On tosi vaikeata nähdä omia käyttäytymisiä.
On myös tosi vaikeata ymmärtää tunteita joita ei ole käyttänyt.
Pitkään olen tuntenut itse Lissa ihmemaassa.
Olen tippunut omaan kehon ja mieleen mailmaan. Poimin esille tunteita, tuneetiloja, käyttäytymisiä joita en ymmärrä ja yritän ymmärtää.
Tähän oloon tai tilaan pääsee helpoiten antamalla itselleen olla avoin kaikille triggauksille ympäristöstäsi, tapahtumista, ihmisistä.
Huomaan on että minussa on niin monessa , varsinkin ihmisten kanssa olemisen yhteydessä, ihme olo. Olo on kuin katsoisin itseäni vierestä.
Miten aiot reagoida, tai miksi reagoit näin? eihän se ole normaalia.
Aloitan dialogin itseni kanssa. Miksi ajattelet heti näin toisesta? Miksi olet epäileväinen, miksi et näe hänet hyvänä rakkaudellisena ihmisenä ?
Olenko vainoharhainen?
Minne luottamukseni on hävinnyt? Tai olenko taas naiivi ja hyväuskoinen kuten olen aina ollut. Teinkö jotain väärää, sanoinko jotain väärää. Miksi hän ei sano että kaikki on hyvin. Jotain olen tehnyt vääriin.....
Miksi ihmeessä menin taas tekemään jotain? En halua konfliktia, en monoloogiakaa, eikä varmasti ruikuttamista ja kaikesta vähiten kritiikkiä. sitä en enää kestä.
Silloin huudan ja menen täkin alle ja tärisen, oksennus tunne nousee, myös ahdistus.
Miksi nämä kaikki vanhat jutut nostavat taas päätään. Enkä ole siivonnut kehoni, mieleni ja sydämmeni kaappeja tarpeeksi kunnolla.
Selvästi on suursiivous vielä kesken .
Pienin askelin . Nyt näen taas paremmin.
