Tunnisteet

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vertaistuki

Kävin eilen yhdessä yhdistyksessä missä yritetään auttaa seksuaalihyväskikäytön uhre ja mistä pitäisi yhdistyksen mukaan saada vertaistukea.

Luulin että se oli vuosikokous, mutta olikin ilta missä juteltaisiin tekijöistä. 

Mikä liikkuu tekijöiden päässä kun ne tekevät tällaista. 

Minulla oli tosi vaikeata ymmärtää miten ihmeessä nämä muut 5 henkilöä on löytänyt tänne, sen verran huonosti oli infottu missä kokous on ja mikä oli aihe jne.
Jälkeenpäin yritin etsiä mikä eilisen illan aihe nimi oli mutta niiden nettisivuilla en löytänyt mitään infoa siitä. Se oli vain  laitettu Facebook sivulle, sitä en ollut vielä selaillut.

Vetäjänä oli kaksi mukavaa naista, esittelivät itseänsä sosiaalityöntekijöinä, seksiterapeuttinä, mindfullnesscouchi , ja jotain muutakin mitä en muista. Ihan hyviä ja päteviä varmasti.

Illan vetäjänä oli psykoterapeutti, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja joka kuvasi illan esityksen niin  että voisi jakaa tämän tiedot ja osaamisen kaikki ryhmiin ympäri suomea.

Yksityisyyttä varjeltiin hyvin, se oli hyvin hoidettu. Kysyttiin saako ääni kuulua nauhalle, naamoja ei tietysti kuvattu. Vain vetäjää itse.

Minusta intressit menee risttin. Hallituksessa istuva ei minusta saisi olla ohjelman vetäjä tai muu expertti. Se että hän moneen kertaan toisti  meille että häntäkin on setä lähenellyt hänen ollessan 12 v ei tee häntä expertiksi siitä miten varhaislapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö on tehnyt ihmiselle.Hän oli työskennelyt myös vankiloissa joten ehkä sen takia hänen mielestä illan teema oli hyvä, en tiedä.

Se että mietitään mitä on tekijän teon takana on mielestäni ihan typerää. Sillä ei ole mitään tekemistä uhrien eheytysmatkalle, päinvaoistoin. Me halutaan korjautua ja päästäämään irti niin että voidaan antaa anteeksi tekijälle.

Tässä käytettiin turhaa aikaa tekijälle eikä uhrin parantamiseen. Ei meidän kuulu ajatella tekijän motiivia, hänellä on omat traumat,  meidän kuuluu keskittyä itseemme.

Oma mielepiteeni on että tekijät on yhtä paljon uhreja kuin me muut, ero on vaan siinä että yhteisömme ei näe heitä uhrina joten niitä ei yritetä auttaa. Niitä heitetään vankiloihin ja jos vankilat antaa heille vähän terapiaa niin hyvä. Näkemys tekijästä oli hyvin yksitoikkoinen, puolet tekijöistä on psykopaatteja ja muut jotain vielä kauhempaa, roskasakkia.
Onneksi isäni ei koskaan laitetty syytteeseen siitä mitä hän teki minulle. Olen äärimmäisen iloinen siitä.

Tällaista on monessa yhdistyksessä, siellä on aina aitoja ihmisiä jotka haluavat auttaa muita mutta koska niillä ei ole sitä uhrin kokemusta niin fiksuja experttejä psykiatrit ja psykoanalyytikot voivat astua kuvaan.

Ekspertit ja muut sanovat että uhreja täytyy suojata. Pöh. Mistä? Olemme jo kokeneet paljon pahaa, me ollan hyvin vahvoja , tarvitsemme vain hyvää terapiaa eheytymiseen.

Meitä taytyy auttaa, kuunnella, kannustaa sekä antaa meille ääntä ja tietysti hyvää terapiaa.

Uhri sana on negatiivinen, voisi käyttää mieluummin sana potilas, sekin on jo parempi,.

Vertaistuessa on paljon parantamista. Silloin kun istuimme iltaa tässä yhdistyksessa niin tunsin että sain omalla kokemuksellani, tieto-taitojani erillaisista terapiamuodoista muille osallistujille positiivista ja kannustavaa tietoa että kaikesta voi korjautua, kunhan vain löytää sen oman tavan sehdä sitä. 

Illan vetäja ei osannut vastata mikä dissosiaatio oikein on. Tiedän että siitä puhutaan vielä aika vähän, se ei ole hyvä syy jos olet tällaisen ryhmän johtaja. 

Me jotka voimme jo niin hyvin että elämme kokonaan niin sanottua tavallista elämää, olemme töissä, meillä on parisuhde, hyvää seksiä, hyviä perhesuhteita, emme tarvitse enää terapiaa. Emme elä yhteiskunnan rahoilla, emme ole luusereitä, rikkinäisiä ihmisiä. Olemme vahvoja eheitä ihmisiä, hyvällä itsetuntemuksella ja itsetunnolla.

Miksi ette pyydä meitä mukaan auttamaan ja kannustamaan vielä eheytysmatkalla olevia ihmisiä.

Meitä ei kuultu silloin lapsena, ja nyt taas meitä ei kuunnella !

Me halutaan tulla kuultuksi, meillä on apuvälineitä joista voi olla hyötyä muille, ei meitä tarvitse pitää pumpulissa, sehän vasta on ärsyttävää.

Enemmän ihmisiä hävettää ja pelottaa kun niistä kerron, mutta kun kerron vähän huuumorilla ja faktapohjaisesti ilman voivottelua niin siitä tykätäänkin.

Siis, miksi ei meitä anneta puhua ?

Minulla on tietotaitoa omasta takaa itsemurha yrittäneenä ja seksuaalisesti hyväksikäyttettynä pikkulapsena joka tekijä oli oma isä. Se on vielä kiemurampi teko.

Dissosaatiosta minulla on myös paljon tietoa, olenhan kävelevä esimerkki 😊

Olen ilmoittautunut syksyksi alkavaan kokemusasiantutija  koulutukseen, toivottavasti pääsen siihen. 




What do you want to do ?
New mail