Mietin miten onnekas olen

Mietin usein miten onnekas olin että lapsuuteni trauma avautui minulle, ymmärrän myös että olin tarpeeksi vahva itseni kanssa muuten se ei olisi avautunut.

Monet kulkevat läpi elämänsä avaamatta piilotettuja traumamuistoja, se ei ole mukavaa. Keho muistuttaa sinua siitä koko ajan olemalla sairas ja särkevän paikoissa tietämättä mitä se on.

Olen onnekas kun sain niin hyvän terpautin, oltiin heti samalla aaltopituudella, molemmat luottivat toiseen, mahtavaa.
Olen kulkenut hitaasti mutta varmasti eteenpäin, en kertaakaan kysynyt miten kauan tämä vielä kestää, en halunnut tietää sitä eikä kukaan osaa antaa vastaustakaan, olen kuunnellut itseäni.

Olen vaan niin onnekas ja onnellinen että minä olen minä, en vaihtaisi kehoani tai itseäni pois mistään.