Matti 70 v

Noin neljä vuotta sitten tutustuin Mattiin. Hän on liikkeenni naapuritalon talkkari. Olin nähnyt hänet monta kertaa pesemässä katuja, emme vaan olleet juteltu. Työni yhteydessä ruvettiin juttelemaan, kohtapuolin hän kävi joka päivä kahvilla.

Matti saa asua viereisen talon autotallin yhdessä varastohuoneessa, ei ole ikkunoita, mutta on ainakin katto pään päällä.

Matti on asunnut ulkona 20-30 vuotta elämästään, hän ei oikein muista kaikkea. Hän on juonnut paljon, kun tutustuttiin niin hän joi vielä aika paljon, aina kun löysi juotavaa. Hän tiesi kesäisin mistä löytyi parhaiten ihmisten jättämiä jämäjuomia. Venesatamissa, veneilijät ei jaksannut raahata kotiin puolikkaita pulloja tai laatikoita. Matti oli aina silloin tällöin aika nuhjuisessa kunnossa mutta aina hyvän tuulinen.

Puistoista, nuorten jättäkiä pulloja. Helposti löytyy juotavaa.

Matti pyöräili silloin jo, mutta nyt siitä on tullut passio. Hän pyöräilee pävittäin 50-100 km matkan.

Noin kolme vuotta sitten olin hänen kanssan pyöräilemässä ja hän näytti kaikki paikat, puskat, puistot, puut missä hän on asunnut, baarit missä hän eniten on hengaillut, tavattiin myös Ville kaverin joka vielä asuu Munkkiniemessä lautatalossa roskiksen takana. Ville on mukava kun hän ei ole juovuksissa, silloin hänestä tu,ee aggressivinen, sen takia Matti ei hengaille hänen kanssaan enää.

Matti ei paljon juo enää, vielä on pelihimo, mutta ei se mitään. Kaikkea on vaikeata lopettaa. Hurjaa on että hän on melkein lopettanut juomisen. Wow.

Hän on vähän arka, ymmärrän sen. Meistä on tullut niin hyviä ystäviä ettei mene montaa päivää i,man että että näemme tai juttelemme. Pyöräilemme, kokeilemme eri kahviloita, yhteen tsemppipubiin menemme syömään sillivoileipää ja matti pelaa pelikoneella.

Tänään oli kahvi ja kakkutilaisuus Matille kaupassani, sinne tuli tosi paljon ihmisiä. Matti istui ulkona terassilla, ei halunnut olla sisällä, vaikka oli vähän kylmää. Oli ihana päivä, luulen että hän oli tyytyväinen ja onnellinen, silloin minäkin olen.

Hän on kiltti ihminen, hänet täytyy kunnioittaa ja antaa ihmisarvon.

En tiedä miksi halusin kirjoittaa hänestä. Hän on opettanut minua paljon elämästä ja mikä on tärkeätä.

Feeling blue, tunnen itseni yksinäiseksi

Olen kahden viimeisen viikkojen  ajan tuntenut itseni allapäin. Ei masentunut, ei ärsyyntynyt, ei vihainen, vähän pitkästynyt mutta oikea sana voisi olla raskas.

Kehoni on kipeä koko ajan, varsinkin oikea käsivarsini ja koko lonkan alue, niin että käveleminen sattuu, onneksi ei pyöräily. Olen myös äärettömän väsynyt.

Olen vain ollut, antanut kehoni olla näin, mennyt aikasin nukkumaan, mennyt töihin aamulla, saannut tehtyä keikat, sekä muut asiat, sitten vaan suoraan kotiin, sohvan kautta sänkyyn ja ihan puhki. Syön myöskin liikaa, onneksi kotona ei ole paljon epäterveellistä, mutta syön kuitenkin liikaa.

Tunnen myös olevani vähän zombie, unohdan salasanat, luulin että pyöräni oli viime yönä varastettu, olin unohtanut sen eilen kaupan edessä.

Tänä iltana pitkästä aikaa, kosketin kehoani, halusin seksuaallista hyvinoloa. Kehoni reagoi ensin hyvin ja tunne oli hyvä kunnes rupesin itkemään, ja tosi voimakkaasti.

Nyt tajusin, tämä kehon tunne on se mikä minulla on ollut aina hyväksikäytön jälkeen. Itkuinen, tosi vihainen, vihaa täynnä ja mahdottoman yksinäinen olo. Hyljetty olo. Olin hetken taas  pieni lapsi.

En tiedä mitä oikein tein, taisin puhua itselleni, keholleni, pienelle lapselle että kaikki on hyvin, tunne yksin olemisesta on vanhaa, nyt olemme aikuisia ja yhdessä kokonainen henkilö. Olemme turvassa sisällni, sydämmessäni. Taisin paijata olkapäi5öni, annoin itselleni halauksen, olin ihan rauhassa, kunnes rauhoituin. Onnistuin avamaan tällaisen asian yksin, onnistuin rauhoittamaan kehoani yksin, tuntui hyvältä.

Wow, nyt jälkeenpäin tunnen olevani kevyempi, vapaampi. Ehkä menen käymään terapeutillä, tämä on sen verran iso asia, toivon että lapseni sisälläni on päässyt ulos yksinäisyydestään ja tuntee itseeensä osaa aikuista ja turvallista minääni.

Taas yksi askel eteenpäin.

Annetaan kehon olla näin, väsynyt, teen vältaamättömät duunit, muuten ei mitään extraa, en yritä mitään liikuntaa muuta kuin pyöräily, keho ei jaksa, juon paljon vettä , teetä. Pää ei ole enää niin raskas. Toivottavasti nukun hyvin, ensimyö on täysikuu, viime yönnä olinnhereillä 3 viiteen, mikä on harvinaista minulle. Onneksi nukahdin uudestaan.