Yksinolo

 Yksinolo on tärkeä meille kaikille. 

Silloin kuulee itsensä parhaiten. Myös kaiken kiireen kesken kannattaa pysähtyä ja kuunnella missä mennään itsensä kanssa.

Tämä on ollut ja on vieläkin minulle tosi vaikeata. 

Yksinolo tuo minulle myös helposti yliajattelemista. Usein se alkaa itsensä kritisoimisella ja itsenä mollaamiselta. 

Tässäkin yritän pysähtyä ja yritän viedä ajatuksieni parempaan suuntaan. Joskus tarvitsen siihen musiikkia , varsinkin Stying alive auttaa, silloin rupean tanssimaan itsekseni tai Abba, kaikki joka tuo liikettä kehoon. Hyvällä lykyllä kappale voi olla sellainen josta osan jotain sanoja ja sitten rupean hoilaamaan mukana. 

Silloin tulee usein nauru, itselleen on hyvä nauraa, se auttaa. Saan poistettua itsesurkuttelun ja draaman. Meidän suvussa ollaan oltu tosi hyviä draaman kanssa, ja sille on hyvä nauraa. Yritän kuunnella ja katsoa itseäni silloin ulkopuolisena ja silloin vasta naurattaa.

Ram Dass on auttanut minua paljon tässä asiassa. Hänelle oli ihan mahtava huumori, osasi hyvin nautaa varsinkin itselleen.

Noniin , nyt alkoi Beatle soimaan, nyt vaan ylös tuolista ja tanssimaan.

:)

Rakastuminen

 Olen tänään ensimmäisen kerran lukenut läpi vanhoja tekstejäni, nyt oli sen aika.

Luin magneetista. Luulin että olin hoitanut pois sen systeemistäni mutta nyt en ole niin varma enää.

Rakastuin tai ihastuin kesällä, en tiedä oikein mikä on ero. En tiedä tästä asiasta oikein mitään. Se on ollut todella ihana tunne. 

Olen vieläkin rakastunut/ ihastunut.

Samalla kaikki ovet sydämeeni avautuivat  enkä oikein tiedä miten olla. Olen ihan pihalla .

Nyt kuin luin vanhat tekstin niin kyllä se magneetti nosti taas päänsä, minä kun luulin että olin hoitanut  sen pois 2016. Mutta, eihän se ole ollut mahdollista ilman rakastumista. Nyt ymmärrän sen.

 Kehokipuja, ahdistuksia, pelkotiloja ja kaikenlaista muutakin ihanaa on noussut pinnalle, samalla kuin leijailen jossain pumpulissa. Nautin ja annan itseni olla vain tässä ihanassa olotilassa sekä paskassa olotilassa. Nyt on aika kohdata niitäkin, olla niiden kanssa, kävellä niiden läpi ja jatkaa elämänsä taas vähän kokonaisempana.

Kunnes jotain tulee väliin ja putoan johonkin koloon. Pysyn siellä niin kauan kunnes se paha tunne pienenee ja häviää. Ei kannata muuta tehdä, muuten se tulee vain takaisin uudestaan. Ei kannata olla strutsi. Tukahdutut tunteet pursuavat ulos, kaipuu, himo, ilo, lapsellisuus ja kaikenlaista muutakin. En oikein pysy mukana.

Sitten taas on sydän pakahtumassa onnesta, ilosta, mukavasta kaipuusta, tunne läheisyydestä, jokaisessa kehon osassa, sitä ei voi oikein sanoittaa, se on vaan ihanaa..

Ihanaa, rankkaa ja niin tärkeätä. Muuten en pääse itseni kanssa eteenpäin.

Elämä on siis nyt vuoristorata, kunnon sellainen. Noh, ainakin tunnen olevani elossa....

Miten tämä tarina loppuu, sitä ei kukaan osaa sanoa, joten on parempi elää tässä ja nyt. Nauttia kaikesta, olipa raskasta tai ihanaa. 

Manifestoida että saan pitää tämän rakkauden, se tuntuu niin mahtavalta 

CV mitä se tarkoittaa

Kävin keväällä 23 Laureassa Digi kurssin + 45 ikäisille.

Oli ihan ok kurssi, Opin näkemään sellaisia asioita joita en tajunnut osaavani jo ja myös paljon uutta.

Teimme myös CV:n . Sitä en ollut tehnyt ainakin 40 vuoteen. 

Varsinkin kun on tehnyt suurin osa elämästä työtä yksin, itselle ja ollut oma pomonsa niin oli hyvin terveellistä.

Sain luetella kaikki asiat, tietysti koulutukset , kielet, projektit, työkuvat mitä oli tehty, vapaaehtoistyöt, kurssit, omat vahvuudet jne..

Alussa se oli vaikeata, mutta kun sen oli avannut niin huomasi että aloit näkemään itsessäsi paljon mikä on ollut itsellesi itsestäänselvyys. Koska monet asiat, päätökset, tekemiset ovat olleet automaattisia. Ei ollut vaihtoehtoja.

Lista oli pitkä ja hieno. 

Tämä on  hyvää terapiaa. Suosittelen sen kaikille.

Eilen laitoin CV:ni eteenpäin ajatellen työtä ja huomasin että laitoin vanhan version jossa oli vielä paljon kirjoitusvirheitä eikä ollut muutenkaan ajan tasalla.

Mietin jälkeenpäin miksi sen tein. Miksi minussa nousi ärsytys.

Tajusin että en halua työtä CV:n kautta. Siinä on listattu kaikki mitä osaan mutta haluan tehdä työtä tavalla mistä näkyy millä tavalla teen sen ja se ei näy minun listallani.

Ehkä en osaa selittää tämän asian selkeästi, mietin sitä vieläkin. Päätin kuitenkin että löydän oman työpaikkani tai tekemiseni itseni kautta, ei CV.ni kautta. 

Nyt olen vaan

 On ollut hurja kevät. Terapiassa on avautunut paljon.

Pari viikkoa sitten sain purettua väärän ja oikean rakkaussuhteeni isääni. siinä oli mukana väärä ja oikea suhde seksiin myös.

Aika selvää että tämä on ollut iso ristiriita.

Isä-tytär rakkaus  voi olla ainoastaan vanhemman ja lapsen välissä. Sitä hän käytti hyväkseen tietoisesti tai ei, silloin  3-4 vuotiaassa on herätetty seksuaalinen tarve josta tuli tapa jolla minä sain isän rakkautta joka oli väärää..

Piilotettu muisti (lapsi) oli esillä, odotti aikuista minääni ottamaan hänet vastaan, tullakseen kuuluksi ja nähdyksi. Vieressäni oli terapeuttini tukenani kuten aina kun on ollut iso ja vaikea avaaminen. 

Sain avattua solmun ja eritelty asiat, kehoissa kannettu muisto on nyt sydämessäni muiden muistojen kanssa. Turvassa ja hyvässä hoidossa aikuisminäni kanssa joka eheytyy turvallisesti joka kerta.  

Tunsin rauhan laskevan ja tunsin myös isäni vieressäni, vapautuneena, ylpeänä ja iloisena että hänkin pääsi irti taakastaan. Nyt on taas vanha sukutaakka lopetettu. Tunnen sen hyvin vahvasti ja olen itsestäni hyvin ylpeä ja iloinen.

Olo sessiomme jälkeen oli sen verran uupunut että kesän yli menen sulattelemalla asiaa ja olemalla vain. 

Olenkin ollut nyt maalla ensin nuorten kanssa, nyt pari päivää Leena ystäväni kanssa. Opettelen olemaan touhuamatta liikaa täällä, koska täällä on aina vaikka mitä, mitä voi tehdä haluttaessa. Leena kanssa oli  ihanaa olemista. 

 Leena lähti ja olin vain. Perjantai tuntui että taas kerran käänsin uuden sivun elämässäni. 

Uuden alku 

 ps.  mietin että isäni on voinut olla dissosioitu kun hän teki kaiken minulle koska itse en muista asioita, sanoja ja tekoja mitä olen tehnyt omille lapselleni. Voiko dissosioida tekojen yhteydessä, en tiedä. Se olisi minusta loogista ja sellitäisi paljon.

Haluanko/tarvitsenko avata kaikki muistot?

 Pelkoni ovat taas täällä, kuten aamu kehojännitykset. Vaikka mielestäni nukuin sikeästi 9 tuntia viime yönä, niin tuntui kun olisin ollut lihamyllyssä koko yön. 

Tai juuri ajassa kun olen herännyt, enkä vielä avannut silmiäni. Se on se pahin paikka. 

Heti kun avaan silmät niin olen aikuinen minä, olen läsnä ja pelot häviävät taas maton alle, tai minne lie , jonnekin kehon piilopaikkaan missä ovat olleet lapsuudesta asti.

Kävin tänään taas terapiassa, ja paljon asioita selvisi, sain taas ymmärrystä siitä miten kehoni toimii.

Miksi jämähdän, miksi tulee kipuja yhtäkkiä jonnekin. Sain myös lisää työkaluja ollakseni kaikkien pelkotilojeni kanssa.

