Tunnisteet

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Nuoret ovat niin mahtavat

Katsoin tänä aamuna FB sivuja . Joskus on kiva plärätä kun on aikaa. Nyt oli.

Gretan puhe Brittien parlamentissä, vautsi, niin hyvä. Iin kaupunki suomessa aloitti kauan sitten ohjelman energian vähentämisessä , nyt ovat hyvä esimerkki kaikille. Nuoret mukana.

Nuoret ovat fiksuja, ne kuuntelevat ja tekevät, puhuvat.

Oli paljon muutakin mukavaa ja innostavaa, paljon hyvä tapahtuu, niin paljon että rupesin itkemään onnelliseni ja vautsifiilis päälle.

Sitten tietysti mietin mitä itse voisin tehdä, ideoita rupesi tulemaan. Stop,stop, pienin askelin on ihan hyvä, opetan ihmiset tekemään itse ruokaa ja istumaan ruokapöydän ääreen nauttimaan, olemaan yhdessä, sen jaksan tällä hetkellä.

Annetaan nuoret keksiä ja toimia, ihanaa katsottavaa. Nautitaan ja kannustetaan, autetaan jos pystymme mutta varsinkin , nautitaan. He ovat tulevaisuutta ❤

Mitä mielestäni olisi hyvä tehdä

Kävin jokunen vuosi sitten , suomi100 vuonna, aamiasella tasarvon asialla. Siellä oli monet korkeissa viroissa olevia naisia, Martat, Naistenlinja, Biaudet jne.

Siellä oli myös puhujana silloinen ministeri Soini.

En oikein ymmärtänyt mitä hän sielä teki. Omasta mielestäni hän edustaa vanhanaikasta patriarkaalistä elämän näkemystä missä on aika vähän tasaarvoa naisten ja miesten välillä. Ehkä olen väärässä mutta onneksi minulla saa olla oma mielipide.

Hän puhui naisten kohdistuneesta väkivallasta. Ihan hyvä. Hän sanoa että hyvä että siitä puhutaan. Kyllä, samaa mieltä. Sanoi että uhrien hoitamiseen ja hyvinvointiin täytyy satsatavielä enemmän. Juuuu, sehän on itsestäänselvä asia. Mietin...

Mielestäni hän edusti miehiä, siis niitä jotka enimääkseen ovat ne jotka lyövät ja ovat henkisen ja fyysisen väkivallan tekijöitä. Ei ain tottakai, mutta useinmiten, varsinkin fyysisen väkivallan tekijöitä.

Mielestäni ne ovat ne jotka tarvitsevat apua. Siis lyöjät. Ei se lyöminen siihen lopu että naiset saavat apua. Miehet jotka lyövät tarvitsevat apua. Eivät he ole syntyneet lyömään. Se on opittu elämän matkan varrella. Monet eivät edes näe tai ymmärrä miksi he sitä tekevät.

Jussityö. Fi on organisaatio joka auttaa lyöviä miehiä. Miksi Soini ei ottanut esille sitä puheessaan?

Miten paljon nähdään lehdissä nimiä ja organisaatioita missä autetaan ja tuetaan tekijöitä?

Ei paljon, koska siitä puuttuu draamaa, joka myy paljon paremmin.

Minusta on äärimmäisen tärkeätä yrittää auttaa niitä jotka kantavat vaarallisen käyttäytymistavan.

Paljon puhuttiin aamukokousessa tilastoista mailmalla (huokaus...) nimiä droppailtiin ja missä kaikissa tärkeissä kokouksissa mailmalla oltiin käyty.

Sillä oli myös puhujana joku korkea armejan edustaja kaikkine mitalleineen jotka kilisivät kaunista kun hän käveli puhujapöntölle. En ymmärtänyt oikein mitä hän halusi sanoa, että onko hyvä että naisia on armejassa tai ei, ehkä tiedän niin vähän armejasta että hänen viestinsä meni minulta kokonaan ohi.

Olin uupunut ja vihainen sen aamukokouksen jälkeen.

Niin paljon saisi aikaseksi pienillä teoilla. Sen aamiaiskokouksen hinta olisi mieluummin voinnut antaa Tyttöjen talolle tai Rikosuhripalvelulla tai jonnekin missä siitä on todella konkreetista hyötyö

Kuten 55 miljoonaa euroa jotka Veikkaus käyttää mainoksiinsa...

En aina ymmärrä...

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Elämän ilo ja omanarvon etsimistä

Kävin toista kertaa ryhmäterapiassa Miehikkälässä. Onkin ollut Riitan kanssaaima vähänkäyntejä viimeisten kahden vuoden aikana. Tunnen että olen saannut kaiken tiedon ja taidon jonka minun oli saatava häneltä. Pidämme vielä tietysti yhteyttä, tällainen pitkä sessio muuttuu kyllä ystävyydeksi ja halu pitää yhteyttä jää.

