Missä olen nyt

Olin melkein unohtanut oman blogini, mikä sekin on hyvää. Se tarkoittaa että en tarvitse ainakan purkaa hirveesti enää.

Kuitenkin tuntuu että eheytysmatkani jatkuu koko ajan, omalla painolla, se vaan ei ole enää keskipiste elämässäni.

Kevät, kesä ja syksy olen keskittynyt omaan työhööni. Kauppani Herkkutalo on saannut uuden nimen Nicoles kitchen ja eilen päätin että nimi muuttuu vielä. Siitä tulee Nicoles Corner ja niin se saa olla siihen asti kun lopetan työnteon 100 vuotiaani, niin olen sen päättänyt. Nimi on hyvä, se on minä ja Cornerissa voi keksiä vaikka mitä, siinä ei ole rajoituksia.

Minulla on niin paljon tekemistä ja oppimista vielä .

Keväällä kävin Tarotkortti kurssin. Se oli ihmeellistä, koska se tuntui heti omalta, niin kuin olisin tehnyt sitä koko elämäni. Hurja fiilis.

Nyt syksyllä aloitin Regressioohjaajakoulutuksen ja siinäkin meni ihan samalla lailla. Ihan kuin olisin tehnyt sitä vuosikausia jo ennen. Ihme fiilis.

Nämä molemmat ovat niin minun juttu, nautin niin kun sitä teen.Katsotaan mitä vielä rupean opiskelemaan.

Autan ihmisiä avamaan omia lukkoja ja muistoja alitajunnasta.Muistot voi olla omasta lapsuudesta tai edellisista elämistä. Tiedän että olen rauhallinen ja luotettava, se on tosi tärkeät.

Joskus emme pääse matkalle, ja sekin on hyvä. Se tarkoittaa että emme ole valmiit kohtaamaan niitä asioita vielä, se on kehon oma suojelusmekanismi.

Itse dissossiotuneena, tiedän mitä kaikkea voimme kantaa. Tiedostan että minulla on vielä asioita joita tulen avaamaan.  Parin vuoden aikana, silloin tällöin, herään yöllä siihen että minulla nousee oksennus suuhun. on koskaan oksenna enkä ole oksentanut varmasti yli 15 vuoteen, ei ole ollut edes mitään vatsatautio.

Lapseni pelkäsin oksentamista, koska menetin aina tajuntani, ja heräsin vessapytyn vierestä sen jälkeen. Jotain siellä on, mutta, tiedän että se tulee kun olen valmis sen avaamaan.