Kehon kanssa keskustelua

Nyt on noin pari viikkoa oksennusmuistoni avaamisesti.

Miten voin? 

Mieleni voi hyvin, pari yötä olin levoton, näin ihme unia ja heräsin usein, kehoni ja sydämmeni särki. Välillä sumuinen ja sekainen olo, ne ovat nyt poissa. Mieleni on kirkas, muisto ei enää elä mielessäni. Tulkoot oksennus sitten jos tulee vatsatauti. Tiedän etten tule enää dissosoimaan, se on ohi.

Sydämeni särkee vähemmän nyt, kohta ei ollenkaan.

Mutta, hmm, kehoni. Sillä on vaikeata päästää irti. Vihapisteeni vihloo oikeassa kyljessä. Polveeni on tullut vettä, on vaikeata kävellä. Niska ja alaselkä särkee, ne paikat missä kannat traumat. Kehossa on paljon jännitystä, varsinkin yöllä joten herään usein väsyneenä.

Mitä lääkettä tähän. Kävin terapiassa perjantaina, jälkitarkastuksessa 😊 Oikeasti juteltiin vain ja tiedostettiin että voin oikeasti ihan hyvin, tällaista nyt vaan nousee välillä.

Päätettiin että teen Tappingiä, taputtelen kehoani joka päivä. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, joten se on varmasti hyvä lääke. 

Tappingin näen itse kun dialogi mielen ja kehon välillä. Juttelen  usein kehoni kanssa, mutta yhdistetty tappingiin niin saat paremminn yhteyden siihen. 

Yhdistymme, ja sehän on se tarkoitus. Siis keho ja mieli. Olemme elänneet niin paljon erillään trauman takia niin yhteiselo ei ole itsestäänselvyys meille. Sekä myös toistemme luottaminen. Uskon että kehoni vielä työstää luottamuksensa mieleeni. Se on joutunut pettymään niin monta kerta, kun en ole tajunnut, ymmärtänyt mikä on oikein tai väärin tapa kohdella kehoani. 

Taputan, hieron kipeitä paikkoja, laitan lämpimää päälle, menen lempeään hierontaan, pyöräillen hitaasti, nautin raikkaasta ilmasta, menen uimaan lämpimään kun se tuntuu hyvältä. 

Vielä kun oppisin olla syömättä liikaa, tai reagoivan asioihin ja kaikkeen syömällä , niin se olisi hyvä. Onneksi syön jotenkuten terveellisesti. Yritän kuitenkin olla kiltti itselleni, eikä ankara. Suvaitsevainen 🤔

Minulla on hieno ja mahtava keho, se on kokenut kovia tosi pitkän ajan. Olen siitä tosi ylpeä, en vaihtasi sitä mihinkään muuhun kehoon. Rakastan sitä juuri sellaisena kun se on nyt. Mieleni ja sydämmeni ovat myös mahtavia, paljon on korjattu, mikä on oikein ja mikä on väärin itseäni kohtaan alkaa olla paketissa. Sydämmeni on vahva ja lyö ihanasti, hengitän hitaasti ja varmasti. Olen hyvin elossa ja olemme kaikki kehon osat hyvin yhdessä.

Meillä on vielä paljon yhteisaikaa. Aiomme elää satavuotiaaksi.

Jotain isompaa nousi, miten hoidan sen

Monen vuoden aikana heräsin yöllä siihen että haluasin oksentaa. Oksennus nousee ylös kurkkuuni ja herään. Suuhun tulee hapan maku joten tiedän että se on tapahtunut.

Ennen se oli ehkä vain joka toinen, kolmas kuukausi, viimeisten kuukausien aikana se tuli useammin. Näin tiedostin että nyt on aika mennä terapiaan, nyt olen valmis avaamaan muiston, ja tätä muistoa en pysty enkä halua avata yksin.

Paikan päällä aloitetaan Emdr , silmäterapialla. Ei kestänyt kauan kun olin ja elin sitä muistoa kun isäni käytti minua hyväkseni laittamalla elimensä suuhuni. En päässyt peruuttamaan koska siinä oli seinä vastassa.

Oksensin, en voinut muuta, hän ei tykännyt siitä ja kielsi minua koskaan oksentamasta taas. Ja näin tein. En oksentanut enää. Tai, muistan kun kerran oli vatsatauti kotona, olin noin 9 vuotias, oksensin, heräsin sen jälkeen pytyn vierestä. Olin dissosioinnut. Ehkä tämä tapahtui monta kertaa, en vaan muista.

Kun muistoni avautui terapeuttini luonna hän kysyi jos saisin laittaa kätensä olkapäälleni, sanoin kyllä. Hän kysyi mitä minun teki mieli tehdä nyt. Yritin mennä taaksepäin, katseeni meni ylös, tajusin että se ei ollut oikea tapa. Sitten työsin hänet pois. Silloin melkein dissosioin, kehoni reaktio oli tähän niin valtava. Pysyin täällä ja tehtiin vielä taputus kierroksia. Kieleni ja kehoni rauhoittui, oli hurja fiilis että olin pystynyt avaamaan taas kerran ison asian.

Olin tehnyt muutoksen, olin tehhyt sen mitä olisin halunnut tehdä lapsena mutta jota en pystynyt tekemään silloin.

Miltä nyt tuntui? Tunsin olevani paljon eheämpi, läsnä ja minä tässä kuin pari vuotta sitten.

Tiedän että jälkimaininkia tulee vielä, tiedän että oksennan joku yö tai päivä , pysyn täällä, en dissosioi.

Nyt tuntuu että olen niin pitkällä muistojeni kanssa että kun joku muisto nousee, enkä pysty avaamaan sitä yksin menen terpeuttini luokse. Sama kuin jos on hammassärkyä niin menet hammaslääkärille.

Vautsi, mahtava fiilis.

Missä olen nyt

Olin melkein unohtanut oman blogini, mikä sekin on hyvää. Se tarkoittaa että en tarvitse ainakan purkaa hirveesti enää.

Kuitenkin tuntuu että eheytysmatkani jatkuu koko ajan, omalla painolla, se vaan ei ole enää keskipiste elämässäni.

Kevät, kesä ja syksy olen keskittynyt omaan työhööni. Kauppani Herkkutalo on saannut uuden nimen Nicoles kitchen ja eilen päätin että nimi muuttuu vielä. Siitä tulee Nicoles Corner ja niin se saa olla siihen asti kun lopetan työnteon 100 vuotiaani, niin olen sen päättänyt. Nimi on hyvä, se on minä ja Cornerissa voi keksiä vaikka mitä, siinä ei ole rajoituksia.

Minulla on niin paljon tekemistä ja oppimista vielä .

Keväällä kävin Tarotkortti kurssin. Se oli ihmeellistä, koska se tuntui heti omalta, niin kuin olisin tehnyt sitä koko elämäni. Hurja fiilis.

Nyt syksyllä aloitin Regressioohjaajakoulutuksen ja siinäkin meni ihan samalla lailla. Ihan kuin olisin tehnyt sitä vuosikausia jo ennen. Ihme fiilis.

Nämä molemmat ovat niin minun juttu, nautin niin kun sitä teen.Katsotaan mitä vielä rupean opiskelemaan.

Autan ihmisiä avamaan omia lukkoja ja muistoja alitajunnasta.Muistot voi olla omasta lapsuudesta tai edellisista elämistä. Tiedän että olen rauhallinen ja luotettava, se on tosi tärkeät.

Joskus emme pääse matkalle, ja sekin on hyvä. Se tarkoittaa että emme ole valmiit kohtaamaan niitä asioita vielä, se on kehon oma suojelusmekanismi.

Itse dissossiotuneena, tiedän mitä kaikkea voimme kantaa. Tiedostan että minulla on vielä asioita joita tulen avaamaan.  Parin vuoden aikana, silloin tällöin, herään yöllä siihen että minulla nousee oksennus suuhun. on koskaan oksenna enkä ole oksentanut varmasti yli 15 vuoteen, ei ole ollut edes mitään vatsatautio.

Lapseni pelkäsin oksentamista, koska menetin aina tajuntani, ja heräsin vessapytyn vierestä sen jälkeen. Jotain siellä on, mutta, tiedän että se tulee kun olen valmis sen avaamaan.

Terapiamuodot

Koska en ole käynnyt enää terapiassa niin se unohtuu. 

Onneksi. 