Varsinkin yksin, yöllä , pimeällä ja varsinkin hiljaisuudessa. Silloin olen kaikesta valppain. Sen takia olen mieluiten kaupungissa omassa paikassani missä on tosi paljon ääntä, varsinkin yöllä. 

Sitten taas mietin sitä, että täytyykö minun tietää mitä tapahtui neljän seinän sisällä. 

En tiedä. Kehoni luulen säätelee sitä mikä on minulle parhaaksi ja jos se on muisti on tarpeellinen niin se avautui muuten ei. Ja se on minulle ok.

Minulla on elämä elättävänä.

Taas terapiaa

 Olen kyllä kiitollinen että minulla on niin loistava ja joustava terapeutti. Aina saan ajan jos vaan tarvitsen, nyt vasta tajuan miten valtava asia tämä on. 

Se että onko minulla varaa siihen, niin kyllä, se on yksi asia johon löydän vaikka mistä rahaa, ja tähän asti se on onnistunut. Se että jossain vaiheessa, kun minulla oli tositosi tiukkaa, niin hän antoi minulle pidennetyn maksuajan, ihan hiukeetta. Olen kyllä niin onnen lapsi.

Tällä kertaa käytiin kaivelemassa tosi syvälle taas. Löydettiin 7 v piilotetun fiksaaja lapseni. Hän oli piilossa kulman takan ja tunsin että hän oli jo jonkun aikaa ollut odottanut aikuista minääni. Hän antoi heti kätensä kun kurkotin oma kättäni häntä kohtaan. Minua rupesi itkettämään ja nytkin minua itkettää. 

Kohdattiin yhdessä , vanhempani, ja hän oikein huusi että he olivat tosi paskoja vanhempia, eivät pystyneet hoitamaan lasta, eivät olleet ollenkaan kartalla, ihan idiotteja. Sitä kyllä äitini aina sanoi meille, että hän ei ole oikein pikkulasten vanhempi. Sitten olemme ok, kun olemme isompia, hänelle se tarkoitti että hän pystyi puhumaan meille kuten aikuiset, ja kaataa koko hänen paskansa meidän niskaan. Isä oli useimmiten poissa töissä, kierteli suomen rannikkoa korjaamassa venetekniikkaa. Ei hänkään ollut ihan tervejärkinen. En minä muista mitään, minkälaista oli neljän seinän sisällä ennen kuin täytin noin 9-10 vuotta, vanhemmat olivat eronneet ja asuimme kerrostalossa Töölössä missä serkut ja täti asui. Hän oli minulle turvallinen. 

7 v lapsen kiukku nostaa päätänsä vieläkin. se on ihan ok. Turvallinen aikuinen minä on tässä vieressä, olemme yhdessä ja silloin on turvallista ja hyvää vapauttaa kantamukset.

Pelko ja häpeä

 Minulla nousi tänään häpeä ja pelko.

Olin luvannut työkeikan ja lainannut rahaa yhdelle hyvälle ystävälle. Se alkoi jo viime syksynä.

Siihen asti ystävyytemme oli helppo ja luonnollinen. Heti kun tuli ensin raha niin ystävyyden luonne muuttui ja se ei enää tuntunut niin mukavalta ja kivalta, en sitä heti hoksannut . Ahdistuin.

Ystäväni ei varmasti hoksannut tekevänsä näin minulle, hän on hyvä ihminen, hän kantaa kuitenkin vielä huonoja käyttäytymismalleja. Sellaisia jotka triggaavat minua.

Nyt peruutin keikan ja jo aikaisemmin olin ilmoittanut etten pysty enää lainaamaan rahaa.

Minulla nousi häpeä, huono omatuntu ja ahdistus. 

Mietin miksi.

Koska en halusin olla miellyttäjä, koska halusin pitää huolta, olla kiltti, totella ja nyt vasta tajuan että tämä on se grooming mitä minulle on lapsuudessani tehty. Menen siihen ihan automaattisesti, etten edes huomaa että teen vastoin kaikkia omia toivomuksia, hyvinvointia jne

Minut voi helposti hyväksikäyttää. 

Ei enää niin helposti. 

Huomaan huonot käyttäytymistavat nopeammin kun ennen ja teen itsenäisiä , minulle hyviä ratkaisuja , myös nopeammin.

Hyvä minä

Pelko istuu kuitenkin kivenä vatsassani. Mitä jos hän tulee tekemään minulle jotain pahaa. Nyt kun en pidä sanani, kun petän hänet, kun en tee kuten olin luvannut jne..

Se on pieni pelokas lapseni joka kokee sen, aikuinen minä on vieressä ja sanoo ettei mitään tule tapahtumaan.