Uskonpuute päivä

Sain itseni pysymään kotona potemassa eilen, ja sain vatsani ja mieleni rauhoittumaan, katselin koko illan piirettyjä, rauhoitun ja nukahdin kuten tavallisesti noin puoli yhdentoista aikaan.

Herään aamulla puoli kuusi, huolet pyörivät, siis nyt rahahuolet, ei ole keikkoja näkyvillä paitsi joitakin pieniä hauskoja mutta ei tarpeeksi, vielä on 360 maksamatta kotivuokrasta, liikevuokrasta kaikki, onneksi vuokranisäntäni on ymmärtäväinen, toukokuussa kuitenkin taas vuokrakeskustelu, olisi kyllä niin ihanaa jos hän voisi pitää tämän vuoden 1000 euron vuokraa. Oli kyllä niin hyvät kicksit Herkkutalolle että hän uskoi minuun ja ideaani. Yksi parhaimmista myyntipuheistani 😊

Mutta..... tällaisena toivonpuute päivänä sekää  ei ilahduta. Olen nyt  töissä, teen 30 hengelle sponsoriruokaa huomiselle, nuorisolle, se on aina se minun heikkous. Noh, ruokaa minulla on aina, ja tällä viikolla aikaa vaikka kuinka paljon, kalenteri ihan tyhjä.

Olo on vielä vähän flunssanheikko joten ajattelen että ihan ok, tää viikko huilataan. Vielä löytyi kahvirahaa matille ja minulle Ursulaan, sekin raha mene lasten hyvinvointiin, hienoa, toivottavasti se on ihan totta, eikä joku säätiön pomo joka elättää itseensä näillä rahoilla, niitähön taitaa olla paljon.

Noniin, tällaisena , toivonpuute päivänä, ajatukset menee skeptisyyteen. Ei luota   kehenkään. Suurin osa ihmisista ovat ahneita itsensäajattelevia ihmisiä. Oikein alkaa naurattamaan tämä tekstini. Tiedän hyvin että minun ympärilläni liikkuu enimmäkseen luotettavia ja ihania ihmisiä jotka tukevat ja auttavat toisiaan.

Aamulla mietin myös hyväksikäyttöä, pari muistoa on jäännyt mieleeni, pompahtavat aina välillä.

Olin käynnyt kiropraktikolla yli 15 vuotta, nallekarhu, hyvin turvallinen. Hänen kanssa sain avattua kauhu muistoja hyväksikäytöstä. Varsinkin takapuoleeni tehdystä hyväksikäytöstä. Hoidon aikana olin vain alushousuissa, mutta hänen kanssaan olen tuntenut itseni aina turvalliseksi, se takia pystyin avaamaan ja päästäämään nämä lapsuuden muistot. Sen tiedän että muistot olivat siitä kun olin 3 tai neljän, heti alussa, se valtava kipu,pelko ja kauhu. Kiropraktikolle olin kertonut taustani ja häm, kahden tytön isänä, oli tosi vihainen puolestani. Hän auttoi minua paljon.

Pari vuotta myöhemmin kävin taas hänen luonna, siitä on nyt ehkä 3 vuotta. Hoidon jälkeen hän kiihottui niin kehostani että kysyi kiltisti jos saisi rakastella kanssani, olin niin ihmeissään että sanoin ihan juu, kyllä se ok. Hän voihki ja hoiti asian loppuun aika nopeasti. Poistui sisältäni, oli kiitollinen ja valtavan onnellinen, sanoi ettei hänelle koskan ole tapahtunut näin, asiakkaan kanssa. Pää pyörällä lähdin hänen luota, hän halasi ja sanoi että olisi ihana nähdä taas. Sanoi että soitto vaan, en tiedä jos hän tarkoitti seksisuhde tai asiakkaana. Lähdin.

Tämä on jäännyt vaivaamaan, kävin hänen luonna vuosi sitten, hän oli kuin ei mitään, rupateltiin kuten ennen eikä mitään tapahtunut. Tunsin vain että minun oli ollut pakko mennä hänen luokseen vielä, tunsin jotenkin ettei hän uskaltanut tehdä mitään. Lähdin ihan tyytyväisenä, tietäen etten enää koskaan tule menemään hänen luokse. Ihmeellistä tunsin itseni voittajana.

Tiedän ja olen ihan varma että minä en todellakaan ole ainoa. Hänen työnä on tapa saada seksiä. Hän on hyvä kiropraktikko, mutta myös lirkuttelija, naistenmies.

Nyt aamulla tajusin mikä se oli mikä rassasi minua kaikesta enitän tässä jutussa ja monessa muussa seksikohtaamisessa elämässäni. Se on ne miehet jotka tyydyttävät vain itseensä, minun kehollani ja avullani, eivätkä edes kysy, yrittävät tai miettivät minun hyvinvointia tai haluja. Se loppuu kuin seinään. Se on se.

Onneksi olen saannut tavata miehiä jotka välittävät, se antaa toivoa.

Tunnet itsesi ei miksikään, kun mies ei ajattele sinua, kääntävät selkääns, ehkä kiittävät tai ehkä sanovat että olipas hyvä, ei muuta, eivät kysy mitä minä haluas. Se tunne on aivan hirvee. Olen arvoton, se on se tunne joka nousee.

Arvoton, minä ja kehoni ovat käyttötavaraa.

Hmm, ehkä tilaan ajan terapeutilleni, tämä on varmasti hyvä asia purkaa. Käyn hänen luonna enää silloin kun mielestäni tulee jotain, nyt tuli.

Uskonpuutepäivä jatkuukoon niin kauan kun on tarvetta, sellaisia meillä kaikilla on joskus.