Olin vain tutustunut ryhmäterapiaan Yksi lensi yli käenpesä leffan kautta ja se oli aika hirveä kokemus, joten en voinut ymmärtää että se voisi olla näin hyvä. Ensimmäsenä kerralla oltiin   7 henkilöä, nyt viime kerralla 9 henkilöä. Lauantaina sessio kesti melkein 9 tuntia, yksi pieni kahvitauko, seuraavana päivänä 3 tuntia.

Minulle tuli ensimmäisellä kerralla työstettäväksi, en ole yksin,  ja pienin askelin. Nyt tuli esille omanarvontunteeni työstettäväksi. Sitä saan tehdä ilon kanssa, ehkä tanssien. 

Wow, oli mahtavaa olla ryhmässä, kaikilla oli tietysti omia asioita joita niiden piti työstää, kun kuunteli, niin sai itselleen paljon oivalluksia, avautumisia, ymmäryyksiä vähän samoista asioista. Tämä siis oli hyvin intensiivistä ja todella hyvä.

Akupunktiossa työstetään myös elämän iloni joka onnekseni tuntuu tulevan takaisin minulle pienin askelin. Ei kannata kiirehtiä

Vielä tulee se päivä kun herään aamulla, rinta täynnä iloa ja odotusta päivän seikkailuille. Niitä päiviä minulla on ollut paljon elämäni aikana joten tiedän hyvin miltä se tuntuu. 

Kiitolliselta. 

Myös kaikille raskaille päiville. Muuten en olisi oppinut niin paljon. Olen rikas ihminen. 

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Äiti tunnustaa

Juttelin eilen 1 1/2 tuntia veljeni kanssa puhelimessa. Se on kivaa, harvoin enää puhutaan tällaisia maratonpuheluita kenenkään kanssa. Hänen kanssa vielä. Höpötellään kaikesta. Elämästä, työstä, meistä, nuorisosta, sukulaisista jne ei lopu koskaan.

Eilen kuitenkin ihan loppumeterillä hän sanoi että nuorisoa oli käynyt moikkaamassa Momia ja silloin äitini oli ottanut esille kirjan jonka olin ostanut hänelle joka kertoo hyväksikäytöstä, en muista enää mikä kirja se on, sekä kirjeen jossa sanoin että ymmärrän ettei hän silloin aikoinaan pystynyt tekemään mitään konkreettista auttakseen minua, mutta että en voi antaa hänelle anteeksi ettei hän itse ollut siellä minulle. Että hän antoi minun olla yksin, oikeasti hylkäsi minua.

Äitini oli myöntänyt että hän voi hyvin uskoa sitä mitä isöni teki minulle.

En ensin oikein rekisteröinnyt, vasta aamuyöstä heräsin ja tajusin mitä veljeni oli sanonut. Vau, oho, olipas iso juttu.

Onpas hyvä että veljeni puhuu minulle, muuten olisin uskonnut että äitini vieläkin uskoo isäni syyttömyyteen. Hänhän soitti isälle 38 vuoden avioeron jälkeen kysyäkssen oliko hän tehnyt sitä mistä syytin häntä. Isäni tietysti vastasi että ei. Noh, isäni on nyt kuollut , ehkä se auttoi äitini uskaltamaan uskoa minun totuuteeni, en tiedä.

Ihmeiden aika siis ei ole ohi.

Olin hänen kanssaan pankissa tänään, vielä hyvässä fyysisessä kunnossa kun ajattelee hänen ikäänsä, mutta nyt alkaa muisti mennä. Hän ei enää muistanut kuka Eva, tosi vanha luokkakaverini, oli.

Meni ihan ok. Hän vaan jaksaa jankuttaa, paljon autoja, ihan hirveetä. Ja miten ostavat, ostavat, ostavat, ovat ihan hysteerisiä. Kun sitä tuli viidennen kerran niin pyysin häntä jo lopettamaan. Meillä kun suomessa kuitenkin suurimalla osalla, kuten meillä, ihan hyvä elämä.

Jälkeenpäin , kun vielä juttelin nuorisoni kanssa niin he sanoivat että Momi on viime aikoina usein sanonut että hän uskoo isääni hyväksikäyttäneeni minua.

Hyvä niin, niin voidaan mennä eteenpäin ja jättää nämä asiat taakse.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Perjantai teksti

Istun taas liikkeessäni, ikkunat ovat puhtaat ja liikkeen sisällä olen tehnyt vähän muutoksia. Nyt ikkunan edessä on pöytä täynnä uusia vegekeittoja, näyttää hyvältä.

Vähän yli kuukausi laitoin ikkunaan uusi lappu missä uskalsin laittaa mainoksen korttitulkinnastani. 10-15 min 10€. Tänään tuli ensimmäinen asiakas. Mahtavaa ! Hän oli tosi iloinen, tykkäsi, sanoi että tämä oli paras päätös pitkään aikaan tulla sisälle liikkeesseenni tulkintaan, se oli johdatus.

Ester, tettiläiseji oli viimeistä päivää tänään. Kun kysyin mikä oli kivointa täällä niin seoli että sai viedä ystäväni Stella beaglesin ulos lenkille. En ole ihan varma mitä koulu sanoo tällaisesta Tettityöstä mutta ihan sama. Hän tykkäsi laittaa ruokaa myös, se kuuluu taas työhöni.

