Tunnisteet

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kehon kanssa keskustelua

Nyt on noin pari viikkoa oksennusmuistoni avaamisesti.

Miten voin? 

Mieleni voi hyvin, pari yötä olin levoton, näin ihme unia ja heräsin usein, kehoni ja sydämmeni särki. Välillä sumuinen ja sekainen olo, ne ovat nyt poissa. Mieleni on kirkas, muisto ei enää elä mielessäni. Tulkoot oksennus sitten jos tulee vatsatauti. Tiedän etten tule enää dissosoimaan, se on ohi.

Sydämeni särkee vähemmän nyt, kohta ei ollenkaan.

Mutta, hmm, kehoni. Sillä on vaikeata päästää irti. Vihapisteeni vihloo oikeassa kyljessä. Polveeni on tullut vettä, on vaikeata kävellä. Niska ja alaselkä särkee, ne paikat missä kannat traumat. Kehossa on paljon jännitystä, varsinkin yöllä joten herään usein väsyneenä.

Mitä lääkettä tähän. Kävin terapiassa perjantaina, jälkitarkastuksessa 😊 Oikeasti juteltiin vain ja tiedostettiin että voin oikeasti ihan hyvin, tällaista nyt vaan nousee välillä.

Päätettiin että teen Tappingiä, taputtelen kehoani joka päivä. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, joten se on varmasti hyvä lääke. 

Tappingin näen itse kun dialogi mielen ja kehon välillä. Juttelen  usein kehoni kanssa, mutta yhdistetty tappingiin niin saat paremminn yhteyden siihen. 

Yhdistymme, ja sehän on se tarkoitus. Siis keho ja mieli. Olemme elänneet niin paljon erillään trauman takia niin yhteiselo ei ole itsestäänselvyys meille. Sekä myös toistemme luottaminen. Uskon että kehoni vielä työstää luottamuksensa mieleeni. Se on joutunut pettymään niin monta kerta, kun en ole tajunnut, ymmärtänyt mikä on oikein tai väärin tapa kohdella kehoani. 

Taputan, hieron kipeitä paikkoja, laitan lämpimää päälle, menen lempeään hierontaan, pyöräillen hitaasti, nautin raikkaasta ilmasta, menen uimaan lämpimään kun se tuntuu hyvältä. 

Vielä kun oppisin olla syömättä liikaa, tai reagoivan asioihin ja kaikkeen syömällä , niin se olisi hyvä. Onneksi syön jotenkuten terveellisesti. Yritän kuitenkin olla kiltti itselleni, eikä ankara. Suvaitsevainen 🤔

Minulla on hieno ja mahtava keho, se on kokenut kovia tosi pitkän ajan. Olen siitä tosi ylpeä, en vaihtasi sitä mihinkään muuhun kehoon. Rakastan sitä juuri sellaisena kun se on nyt. Mieleni ja sydämmeni ovat myös mahtavia, paljon on korjattu, mikä on oikein ja mikä on väärin itseäni kohtaan alkaa olla paketissa. Sydämmeni on vahva ja lyö ihanasti, hengitän hitaasti ja varmasti. Olen hyvin elossa ja olemme kaikki kehon osat hyvin yhdessä.

Meillä on vielä paljon yhteisaikaa. Aiomme elää satavuotiaaksi.

Ei kommentteja: