lääkkeiden etsimistä ja lopulta minut vietiin uudemman kerran Hesperiaan ja siellä minut laitettiin suljetulle osastolle.

Näin jälkeenpäin, olen iloinen siitä että äitini ylidramatisoi että hänellä on niin vahvat lääkkeet ja että ne ovat niin vaarallisia, sitä me oltiin kuultu koko elämämme ajan, ne eivät olleet kuitenkaan niin vahvoja ja vaarallisia. Onneksi.

Ensimmäinen oikea poikaystävä

Olin 15 v kun tapasin luokkakaverin kautta hänen veljensä joka oli minua 3-4 vuotta vanhempi iso nallekarju jolla oli pitkä parta, ajoi prätkällä ja oli tosi kiltti.

Hän rakastui minuun ja minusta hän oli kiva, mukava ja turvallinen, se viimeinen oli luultavasti se tärkein.

Vaikka elin aika villin nuoruuden, niin minulla oli aina tosi korkea moraali. Jäin yöksi usein poikien kanssa sohville mutta ei ollut seksiä. Se oli itsestäänselvyys minulle.

Siispä ensimmäinen poikakaverini kiltisti odotti kunnes olin valmis seksiin ja kun se vihdoin tapahtui niin olin ihmeisssään ettei sattunut eikä tuntunut oikeasti mitenkään. Muistan että jäi vähän tunne että tätäkö se on.

Olimme yhdessä vuoden, hän meni armejan ja siihen se meidän suhde loppui. Jäimme ystäviksi. Tosi mukava muisto.

Sen jälkeen oli jokunen ihastus mutta suuri rakkaus iski noin 18 v vanhana.

Ennen sitä olin käynnyt gynekoloogilla koska minulla oli niin kovat kuukautiskivut, sain minipillerit jotka auttoivat kipuihin ja myöskin ehkäisyyn. En todellakaan halunnut tulla raskaaksi ja äitini aina uhkasi että jos saan vauvan niin hän ei ainakaan sitä hoida.

 Lääkääri oli vanhempi aika ällö vanhempi mies josta m


Kävin gynekologilla vanhemman miehen luona ennen kun olin ollut ensimmäisen kerran yhdynnässä (äitini lääkäri). Muistan että hän sanoi minulle jotain mistä loukkaannuin, laitoin muston pous mielestäni. Jokunen vuosi sitten soitin ja kysyin oliko paperini vielä tallessa lääkäriasemalla mutta ne oli heitetty menemään kymmenisen vuotta aikaisemmin ja lääkäri on jo kuollut. Olisin mielellään halunnut tietää jos siellä luki jotain. Minkä ikäinen olin ollut, en minä kaikkeä muista enää.On niin paljon aukkoja.

Suuri rakkaus iski. Se oli ihanaa. Olin ihan sekaisin ja sydän pomppi joka kerta kun tavattiin. Olimme yhdessä vähän yli vuoden. Se oli samalla rastavaa. Seksistä en saannut koskaan tyydystä mutta sitä piti saada koko ajan. Suhteessa oli magneetti tosi pahasti päällä. Olin kuin riivattu. Olin iloinen mutta sisälläni jotain sattui, silloin liskoni alkoi tosi paljon temmeltää. Kipuja, särkyjä, olin vihainen,olin iloinen, olin rakastunut, huusin, olin riivattu. Lopetin suhteen koska tiesin ettei se pysty jatkamaan vaikka en tiennyt miksi. Tunsin itseni hulluksi.

Löysin kirjoituksen päiväkirjastani missä kirjoitin etten ymmärrä itseäni, kaipaan poikakaverin aivan hurjasti mutta en voi olla hänen kanssaan, Se oli täyskonflikti, oli kun olisin saannut oikosulku joka kerta kun nähtiin. Minulla oli pakkomielle häntä kohtaan. Olimme silloin tällöin  yhdessä ja meillä oli seksiä usein vaikka emme olleet enää yhdessä.  Tätä jatkoi jonkun aikaa.