Muistan oli aikoja kun oli tosi rankkka, mutta en enää muista miten, millä lailla, ei sekai ole tarkoituskaan. Elämä on edessä, ei  takana. Kiitollinen täytyy olla että sain näin hyvää apua.

Toissa pöivänä mietin mitkä terpiamuodot oikein käytettiin. 

Aloitettiin TRE menetelmällä. Trauma Release excersice. Olin shokissa, joten se piti minut tässä. Sitä yhdistetty terapiaan kaksi kertaa viikossa kesti pari vuotta. 

Sen jälkeen käytettiin Tapping solutionia, se on loistava kehon rentoutumis ja kehomuistojen päästämisen apuväline. EFT on sen nimi.

Sitten käytettiin EMDR, silmäliike . Sillä menetälmällä avattiin pikkuhiljaa muistot jotka oli avattava. Se oli aika hurjaa, onneksi olin turvallisessa hoidossa ja pystyin luottamaan sataprosentisesti terapeuttiin. Avattiin monen vuoden aikan monet kipeät muistot, kunnes se oli tehty ja ymmärsin itse että keikkea ei tarvitse avata. Se oli iso helpotus. Muuten en tekisi muuta loppuelämäni.

Magneetin loppuminen oli myös todella iso asia, niin helpottava.

Käytettiin myös hypnoosia, sensonotorista psykoterapia, musiikkitereapia, jonkunmuostoista mindfullnessia ja kaikenlaista muuta.

Tämä kesti noin 9 vuotta, se tuntuu lyhyeltä ajalta, koska tajuan että pakettini ei ollut niin pieni. 

Ja tämä kaikki ilman yhtään lääkitystä, sitä olen hyvin ylpeä. 

Nämä kaikki hoitomuodot eivät olleet tietääkseni tiedossa yli 30 vuotta sitten kun asuin sen syksyn ajan Hesperian sairaalassa, avoimessa osastolla. 

Voin vaan olla kiitollinen että nämä kaikki terapiat ovat nyt mahdollisia. 

Nuoret ovat niin mahtavat

Katsoin tänä aamuna FB sivuja . Joskus on kiva plärätä kun on aikaa. Nyt oli.

Gretan puhe Brittien parlamentissä, vautsi, niin hyvä. Iin kaupunki suomessa aloitti kauan sitten ohjelman energian vähentämisessä , nyt ovat hyvä esimerkki kaikille. Nuoret mukana.

Nuoret ovat fiksuja, ne kuuntelevat ja tekevät, puhuvat.

Oli paljon muutakin mukavaa ja innostavaa, paljon hyvä tapahtuu, niin paljon että rupesin itkemään onnelliseni ja vautsifiilis päälle.

Sitten tietysti mietin mitä itse voisin tehdä, ideoita rupesi tulemaan. Stop,stop, pienin askelin on ihan hyvä, opetan ihmiset tekemään itse ruokaa ja istumaan ruokapöydän ääreen nauttimaan, olemaan yhdessä, sen jaksan tällä hetkellä.

Annetaan nuoret keksiä ja toimia, ihanaa katsottavaa. Nautitaan ja kannustetaan, autetaan jos pystymme mutta varsinkin , nautitaan. He ovat tulevaisuutta ❤

Mitä mielestäni olisi hyvä tehdä

Kävin jokunen vuosi sitten , suomi100 vuonna, aamiasella tasarvon asialla. Siellä oli monet korkeissa viroissa olevia naisia, Martat, Naistenlinja, Biaudet jne.

Siellä oli myös puhujana silloinen ministeri Soini.

En oikein ymmärtänyt mitä hän sielä teki. Omasta mielestäni hän edustaa vanhanaikasta patriarkaalistä elämän näkemystä missä on aika vähän tasaarvoa naisten ja miesten välillä. Ehkä olen väärässä mutta onneksi minulla saa olla oma mielipide.

Hän puhui naisten kohdistuneesta väkivallasta. Ihan hyvä. Hän sanoa että hyvä että siitä puhutaan. Kyllä, samaa mieltä. Sanoi että uhrien hoitamiseen ja hyvinvointiin täytyy satsatavielä enemmän. Juuuu, sehän on itsestäänselvä asia. Mietin...

