Meditaatio peliin

Lauantai aamu keho on vielä kipeämpi kuin eilen, lonkka särkee niin että se herättää minua yöllä. Aamulla en pysty oikein seisomaan oikealla jalallani, se on ollut ennen, harmittaa. Kello on 6 ja harmittaa.

Edellinen ilta oli mukava, tyttäret olivat käymässä, syötiin, minä join pitkästä aikaa punaviiniä joka maistui hyvältä. Viini ei vaan sovi tällä hetkellä, sain suonenvetoja yöllä, luultavasti sen takia heräsinkin niin aikasin. Parempi olla juomatta alkoholia.

Tein Joe Dispenzan tunnin kestävä meditaatio, jopas helpotti. Aion yrittää tehdä sitä joka päivä, kuten tein kuukauden viime keväänä. Se on tehokas kunhan sen tekee.

Rakastan sitä "be nobody" paikkaa, silloin olen jossain muualla, missä on hyvä olla. Se on se paikka missä olin kun dissosioin, turvallinen ja harmoonin paikka. Haluasin olla siinä, koko ajan.

Haluasin olla siellä, eikä täällä maan päällä, siellä tunnen leijuvani, olen täynnä iloa, harmoniaa, olen osaa jotain, en tunne olevani yksin. Kuullostaa ihan hullulta sitten kun taas avaan silmäni ja olen tässä taas.

Mutta, Dispenza auttaa minua täällä myös. Olin iloisempi, tein aamuvenytyksen, zumbailin, laitoin iloista musiikkia, lauloin mukana, lonkka on vähemmän kipeä. Meditaatio tehoaa. Miksi en tee sitä useammin. En tiedä.

Olisi ihana aloittaa joogaa jossain. Missä, milloin, onko varaa. Meni liian vaikeaksi, annetaan olla.

Juupaseipaspäivä murkkuelämä jatkuu :)