Kohta tulee nuoriso syömään. Kalle, nuorin lapsistani, tulee melkein joka viikko ystäviensä kanssa tänne syömään. Määrä on 3-8 nuorta, ihan hyvän kokoinen ryhmä. Ovat kohta tulleet kahden vuoden aikana. Aina yhtä mukavaa.

Allergia on kyllä se mitä minulla on. Väsyttää aivan valtavasti, viime yönä nukuin yli kymmenen tuntia, olin ottanut Heinixin, ainakaan ei ollut enää kurkku kipeä.

E

torstai 11. huhtikuuta 2019

Kirjoittaminen

Ostin tänä aamuna divarista kirjan "Tyhjän paperin nautinto" jomka on kirjoittanut Julia Cameron vuonna 1998.

Luin juuri loppuun ensimmäisen luvun, siellä sanottiin että kaikki paikat ovat oikein kirjoittamiseen ja että aloita sieltä missä olet. Kirjoita kaikesta mikä tulee mieleesi.

Hmm, mieleeni tulee aika paljon fyysinen kuntoni joka on raskas, kehoa särkee joka paikasta ja on väsynyt. En vielä tiedä onko se joku virus tai allergia. Annan kehon kertoa sitten kun se on siihen valmis. Mieleni kun on huono näissä sairausjutuissa. En googla, kun lapset olivat pieniä niin soitin aina Kialle, hän tietää kaikki sairauksista, se on helpottanut elämääni tosi paljon. Ihana Kia ❤

Muuten istun tässä ihanassa liikkeessäni. Esther, tettiläiseni tällä viikolla lähti juuri kotiin. Minulla ei ole hirveä hoppu tällä viikolla joten mitä turhaan hän täällä hengaillee. Tosi ahkera, vähän hiljainen tyttö. Peuran näköinen, pitkät sääret ja pitkä muutenkin, ihanat isot silmät, kaunis.

Olen löytänyt Arja Saijonmaan spotifystä, siinä on yksi aivan ihana lista parhaimmieta suomalaisista lauluista. Nyt on varmasti kuudes kerta kun kuuntelen sitä tänään, hänen äänensä on ihanan syvä ja lämmin, se tulee nahkani alla, tuo iloa ja lämpöä. Rakastan valssian tahdin, melkein nousen ja rupean tanssimaan, ihanaa.

Siitten tämä laulu elämän rikkaudesta, sekä ystävyydestä, varsinkin kiitollisuudesta siihen mitä meillä on omassa elämässään. Oivaltaminen siinä asiassa ei lopu koskaan.

Olen luonteltaan sanoisin kiitollinen monesta, kuitenkin huomaan että monesta asiasta ajettelen väärin. Kuten, tykkään asua siinä missä asun, ja rakastan kämppäni, se on minulle täydellinen. Pystyn ottamaan vastaan airbnb vieraita helposti. Ihmiset jotka asuvat siinä ovat tosi mukavia, kaikki tervehtivät ja ovat iloisia, paljon koiria.

Tunteeni kämppääni kohtaan oli että se on väliaikainen koska minulla ei ole oikeastaan siihen varaa. Ilman vuokratukea en voisi asua siinä, eikä ilman airbnb. Kun sitten sain tarjouksen isommasta kämpästä missä olisi myös mahtava näkymä parvekkeelta ja joka olisi saman hintainen ymmärsin vihdoin.

Joskus oivaltaminen voi kestää kauemmin.

Kämppäni on täydellinen, ja olen asunnut siinä 4 vuotta ilman mitään vaikeuksia maksaa vuokrani. Yksi lysti mistä se raha on tullut. Minulla ei ole mitään vuokrarästejä, ja viihdyn erinomaisesti. Nyt vasta tajusin olla kiitollinen ja iloinen siitä että näin on, eikä miettiä että joku päivä minun pitää muuttaa pois koska jotain.... nyt en ajattele sitä jotain, nyt vaan nautin. Ostin itselleni muoviammeen joka mahtuu hyvin kylpuhuoneeseeni ja on sekin täydellinen. Se oli ainoa asia joka minulta puuttui.

Olen onnekas, olen aina ollut.

Kirjoittaminen auttaa  minua myös tajuamaan onekkuuteni vielä paremmin. Kirjoitettu sana on usein vahvistus ajatuksille, siitä tulee voimakkaampi.

Nautin myös niin paljon suomenkielestä ja sen sanoista. Olen niin kiitollinen  että tämä kieli on tullut niin vahvasti elämääni. Kun aloitin yritykseni 27 vuotiaana suomenkielen taitoni oli aika surkea, onneksi lähdin reppuriksi kiertämään suomea, siellä opin valtavasti. Hyvä että pidin kiinni omasta nimestäni, se antoi anteeksi monet väärät sananväännöt.

Nyt Arja laulaa tangon, se on niin elävää musiikkia.