Mielestäni hän edusti miehiä, siis niitä jotka enimääkseen ovat ne jotka lyövät ja ovat henkisen ja fyysisen väkivallan tekijöitä. Ei ain tottakai, mutta useinmiten, varsinkin fyysisen väkivallan tekijöitä.

Mielestäni ne ovat ne jotka tarvitsevat apua. Siis lyöjät. Ei se lyöminen siihen lopu että naiset saavat apua. Miehet jotka lyövät tarvitsevat apua. Eivät he ole syntyneet lyömään. Se on opittu elämän matkan varrella. Monet eivät edes näe tai ymmärrä miksi he sitä tekevät.

Jussityö. Fi on organisaatio joka auttaa lyöviä miehiä. Miksi Soini ei ottanut esille sitä puheessaan?

Miten paljon nähdään lehdissä nimiä ja organisaatioita missä autetaan ja tuetaan tekijöitä?

Ei paljon, koska siitä puuttuu draamaa, joka myy paljon paremmin.

Minusta on äärimmäisen tärkeätä yrittää auttaa niitä jotka kantavat vaarallisen käyttäytymistavan.

Paljon puhuttiin aamukokousessa tilastoista mailmalla (huokaus...) nimiä droppailtiin ja missä kaikissa tärkeissä kokouksissa mailmalla oltiin käyty.

Sillä oli myös puhujana joku korkea armejan edustaja kaikkine mitalleineen jotka kilisivät kaunista kun hän käveli puhujapöntölle. En ymmärtänyt oikein mitä hän halusi sanoa, että onko hyvä että naisia on armejassa tai ei, ehkä tiedän niin vähän armejasta että hänen viestinsä meni minulta kokonaan ohi.

Olin uupunut ja vihainen sen aamukokouksen jälkeen.

Niin paljon saisi aikaseksi pienillä teoilla. Sen aamiaiskokouksen hinta olisi mieluummin voinnut antaa Tyttöjen talolle tai Rikosuhripalvelulla tai jonnekin missä siitä on todella konkreetista hyötyö

Kuten 55 miljoonaa euroa jotka Veikkaus käyttää mainoksiinsa...

En aina ymmärrä...

Elämän ilo ja omanarvon etsimistä

Kävin toista kertaa ryhmäterapiassa Miehikkälässä. Onkin ollut Riitan kanssaaima vähänkäyntejä viimeisten kahden vuoden aikana. Tunnen että olen saannut kaiken tiedon ja taidon jonka minun oli saatava häneltä. Pidämme vielä tietysti yhteyttä, tällainen pitkä sessio muuttuu kyllä ystävyydeksi ja halu pitää yhteyttä jää.

Olin vain tutustunut ryhmäterapiaan Yksi lensi yli käenpesä leffan kautta ja se oli aika hirveä kokemus, joten en voinut ymmärtää että se voisi olla näin hyvä. Ensimmäsenä kerralla oltiin   7 henkilöä, nyt viime kerralla 9 henkilöä. Lauantaina sessio kesti melkein 9 tuntia, yksi pieni kahvitauko, seuraavana päivänä 3 tuntia.

Minulle tuli ensimmäisellä kerralla työstettäväksi, en ole yksin,  ja pienin askelin. Nyt tuli esille omanarvontunteeni työstettäväksi. Sitä saan tehdä ilon kanssa, ehkä tanssien. 

Wow, oli mahtavaa olla ryhmässä, kaikilla oli tietysti omia asioita joita niiden piti työstää, kun kuunteli, niin sai itselleen paljon oivalluksia, avautumisia, ymmäryyksiä vähän samoista asioista. Tämä siis oli hyvin intensiivistä ja todella hyvä.

Akupunktiossa työstetään myös elämän iloni joka onnekseni tuntuu tulevan takaisin minulle pienin askelin. Ei kannata kiirehtiä

Vielä tulee se päivä kun herään aamulla, rinta täynnä iloa ja odotusta päivän seikkailuille. Niitä päiviä minulla on ollut paljon elämäni aikana joten tiedän hyvin miltä se tuntuu. 

Kiitolliselta. 

Myös kaikille raskaille päiville. Muuten en olisi oppinut niin paljon. Olen rikas ihminen. 