Kirjoitin ylioppilaaksi, asuin kotona äitini, isoisäni ( siis äitini isä) ja veljeni kanssa, en viihtynyt ollenkaan, olin niin paljon poissa kun vain pystyin ja jos olin kotona luin, kirjat olivat pakotieni muualle. Meillä kotona oli tosi huono feelis. Tapeltiin ja huudettiin, äitini isänsä kanssa, minä veljeni kanssa. Äitimme huusi koko ajan. Veljeni ja äitini kiusasivat minua koko ajan.

Se oli tosi vaikeata aikaa. Olin ihan sekaisin, syytin siitä itseäni koska tunsin että minussa oli jotain väärin.

Koko tämän ajan kävin isäni luonna aina keskiviikkoisin , jäin aina yöksi. Näin se oli ollut siitä asti kun vanhemmat olivat eronneet kun olin 8 v. Usein minulla oli kaveri mukana yökylässä mutta olin usein myös yksin. Koko sen ajan kun kehoni muuttui naisellisemmaksi niin isäni jaksoi heittää vitsejä rinnoista jotka olivat kuin paistettuja kananmunia ( niinhän kyllä sanoi kaikille minun tyttökavereille) ja jaksoi kritisoida jos oli joku kilo liikaa tai muuta kommentoitavaa kehostani, aina pusu suulle kun tavattiin, en tykännyt mutta siitä oli tullut tapa josta hän piti kiinni.

Ajattelin jossain vaiheessa etten aio koskaan enää rakastua, parempi on olla hyvä ystävä ja tulla hyvin toimeen ja tehdä asioita yhdessä josta tykätään yhdessä. Tajuan nyt että kaikki suhteeni sen jälkeen olivat ystävyyttää. Ei rakkautta enää, se rikkoi minut tai teki minut ihan sekaisin. Ehkä itsesuojeluvaisto.

Magneetti

Olen käynyt säännöllisesti terapiassa, alussa kävin pari kertaa viikossa sitten yritettiin pitempiä sessioita mutta siitä tuli liian raskasta. Sessioden jälkeen tuntui usein että olin käynnyt lihamyllyn läpi samalla kun se tuntui että pääsin eteenpäin aina pienen askeleen.

Jossain vaiheessaa minulle tuli muisto siitä että sisälleni tuli jotain joka koski ja oli hirveä kipu. Samalla kun kipu iski niin samalla sain hyvänolon tunteen. Se tuntui ihan hullulta ja en ensin ymmärtänyt sitä, olin taas melkein shokissa.

Seuraavaksi ajattelin että nythän minä ymmärrän miksi on niin paljon prostituutiota mailmassa. Kuullostaa varmasti hullulta mutta se oli minun ajatukseni. Nyt ymmärsin miksi on niin paljon ihmisiä joilla on loputon tarve seksiin. Siitä tulee jonkunlainen tarve johon ei koskaan saa tyydytystä. Ymmärrän sen koska tällä lailla etsii rakkautta, tässä tapauksessa rakkauden jonka pitäisi saada pyytteettömästi omasta vanhemmalta. Se jää päälle. Kutsuin sitä magneetiksi.

Magneetti meni päälle kun tapasi jokun mukavan miehen, Se jäi päälle vaikka olisi ollut seksiä tai ei. Se tuntui kehossa ja mielessä kuten joku sähkövirta. Olin kiinni siinä henkilössä, halusimpa tai ei. Tiesit että et voi olla soittamassa tai tekstailemassa koko ajan, etkä tehnyt sitä vaikka teki mieli. Yritit tavata häntä  niin paljon kun pystyt samalla kun et halunnut olla tunkeleiva.

Joskus tämä kesti vain hetken joskus pitempään, se oli piinavaa koska olit vähän kuten noiduttu. Keho oli tulessa, joskus seksihalut nousi pintaan josku ei. Keho oli sähköinen ja jännittynyt. Tosi rasittavaa ja uuvuttavaa.

Kesti pitkään, monen vuoden terapian jälkeen, tunnistaa heti milloin  magneetti meni päälle. Henkilössa johon jäin kiinni oli joku käyttäytyminen joka oli tuttu lapsuudestani, tai nuoruudessani . Joskus pää alkoi pyöriä ja tuli pahoinvointi. Vahvoja tunteita. Sekavia tunteita.

