Rakastuminen

Rakastuin ensimmäisen ja viimeisen kerran ollessani 18 vuotias.

Oli ihana olla rakastunut ja lopulta tavattin ja ruvettiin styylaamaan kuten silloin sanottiin.

Seksin tultua mukaan kuvaan jotain tapahtui minussa. Menin jotenkin sekaisin.

Nyt ymmärrän  miksi se ei toiminut. Isän rakkaus oli  rakkaus jossa oli yhdistetty vanhempan rakkaus ja seksi . Olin jotenkin rakastunut isääni isän tavoin mutta myös rakastajana. Tämä on tosi vaikeata selittää,

Tiesin vain että, lopetettuani tämän suhteen en aikoinut enää koskaan antaa itselleni mahdollisuuden rakastua, se teki liian kipeetä.

Se oli itsesuojeluvaisto ja se toimi. Oli minulla suhteita sen jälkeen. Kaikki olivat hyviä mukavia, otselleni sopivia, en vaan koskaan ollut rakastunut.

Korjaan ylläolevan tekstin vielä jossain vaiheessa, nyt tuntuu olevan vielä liian aikaista saada tunteeni paperille, pidän sen tässä jotta en unohda, tämä on tosi tärkeä asia.

Joka toinen tyttö, joka kolmas poika

Se lause on  jäänyt vahvasti mieleeni.

Itkin sitä alussa koko ajan. Usein katselin lapsia ja mietin onko tälle tehty pahaa, tai tälle, olin välillä ihan surkea kun ajattelin kaikkia lapsia maailmassa,  en pystynyt auttamaan tai tekemään yhtään mitään niiden hyväksi.

Kuulun yhteen 6 hengen tyttöporukkaan, olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja sinä vuonna , 2010, kun tavattiin juteltiin tästä. Yksi muisti että kun hän 16 v oli olut tätinsä luona lapsenvahtina, niin tädin miesystävä oli tullut kotiin, yrittänyt suudella ja kopeloida. Onneksi hän sai soitettua poikaystävälle joka ehti pelastamaan. Toinen että kun hän odotti äitinsä ihan pienenä tyttönä balettikoulun jälkeen , mies oli kävellyt ohi pimeässä, oli talvi, ja laittanut kätensä hänen housuihinsa. Sitten oli yksi jossa tunnen että hän kantaa jotain samantyyppistä kun minä mutta en voi tietysti tietää jos hänkään ei tiedä. Siis kuudesta tytöstä, ainakin kolme varmaa tapausta.

Huomasin että oli helppoa puhua tällaisista asioista, kun pysyttiin faktoissa, ilman voivotusta , sekin auttoi.

Marraskuun 20 päivä on lasten oikeuksien päivä. Sinä vuonna oli pitkä ja kiinnostava kahden aukeaman juttu tytöstä jota oltiin ensin silpottu, sitten raiskattu ja sitten myyty jonnekin. Lopuksi hänet pelastettiin ja hän sai terapiaa, lämpöä, ymmärrystä, siis uuden elämän. Hän oli 26 v. Hän oli iloinen, kiitollinen, rakasti elämää. Hänestä oli aivan mahtavan kaunis ja aurinkoinen kuva.

Se oli minulle kuin energiaruiske. Jos hän pystyy olemaan näin positiivinen ja iloinen elämässään niin sitten minäkin pystyn. Ja aion korjautua, aion olla iloinen, aion elää täysillä. aion tehdä kaiken ja satsata kaiken siihen että nautin loppuelämästäni.

Ne kaikki kurjat tarinat mitä olin lukenut alussa eivät olleet tuoneet mitään energiaruisketta, päin vastoin, siinä kertomukset olivat kauhutarinoita. Monet naiset olivat katkeria.

Häpesin itseäni ja miten olin itkenyt omaa surkeaa ja hirvittävää lapsuuttani.

Jotain hyvää ne katkerat tarinat olivat antaneet minulle. Päätin että koska minulla on hyvä terapia niin aion korjautua kokonaan, en jätä mitään hoitamatta. Mieli, keho ja sydän. Aion vielä rakastua ja haluan myös hyvän ja oikean seksielämän. Ja eihän minulla ollut muuta vaihtoehtoa, Ei ole vaihtoehto jättää jotain korjaamatta. Se päätös oli hyvä, välillä kun oli aika rankka eheytymisaika ja olin todella väsynyt sain siitä ajatuksesta aina lisää virtaa.

Tunnen itseni kuin Fenixlintu