Äiti tunnustaa

Juttelin eilen 1 1/2 tuntia veljeni kanssa puhelimessa. Se on kivaa, harvoin enää puhutaan tällaisia maratonpuheluita kenenkään kanssa. Hänen kanssa vielä. Höpötellään kaikesta. Elämästä, työstä, meistä, nuorisosta, sukulaisista jne ei lopu koskaan.

Eilen kuitenkin ihan loppumeterillä hän sanoi että nuorisoa oli käynyt moikkaamassa Momia ja silloin äitini oli ottanut esille kirjan jonka olin ostanut hänelle joka kertoo hyväksikäytöstä, en muista enää mikä kirja se on, sekä kirjeen jossa sanoin että ymmärrän ettei hän silloin aikoinaan pystynyt tekemään mitään konkreettista auttakseen minua, mutta että en voi antaa hänelle anteeksi ettei hän itse ollut siellä minulle. Että hän antoi minun olla yksin, oikeasti hylkäsi minua.

Äitini oli myöntänyt että hän voi hyvin uskoa sitä mitä isöni teki minulle.

En ensin oikein rekisteröinnyt, vasta aamuyöstä heräsin ja tajusin mitä veljeni oli sanonut. Vau, oho, olipas iso juttu.

Onpas hyvä että veljeni puhuu minulle, muuten olisin uskonnut että äitini vieläkin uskoo isäni syyttömyyteen. Hänhän soitti isälle 38 vuoden avioeron jälkeen kysyäkssen oliko hän tehnyt sitä mistä syytin häntä. Isäni tietysti vastasi että ei. Noh, isäni on nyt kuollut , ehkä se auttoi äitini uskaltamaan uskoa minun totuuteeni, en tiedä.

Ihmeiden aika siis ei ole ohi.

Olin hänen kanssaan pankissa tänään, vielä hyvässä fyysisessä kunnossa kun ajattelee hänen ikäänsä, mutta nyt alkaa muisti mennä. Hän ei enää muistanut kuka Eva, tosi vanha luokkakaverini, oli.

Meni ihan ok. Hän vaan jaksaa jankuttaa, paljon autoja, ihan hirveetä. Ja miten ostavat, ostavat, ostavat, ovat ihan hysteerisiä. Kun sitä tuli viidennen kerran niin pyysin häntä jo lopettamaan. Meillä kun suomessa kuitenkin suurimalla osalla, kuten meillä, ihan hyvä elämä.

Jälkeenpäin , kun vielä juttelin nuorisoni kanssa niin he sanoivat että Momi on viime aikoina usein sanonut että hän uskoo isääni hyväksikäyttäneeni minua.

Hyvä niin, niin voidaan mennä eteenpäin ja jättää nämä asiat taakse.

Perjantai teksti

Istun taas liikkeessäni, ikkunat ovat puhtaat ja liikkeen sisällä olen tehnyt vähän muutoksia. Nyt ikkunan edessä on pöytä täynnä uusia vegekeittoja, näyttää hyvältä.

Vähän yli kuukausi laitoin ikkunaan uusi lappu missä uskalsin laittaa mainoksen korttitulkinnastani. 10-15 min 10€. Tänään tuli ensimmäinen asiakas. Mahtavaa ! Hän oli tosi iloinen, tykkäsi, sanoi että tämä oli paras päätös pitkään aikaan tulla sisälle liikkeesseenni tulkintaan, se oli johdatus.

Ester, tettiläiseji oli viimeistä päivää tänään. Kun kysyin mikä oli kivointa täällä niin seoli että sai viedä ystäväni Stella beaglesin ulos lenkille. En ole ihan varma mitä koulu sanoo tällaisesta Tettityöstä mutta ihan sama. Hän tykkäsi laittaa ruokaa myös, se kuuluu taas työhöni.

Kohta tulee nuoriso syömään. Kalle, nuorin lapsistani, tulee melkein joka viikko ystäviensä kanssa tänne syömään. Määrä on 3-8 nuorta, ihan hyvän kokoinen ryhmä. Ovat kohta tulleet kahden vuoden aikana. Aina yhtä mukavaa.

Allergia on kyllä se mitä minulla on. Väsyttää aivan valtavasti, viime yönä nukuin yli kymmenen tuntia, olin ottanut Heinixin, ainakaan ei ollut enää kurkku kipeä.

E

Kirjoittaminen

Ostin tänä aamuna divarista kirjan "Tyhjän paperin nautinto" jomka on kirjoittanut Julia Cameron vuonna 1998.

Luin juuri loppuun ensimmäisen luvun, siellä sanottiin että kaikki paikat ovat oikein kirjoittamiseen ja että aloita sieltä missä olet. Kirjoita kaikesta mikä tulee mieleesi.

Hmm, mieleeni tulee aika paljon fyysinen kuntoni joka on raskas, kehoa särkee joka paikasta ja on väsynyt. En vielä tiedä onko se joku virus tai allergia. Annan kehon kertoa sitten kun se on siihen valmis. Mieleni kun on huono näissä sairausjutuissa. En googla, kun lapset olivat pieniä niin soitin aina Kialle, hän tietää kaikki sairauksista, se on helpottanut elämääni tosi paljon. Ihana Kia ❤

Muuten istun tässä ihanassa liikkeessäni. Esther, tettiläiseni tällä viikolla lähti juuri kotiin. Minulla ei ole hirveä hoppu tällä viikolla joten mitä turhaan hän täällä hengaillee. Tosi ahkera, vähän hiljainen tyttö. Peuran näköinen, pitkät sääret ja pitkä muutenkin, ihanat isot silmät, kaunis.

Olen löytänyt Arja Saijonmaan spotifystä, siinä on yksi aivan ihana lista parhaimmieta suomalaisista lauluista. Nyt on varmasti kuudes kerta kun kuuntelen sitä tänään, hänen äänensä on ihanan syvä ja lämmin, se tulee nahkani alla, tuo iloa ja lämpöä. Rakastan valssian tahdin, melkein nousen ja rupean tanssimaan, ihanaa.

Siitten tämä laulu elämän rikkaudesta, sekä ystävyydestä, varsinkin kiitollisuudesta siihen mitä meillä on omassa elämässään. Oivaltaminen siinä asiassa ei lopu koskaan.

Olen luonteltaan sanoisin kiitollinen monesta, kuitenkin huomaan että monesta asiasta ajettelen väärin. Kuten, tykkään asua siinä missä asun, ja rakastan kämppäni, se on minulle täydellinen. Pystyn ottamaan vastaan airbnb vieraita helposti. Ihmiset jotka asuvat siinä ovat tosi mukavia, kaikki tervehtivät ja ovat iloisia, paljon koiria.

Tunteeni kämppääni kohtaan oli että se on väliaikainen koska minulla ei ole oikeastaan siihen varaa. Ilman vuokratukea en voisi asua siinä, eikä ilman airbnb. Kun sitten sain tarjouksen isommasta kämpästä missä olisi myös mahtava näkymä parvekkeelta ja joka olisi saman hintainen ymmärsin vihdoin.

Joskus oivaltaminen voi kestää kauemmin.

Kämppäni on täydellinen, ja olen asunnut siinä 4 vuotta ilman mitään vaikeuksia maksaa vuokrani. Yksi lysti mistä se raha on tullut. Minulla ei ole mitään vuokrarästejä, ja viihdyn erinomaisesti. Nyt vasta tajusin olla kiitollinen ja iloinen siitä että näin on, eikä miettiä että joku päivä minun pitää muuttaa pois koska jotain.... nyt en ajattele sitä jotain, nyt vaan nautin. Ostin itselleni muoviammeen joka mahtuu hyvin kylpuhuoneeseeni ja on sekin täydellinen. Se oli ainoa asia joka minulta puuttui.

Olen onnekas, olen aina ollut.

Kirjoittaminen auttaa  minua myös tajuamaan onekkuuteni vielä paremmin. Kirjoitettu sana on usein vahvistus ajatuksille, siitä tulee voimakkaampi.

Nautin myös niin paljon suomenkielestä ja sen sanoista. Olen niin kiitollinen  että tämä kieli on tullut niin vahvasti elämääni. Kun aloitin yritykseni 27 vuotiaana suomenkielen taitoni oli aika surkea, onneksi lähdin reppuriksi kiertämään suomea, siellä opin valtavasti. Hyvä että pidin kiinni omasta nimestäni, se antoi anteeksi monet väärät sananväännöt.

Nyt Arja laulaa tangon, se on niin elävää musiikkia.

Kymmenen vuoden sykli

Tiedän että sanotaan että elämme 7 vuoken sykleissä, minä elän 10 vuoden sykleissä.

Ensimmäiset 20 vuotta oli vaikeita vuosia, elämäni alkoi kun muutin yksin asumaan 20 vuotiaana. Ne seuraavat 10 vuotta olivat mahtavat vuodet. Sitten seuraavat 10 vuotta olivat myös ihanat, mies, lapset, perhe, kyllä nautin. Sitä seuraavat 10 vuotta olivat  rankkoja mutta ilman niitä en olisi pystynyt avaamaan lapsuuteni muistot, enkä olisi pystynyt tekemään ne ratkaisut ja muutokset jotka koskivat sekä lapsiamme että itseni.

Laspuuden muistoni avautui minulle tänään 10 vuotta sitten. 13.3 2009. En normaalisti mieti mikä päivä on meneillään mutta tänään kun avasin kalenterin niin tässä se oli. Päivämäärät olen aina helposti unohtanut, sen takia olin surkea historiassa koulussa. Tämä vaan oli kiva muistaa, koskaa 2009 se oli perjantai.

Monelle se on epäonnen päivä, minulle se oli onnen päivä. On siitä niin kiitollinen . Huh, en halua ajatella muu vaihtoehto, sitä että kantaisin muistojani sisälläni vieläkin. Brrrr...

Vau, tässä olen nyt, omassa ihanassa puodissani Mariankadulla, minulla on ihana pikku kämppä Kalliossa jonka fiilis on kuin eteläeuroopassa, puuttuva kylpyamme sain hankittua viime syksynä. Keskellä suomen kaunista luontoa minulla on ihan ikioma mökki järven rannalla. Siellä seudulla minulla on myös ihanat naapurit jotka pitövät minusta huolta.

Nuorisoni voi hyvin, kaikki etsivät paikkaansa ja tarkoituksensa mailmassamme, mutta sitähän me kaikki teemme kokoajan. Elämä on muutosta joka sekuntti.

Nyt! Käännän lehden ja päätän että kaikki seuraavat 10 vuoden syklit ovat ihania ja hyviä. Kolhuilta ja suruilta en voi välttyä, se kuuluu elämäämme, se on myös ok. Käyn ja elän ne läpi, tällä kertaa helpommin.

Olen kiitollinen ja rauhallinen. Nyt menen valmistamaan asiakkaan tilaama välimerellinen vegepiirakka.

Anna lehden juttu

Anna lehden tammikuun ensimmäisessä numerossa oli juttu elämästäni missä myös kerrottiin hyväksikäytöstä.

Minua ei enää edes jännittänyt mikä olisi reaktio. Minusta se oli hyvin kirjoitettu, positiivinen, joka antaa toivoa kaikille toivottavasti myös niille joilla on raskaampiakin kantamuksia. Juuri sitä toivonkin hejastuvan.

Laitoin kopion siitä facebook sivulleni ja sain sieltä tosi paljon ihania kannustavia tekstejä ja tykkäyksiä. Oli tosi mukava tunne.

Samalla tunsin että no niin, nyt tämä on siis tehty, nyt voin mennä eteenpäin tekemään jotain ihan uutta. Onhan tätä nyt tarpeeksi vatkattu. Nyt en mieti mennä mukaan mihinkään naisten linjalle tai muuhun, olen niin moneen yrittänyt olla aktiivinen, muta jos ei lähde käyntiin itsestään sen jälkeen niin se ei ole tarkoitus.

Tulin juuri Kallion kirjastosta missä oli kokous tuleville lukulähettiläille. Se kuullosti kivalta. Olenhan pitänyt dementtiaryhmälle kokkikouluja ja se oli ihanaa, tottakai voin lukea niille. Ehkä lastenkirjoja, ne ovat usein niin hauskoja.

Naapurifirmasta tuli kysely suomalaisista kokkikouluista ulkomaalaisille. Sekin kuullosti hauskalta, toivottavasti toteutuu.

Nyt on aikaa ja tilaa. Joskus vielä haluasin kirjoittaa kirjan. Jotkut ystävät ovat kysyneet reseptikirjaa muttamielestäni ruokakirjoja on jo ihan tarpeeksi. Ehkä elämästäni, koska olen saannut kokea niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista,sepäs sitten nähdään joku kaunis aurinkoinen päivä

Akupunktio

Alkuvuosi on ollut ihan hyvä. Opettelen vielä olla tekemättä mitään, käyn aina välillä uimassa, olin viikon Dubaissa, ystäväpariskunnan sohvalla, ihana aurinko ja niin kaukana kotoota ettei muistannut mitä teen työkseni.

Olen käynnyt paljon eri hoidoissa, ostanut itselleni vihdoinkin vähän uusia vaatteita. Olen hemotellut itseäni niin paljon kuin rahat antaa myötä.

Tänään kävin akupuntiossa Aian luonna. Olen pari kertaa ennen buukannut ajan, silloin vain on tullut joku este. Nyt oli sen aika. Aia oli juuri käynnyt trauman päästämisen akupunktio kurssin. Jee.

Kerroin tarinani, selitin että omasta mielestäni minulla on enää traumamuistoja kehossani, sydän ja mieli ovat ok. Keho oireilee vielä, on kipuja aina välillä eri paikoissa ja yöllä nousee myös särkyjä. Nyt on ollut jalkatunnottomuutta ja jäätynyt olkapää, sen takia uin vähemmän.

Hän tiesi heti mikä tarvitsin. Kehomuisto lukkojen avaaminen ja päästäminen sekä munuaisten puhdistus, siellä istuu traumapelot. Sitten vielä jalka ja olkapää.

Tuntui todella hyvältä, vähän kuin leijalisi, kevyempi olo tuli heti.

Sovittiin että käyn taas kuukauden päästä uudestaan.

Uusi Vuosi 2019

Istun Onnibussissa Turusta kotiin. Vietin kolme yötä Katjan luonna . Oli hauska, rankka, mielenkiintoinen mutta varsinkin eheyttävä vierailu.

Joidenkin ihmisten kanssa tuntuu heti kun olisi tuntenut niitä koko elämänsä aikana. Niin on Katjan kanssa, vaikka olemme tunteneet ainoastaan noin 3,5 vuotta. Kävin hänellä hermoratahoidossa vantaalla, kun tarvitsin mielestäni syvempää kehonhoitoa kun hierontaa. Hän oli loistava, sen jälkeen olenkin kokeillut monetkin juut hoidot ja ollaan pidetty yhdessä ensin Herkkutalossa, nyt myöhemmin Lumikristallissa Turussa kaikenlaisia hassuja ja hauskoja tapahtumia. Me nauretaan tosi paljon yhdessä.

Niin tehtiin nytkin. Vasta viimeisten tuntien aikana ymmärsimme että samalla kun nauramme yhdessä, pelaamme triviaa tai nostamme kortteja keskustelemme paljon. Ajatuksia, oivalluksia, kantamuksista, ystävyydestä, universumista, perhesuhteista, suhteista, miehistä, naisellisuudesta ja mitä kaikkea vielä.

Puhumme hyvin avoimesti, joskus täytyy oikein istua omien asioittensa kanssa ja antaa upota, tai siten ymmärtää ettei tätä ajatusta tai käyttäytyminstapaa kannata kantaa, onneksi toinen hoksaa sanoa, joksus toinen ärsyttää. Jotain tapahtuu, se on tärkeintä.

Tajusimme että teimme neljän päivän terapiasession yhdessä. Huhuh, hyvin meni, olo on kevyeempi, pää putsattu, keho on aika ihanasti uupunut, vautsi.

Mitä odotan uudesta vuodesta. Jotain uutta kylläkin. Olen siivonnut kaappejani sekä kotona, töissä että päässäni. Nyt on tilaa uudelle.

Mikä se on, en tiedä vielä. Minulla on tietysti toivomuksia ja ajatuksia,, unelmia, niitä kannattaa aina olla. Annan tämän kevään näyttää. Aion kävellä silmät ja korvat hyvin auki, olla aktiivinen ja etsiä uutta tekemistä jostain, en tiedä vielä missä. Aion olla kuten aina utelias elämälle.

Odotan innollaa mitä tulefaisuus tuotullessaan❤