Aloitan kuten usein ennen , makaan sängyssä ja rupean miettimään miten minä, joka on läpikäynnyt veitsikurkussa elämisen ja oikeasti elännyt läpi monen sadan tuhannen velkataakan, myös ulosotossa voin panikoida näin pienestä. En vaan ymmärrä.
Laitan käden vatsallani, yritän saada kiinni siitä miksi tämä paniikki ja pelko on niin iso, itkettää en saa tätä auki.
Vierelleni tulee hyvä ystävättäreni Anna, joka huomaa paniikini. Juttelemme, avaan vihdoinkin jotain mitä en oikein muista. Aloitin aikoinaan yritykseni isäni kanssa, en muista miksi tein sen, enkä miten tai mitä me sovittiin koska olin vielä hänen manipulaationsa alla. Samalla tiesin että se voisi olla hauska, me ollaan osattu tehdä työtä yhdessä ennenkin. En vaan muista ylipäätänsä miksi halusin, tai halusinko ylipäätä oman yrityksen, miksi isän kanssa, muistan vain keksineeni nimen Nizza, en muuta. Olinko tullut takaisin yhdysvalloista tämän takia, miksi?? En muista.
Kuitenkin sanoin ääneen että oli jotain mitä ei tuntunut oikealta koska en muista, olen laittanut muistot piiloon, ehkä tämäkin jonkunlainen dissosiaatio.
Muistan sen että jossain vaiheessa halusin ja muutin liikkeen toiseen liikehuoneistoon, halusin pois vuokraamasta tilani isältäni. Hänen mukaansa minä hoidin myyntiä ja hän hoitaa paperityöt, siitä hän muistaakseni laskutti 2500-3000 per kuukausi, siitä ei edes neuvoteltu.
Meni kai 1 - 1,5 vuotta, olin enimmäkseen myymässä jossain ympäri Suomea, sain paljon asiakkaita ja myytni oli ihan hyvä. En muista mitä tein kun olin Helsingissä Isän kanssa. Hän sai 60 vuotis kriisin ja oli häjympi ja kriittisempi kuin koskaan, myös naisystävättärelleen jonka kanssa menin lounaalle aina välillä, purimme isäni käyttäytymisiä toisillemme, onneksi meille, muuten olisimme luulleet että meissä on vika.
Yksi päivä vain pimahdin. Kun vihdoinkin avasin suuni, en kylläkään sanonut mitään muuta kun heitin kahvikupin lattiaan ja kävelin ulos, hänen valtansa minua kohti oli mennyt poikki. Silloin loppui viimeistään henkisen hyväksikäytön , manipulaation ja en teidä, ehkä myös fyysisen hyväksikäytön. Olin kotona ja tärisin pari tuntia, mietin minne päin mailmaa pakenen mutta en pystynyt pakenemaan. Menin takaisin liikkeeseen, en katsonut enkä puhunut hänelle, istuin alas. Hän lähti.
Yksi päivä vain pimahdin. Kun vihdoinkin avasin suuni, en kylläkään sanonut mitään muuta kun heitin kahvikupin lattiaan ja kävelin ulos, hänen valtansa minua kohti oli mennyt poikki. Silloin loppui viimeistään henkisen hyväksikäytön , manipulaation ja en teidä, ehkä myös fyysisen hyväksikäytön. Olin kotona ja tärisin pari tuntia, mietin minne päin mailmaa pakenen mutta en pystynyt pakenemaan. Menin takaisin liikkeeseen, en katsonut enkä puhunut hänelle, istuin alas. Hän lähti.
Hän lopetti yhteystyöni kanssani monen sivun kirjeellä missä hän kritisoi kaikkea mitä tein, sekä antoi viimeiset fiksut ohjeet miten voisin selvitä työelämässä ehkä ilman hänen kaikkia ohjeita sekä 200.000 laskun hänen konsulttityöstään minkä hän oli tehnyt minun yritykselleni.
En sanonut siitä mitään, kehtasin vähentää joitain maksuja mitä olin jo hänelle mielestäni maksanut, pelkoa täynnä, hän ei onneksi valittanut ja rupesin maksamaan hänelle takaisin vaikka olin täynnä lamaa, ja velkoja kurkkuun asti.
Hän oli opettanut meille lapsille että oli kunniaasia aina maksaa pois velkoja, en vaan ymmärtänyt, nyt vasta, että hänen velkansa ei ollut oikeutettu, se oli epäoikeudenmukainen.
Tämä kaikki nousi pitkästä aikaa ajatuksiini aamulla. Itkin. Ymmärrän että tämä on kytketty jollain lailla nykymailmassa oleviin rahapaniikkiin jotka aina välillä nousevat pintaa.
Anna sanoi ääneen rahoittavan tekstin missä merivesi hengityksen kautta putsaa kehoosi samalla kuin hän hieroi käsiäni , laitoin silmöt kiinni ja hengitin syvään, kuuntelin rahoituin. Möykky rinnassa jäi kuitenkinkin siihen.
Anna on joogi ja menee intuition kanssa ja kun luulin että hän oli lopettanut tarinointi hän yhtäkkiä jatkoikin, sanat menivät juuri niihin paikkoihin missä istui ahdistukseni. Ensin havahduin että miten hän osasikaan tietää että ahdistuskiveni oli vielä siellä, sitten tunsin kiukkua, juka kehtaa ronkia tähän ja vielä myötätunnolla ja rakkaudella, oli tosi lähellä etten juossut ulos huoneesta. Pakotin itseäni ottamaan vastaan tämän hyvyyden, rupesin itkemään ja oikein kunnolla. Anna jatkoi hyvyyden snoilla, rupesi hieromaan selkääni, kivi suli, ahdistukseni hävisi. Anna antoi minulle halauksen selkäpuolestani, lämmin ja turvallinen.
Wow, olipas päästäminen, en ollutkaan tajunnut minkälainen healer hän on. Tosi hyvä terapeutti. Miten hurjan iso helpotus. Olen vieläkin nyt illalla ihan otettu ja mahtavan kiitollinen. Vielä vähän hutera olo, ihan samanlainen olo kun hurja terapeuttisessio missä jotain isompaa on avattu. Itkuinen mutta onnellinen.
Luulen että tulen nukkumaan hyvin sikeästi ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti