Uusi vuosi, uudet kujeet :)
En ehkä sitä sanoisi näinä aikoina. Uudet kujeet on vaikeata keksia kun kaikki on vähän "hollilla".
Sen voi kuitenkin kertoa omasta elämästäni että olen tällä hetkellä hyvin kiitollinen työtön toiminimi (Nano) yrittäjä. Saan Kelalta vielä kesäkuun loppuun asti työttömyysrahaa joka auttaa minua elämän rauhallista elämää Sylvikoirani kanssa jonka kanssa me käydään iloisesti ulkona kolme kertaa päivässä mikä on aivan parasta tällä hetkellä.
Se että saan päivärahaa tarkoittaa myös sitä että en saa tienata enemmän kuin 300€ kuukaudessa ja se on ihan ok. Tämä kaikki pitää minut myös poissa uuden aloituksen ajattelemisesta. Jarrutan, ja se on myös tosi hyvä taito osata, tällaiselle "kyllä minä keksin jotain uutta tekemistä" ihmiselle joka sponttanisesti hyppää ja tekee kaikkea joka tulee nenään eteen... ajattelematta.
Pysähtyminen on myös iso osa omasta eheytysmatkastani.
Kun kerran pysähdyin kunnolla viime kesänä niin tottakai kehoni ja mielen muistoilla oli taa aikaa nousta esille kun ei ollut koko ajan actionia.
Minun oli myös lähdettävä maalta missä olin paljon alkukesästa, koska siinä on vielä paljon "vanhaa" energiaa ja muistoja, sekä lapsuudestani että perheajasta joka välillä oli raastavaa. Minulle nousi varsinkin yöllä paljon ahdistavia tuntemuksia joiden kanssa yritin olla niin ettei menisi uudestaan piiloon.
Onneksi minulla oli ihana ystävätär mukana tekemässä etätöitä. Hän oli paras terapia, ettei tarvinnut olla yksin sekä kuuntelemiseen. Vaikka jotkut asiat ehkä kuullostivaat oudoiltahän aina vain jaksoi kannustaa, että hienoa että pystyt ja olet paras, vautsi mikäö ystävä !
Loppukesän ja loppuvuoden olin enimmäkseen kaupungissa. Lande yksin ahdisti. Ja, siellähän se minua odottaa, ei se minnekään lähde. Kävin siellä kun sain jonkun nuorison tai kaverin mukaani.
Tämän talven aikana olen käynnyt tukihenkilökursseja, ollut vähän aktiivinen Dakonissa D asemalla Kalliossa. oppinut streaamaamaan,opetellut kaikenlaista uutta ilmaiskurssien kautta, tehnyt jonkun verran Tarot tulkintoja sekä vain ollut.
Alkuvuodesta sitten avautui hyvin syvälle piilotettu osa minusta , yksi, ehkä viimeinen piilotetuista sisäisistä lapsistani.
Se oli se joka on ollut tulossa koko vuoden. Jarrutin siihen että pääsin terapiaan. Oli taas kerran hurja kokemus, löydettin hänet, otin hänet sydämmeeni. Luulin että hän oli kuollut, mutta olikin vain uupunut ja hänellä oli vaikeata luottaa siihen että olimme taas yhdessä ja että hänkin oli osaa meistä nyt ja että hänestä pidetään nyt hyvää huolta. Kävin taas lihamyllyn läpi ja pari päivää tämän jälkeen olin ihan kauhuissaan siitä että ystyisinkö pitämään hänet elossa sydämmessäni. Välillä luuli hänen kuolleen kun oli niin pieni ja hiljainen kunnes näin ja tunsin että hän hengittää hyvin hiljaa.
Olen hyvin iloinen nyt siitä että minulla ei ole paljon ohjelmaa. Saan pitää hänestä huolta ja antaa hänelle lämpöä ja elämänvoimaa. Olemme kaikki yhdessä, pidämme toisistamme huolta koska meidän kuuluu elää ja hengittää yhdessä tässä ihanassa kehossa
