Itsensä hoitamista

Viha, pelko, suru, kiukku, pettymys ja muitakin tuntoja ovat kaikki hyvin tuttuja tuntemuksia, niitä nousee vieläkin hyvin usein selkäytimestä, ihan pieneistä jutuista, ovat monelle ihan pikkujuttuja, ne vaan nousee sieltä jostain, et huomaakaan. Yhtäkkiä on kuin olisi synkkä harmaa täkki päällä, sydän särkee, pää särkee, olet itkuinen ja et tajua mikä on.

Jos vaan löytyy aikaa, niin kannattaa istua alas, olla sen tunteen kanssa, vähän miettiä milloin se nousi ja alkoi. Usein tajuaa mistä se johtui, analyysi voi olla paikalla. Alan olla joka kerta parempi, joten saan nopeammin ja useammin kiinni mistä se johtui, joku sanoi jotain törppöä (mitä olin usein kuullut lapsen)  joku selänkäntyminen, ei vastaamista kysymyksiini, joku on kuin en olisi olemassa, pientä piikittelyä kun ei kukaan muu kuuntelee, vähättelee, mollaa jne..

Jos itse on vähän väsynyt, stressissä tai muuten vain huonolla omatunolla fiiliksessä niin nämä asiat tehoavat ja niitä tulee paljon enemmän. Silloin ne pääsevatkin nopeammin ja helpommin nahan alle.

Omalla haavoituvalla olemuksellasi, onneton jostain, huono omatuntu triggaa muissa ilkeyttä. Silloin ei kannata olla ihmisten ympärillä jotka ovat omasta mielestä tosi päteviä ja tekijäihmiä, niiden mielestä olet ihan luuseri, vaikka voivat olla hyviäkin ystäviä kun sinä olet vahva ja tekijä niiden silmissä.

Silloin askel pois, ei enää sanakaan. Lähdet ja et pidä niihin yhteyttä, hyllytät kaikki nämä niin kauan kuin on tarvetta, hoidat itseesi ymmärtävien ystävien kanssa tai menet yhdelle terapiasessiolle purkaamaan omat jutut, menet siis taas eteenpäin.

Useimmiten nämä ihmiset tulevat takaisin, otat ne sitten  vastaan tai ei, jos otat niin aina omilla ehdoilla.

On ihanaa tuntea itsensä voimistuvansa, tekevönsä hyviä päätöksiä itselleen. Vaikka tuntuu välillä olevansa yksin niin se ei ole niin, en ole yksin. Tämä välivaihe missä monet ystävät ja sukulaiset menevät hyllylle ennen kun tulee usia ystäviä tilalle niin saa ollakin hiljainen, sekin teke

Joulufiilis

Jouluaaton aamu. Ihana sininen taivas, Bollen kissa kehrää vatsallani.

Emme mene äitin luokse illalla vaikka olimme niin ensin päättäneet. Se toi minulle helpottunut ja rauhallinen olo. Olen aina tuntenut itseni ulkupuoliseksi omassa perheessäni, "Alien", nyt vasta tajuan sen kunnolla.

Pzljon  mitä tein oli väärin, innostukseni, spontaanisuuteni, iloni joulusta mollattiin tai jos ei mollattu niin oltiin hiljaa, ei koskaan kommentia että kiva juttu. Minulle joulu on iloista yhdessä järjestämistä, iloista yhdessäoloa ja vain olemista.

Ei haittaa, onneksi suurin osa jouluista jotka vietettiin nuorena olivat tätini luonna ja ne olivat ihania, sen jälkeen ne olivat pitkään meillä kun olin vielä naimisissa, sekin oli ihan kivaa. Olen jouluihminen, niin oli isoätinikin.

Hän kirjoitii runot, hänellä oli oma laatikko missä säilytti kaikki pakettinauhat seuraavaa joulua varten. Joulukuusessa oli meille neljälle lapsenlapsille omat pikkukorit missä oli suklaata. Minulle on ihanat muistot niistä jouluista. Tätini ja hänen miehensä luonna vietetyistä jouluista muistan että oli aina paljon mätiä, hauskoja tarinoita ja iloa.

Meillä juodaan kyllä, onneksi ei koskaan liikaa, ei tapella. Syödään liikaa, nyt nimelliset pienet lahjat, korttienpeluuta ja olemista

Rauhallista joulua kaikille

Olet hullu!i

Näin äitini sanoi ja sanoi minulle viimeisen kerran kun olin hänen kanssaan kahdestaan.

Tarjosin hänelle illallisen ravintolassa hänen 85 v synttäreille. Veljeni ei päässyt. Päätin mennä koska olin varma että osasin olla niin vahva etten päästäisi hänet nahkani alle.

Ilta meni ihan hyvin. Äitini kysyi jos vielä käyn terapiassa, vastasin kyllä. Hänen mielestään se oli turha, koska oikeasti minun pitäisi vain jutella hänen kanssaan, se riittäisi hyvin. Hän oli kuitenkin ollut siinä saman katon alla, hän oli sen takia sitä mieltä että hän riittäisi, eikä minun pitäisi enää käydä terapeutillä.

Vastaukseni oli että jos hän kunnioittaa minut edes vähän niin hän antaisi minun päättää omasta elämästäni, johon kuuluu terapiani myös.

Käytin samaa vastausta moneen keskusteluaiheeseen sen illan aikana, se tepsi. Olin vihdoinkin löytänyt jonkun tavan pitää hänet loitolla manipuloivien ja sumua herävästa keskusteluista.

Illallisen jälkeen jäin auton viereen, hän sanoi että kun kerran on hänen syntymäpäivänsä niin voisin nyt antaa hänelle poskisuudelmat ja hän tuli minun lähelle.

Laitoin käden eteeni ja sanoin taas kerran että kunnioittaa minua, olen hänelle monta kertaa sanonut etten pysty enkä halua koskettaa hänet. Sen sanoin ensimmäisen kerran konta vuotta aikasemmin.

Se että saan pahoinvointia siitä en hänelle sanonut, en tarvitse mennä yksityiskohtiin.

Hän käntyi silloin minua kohti ja huusi vihaisesti minulle että sinä olet ihan hullu, olet täyshullu, olet hullu. Hän näytti niin ilkeältä. Huh. Onneksi en ollut päästänyt hänet lähelleni

Tätä olen kuullut hänen sanovan minulle hyvin usein koko elämäni aikana