Miten ymmärsin että tämä oli ihan oikeasti tapahtunut

Tapahtumasta on niin kauan että kehoni ei tietysti enää kanna ulkoisia merkkejä tapahtumasta. Sisälläni sen sijaan on paljon muistoja.

Koko eheytysaikani olen saanut avata asioita omalla ajallani. Kukaan ei ole kertaakaan antanut minulle vihjeitä tai kertoneet minulle  mitä kantamukseni voisivat olla. Se että avaaan kaikki muistot itse on tärkein. 


Monet paikat ovat avanneet muistoja kuten kesäpaikkamme, etelä ranska missä olimme kesäisin myös, ymmärrän myös miksi pelkäsin pimeätä, koskä yöllä se tapahtui enimmäkseen. 
Nuoruudestani muistan käsiä kehollani. Flashbackeja on tullut. En usko että haluan miehen jolla on partaa, hänestä oli niin hauskaa kutittaa mijua sillä. Näen edessäni isäni kädet, suu, naama  puistattaa, aloin voida pahoin. 

Löysin myös kirjeitä jotka eivät tavalliset isät kirjoita tyttärelle sekä valokuvia joita ei oteta omasta tyttärestä. Koska työskentelin paljon isäni kanssa minulle avautui myös henkisen väkivallan puoli. Olin aika täydellisesti hänen kontrollin alla siihen kunnes täytin 30 v. Olin asunnut ulkomailla pari vuotta ja jotkut asiat eivät enää tuntuneet ihan oikeilta. Aloitimme yrityksen yhdessä mutta minulle avautui aika nopeasti että hän oli ajatellut että minä tekisin töitä niin että hän voisi elää hyvän vanhuuden.Sanoin ensimmäisen kerran vastaan, se oli pelottavaa mutta samalla helpottavaa. Siitä minulla on iso pinkka todistusaineistoa. 

Onneksi olen vuosien aikan säilyttänyt papereita, valokuvia jne... joten oli aina sellainen tunne että ne ovat tärkeitä, ja niin ne olikin. 

En tarvitse enää miettiä onko tämä todella totta, se on. 

Mitäs sitten?

Heti kun tämä tieto avautui minulle niin ajattelin heti että onkohan isäni tehnyt jotain veljelleni. Ei uskonut sitä, sillä äiti oli niin possessiivinen veljstäni ettei isäni päässyt lähelle häntä. Mutta, vuotta vanhempi sisarpuoleni, hän oli 9 v kun isäni muutti melkein heille asumaan. En tiedä, sen muistan kylläkin että hän käytti henkistä seuksuaallista Väkivaltaa häntä kohtaan. Hän oli tosi varhaiskypsä, isäni kommentoi häne kehonsa, varsinkin Hänet suuret rinnat koko ajan. Muutenkin hän kommentoi painoamme ja ulkonäkömme Koko ajan. Kotiin tultuani kerroin asian miehelleni joka sanoi että hän tulee auttamaan ja tukemaan niin paljon kun hän pystyy. Meillä oli kotiolot ollut pitemmän aikaa kireät, huomasin nopeasti ettei hän pystynyt eikä osannut tukea. Keväällä löysin kämpän ja muutin sinne elokuussa. Lapset asuisivat vuoroviikoin luonaamme. Kesä meni siihen että opin olemaan ja jarruttamaan pelkotilojen ja kauhujen tuntemukset etten menisi psykoosiin. Samalla mietin koko ajan että oliko tämä todellakin tapahtunut minulle. Isäni, jonka kanssa olin ollut niin läheisessä ja hyvässä suhteessa. Oli niin vaikeata uskoa. Itkin paljon, usein kun näin kolme tyttöä kadulla itkin. Joka kolmas tyttö, joka viides poika hyväksikäytetään. Niin sanotaan. Se että muutin yksin asumaan oli valtava helpotus, sain olla yksin paljon, ja rauhassa. Olin kuin eläin joka nuolee haavojaan. Lapset olivat suuri lohtu, niille tämä oli varmasti tosi raskasta aikaa. Kerroin niille mikä minulla oli, se oli heille ehkä helpompi ymmärtää miksi olin välillä niin kun olin. Kävin töissä, oli tosi tärkeätä olla mukana yhteisössä. Kerroin asian niille joille tuntui että voisivat uskoa. Koko tämän ajan olen ollut hyvin avoin asiasta. Vaikka olen käynnyt läpi häpeän tunteen niin en häpeä tapahtunutta. Samalla en ole kertaakaan syyllistänyt itseäni. Sen takia pystyn kertomaan tarinani, olen onnekas siinä mielessä. Mietin kenelle avaudun suvussamme ja päädyin onnekseni kertoa asian tädilleni, äidin siskolle, joka aina kuuntelee ja tietää kaikki suvun salaisuudet vaikka  ei niistä kerro. Kun kerroin niin hän sanoi helpottuneena että oli luullut että  asia oli paljon pahempi, että olin kuolemansairas, tai muuta vastaavaa. Nauroin. Samalla hän sanoi että nyt kaikki palapelit löytävät paikkaansa. Hän oli nähnyt että meidän perheessä oli jotain todella väärin. Nyt hän ymmärsi kaiken. Tämä oli minulle aivan mieletön helpotus. Joku läheinen joka sekä uskoi että ymmärsi että näin oli varmasti tapahtunut. Aika nopeasti kerroin veljelleni myös, hän uskoi myös. Olihan meillä molemilla ihan tyhjä muistipalkki meidän lapsuudestamme, emme kumpikaan muista mitään mitä oikein tapahtui neljän seinän sisällä sen 10 vuoden aikana kun meidän vanhemmat olivat naimisissa. Äiti sai tietää muiden kautta, hän tarkisti kuitenkin asian isältäni joka tietysti sanoa ettei se ollut totta, ja hän uskoi isääni.

Lisko

Viimeisien kuukausien aikana olen googlannut ja todennut että on hyvin 
vähän kirjoituksia tai tarinoita lasten hyväksikäytöstö missä 

hyväksikäyttäjä on ollut oma vanhempi. Se sekoittaa lapsen vielä enmmän 

kuin joku ulkopuolinen tekijä koska siinä on käytetty oman isänrakkauden 

Saadaksen tahtomansa.

Se on minun tarinani.

Olen nyt 55 vuotias nainen.

49 vuotiaana maaliskuussa minulle avautui hierontahoidon aikana muistot, istuin tuolilla

sanoin ääneen että isäni on käyttänyt minua hyväkseen. Järkytyin sanoistani ja
menin melkein shokkiin. En oikein tajunnut mitä olin sanonut. Tiesin vain
että se oli totta.

Olin edellisen syksyn aikana käynyt Rikosuhripalvelun tukihenkilön kurssin
ja valmistunut tukihenkilöksi juuri ennen joulua. Kurssin aikana käytiin
läpi monta sekä hyväksikäyttö että väkivalta-tapausta niin että opittiin
olemaan paras mahdollinen tuki uhrille. Luulen että se on viimeinen
triggaus siihen että tämä tieto avautui minulle.

Onnekseni sain heti yhteyttä terapeuttiin joka pystyi auttamaan minua,
olin onnekas, hän on loistava ja nyt kohta seitsemän vuoden terapian
jälkeen  voin sanoa että voin hyvin. 


Tiedän nyt että hyväksikäyttö alkoi kun olin noin 3-4 vuotias ja silloin
lapsi ei voi muuta kuin dissosioida, se tarkoittaa, että trauma on niin
iso että laittaa itsensä, tunteet,pelot, kauhut, kivut ja kaikki piiloon omaan kehoonsa. Se on ainoa
Se on ihmisen tapa pysyä hengissä tällaisessa tilanteessa. Automaattista itsesuojelua.

Tätä tietoa kannoin sisälläni ja kutsun sitä nyt sisäiseksi liskokseni, koska elämäni
aikana tuntui monta kertaa että jotain sisälläni, mielessäni, sydämmessä
,kehossa, tunteissani oli jotain tosi väärää jota en ymmärtänyt. Keho oli usein kipeä, kävin 

Usein turhaan lääkärillä  20-45 vuotiaana, ei löytynyt koskaan mitään.

19 vuotiaana yritin itsemurha. Se oli asia jota en koskaan ymmärtänyt
miten minä, elämäniloinen ihminen yritin sellaista.