Jotain isompaa nousi, miten hoidan sen

Monen vuoden aikana heräsin yöllä siihen että haluasin oksentaa. Oksennus nousee ylös kurkkuuni ja herään. Suuhun tulee hapan maku joten tiedän että se on tapahtunut.

Ennen se oli ehkä vain joka toinen, kolmas kuukausi, viimeisten kuukausien aikana se tuli useammin. Näin tiedostin että nyt on aika mennä terapiaan, nyt olen valmis avaamaan muiston, ja tätä muistoa en pysty enkä halua avata yksin.

Paikan päällä aloitetaan Emdr , silmäterapialla. Ei kestänyt kauan kun olin ja elin sitä muistoa kun isäni käytti minua hyväkseni laittamalla elimensä suuhuni. En päässyt peruuttamaan koska siinä oli seinä vastassa.

Oksensin, en voinut muuta, hän ei tykännyt siitä ja kielsi minua koskaan oksentamasta taas. Ja näin tein. En oksentanut enää. Tai, muistan kun kerran oli vatsatauti kotona, olin noin 9 vuotias, oksensin, heräsin sen jälkeen pytyn vierestä. Olin dissosioinnut. Ehkä tämä tapahtui monta kertaa, en vaan muista.

Kun muistoni avautui terapeuttini luonna hän kysyi jos saisin laittaa kätensä olkapäälleni, sanoin kyllä. Hän kysyi mitä minun teki mieli tehdä nyt. Yritin mennä taaksepäin, katseeni meni ylös, tajusin että se ei ollut oikea tapa. Sitten työsin hänet pois. Silloin melkein dissosioin, kehoni reaktio oli tähän niin valtava. Pysyin täällä ja tehtiin vielä taputus kierroksia. Kieleni ja kehoni rauhoittui, oli hurja fiilis että olin pystynyt avaamaan taas kerran ison asian.

Olin tehnyt muutoksen, olin tehhyt sen mitä olisin halunnut tehdä lapsena mutta jota en pystynyt tekemään silloin.

Miltä nyt tuntui? Tunsin olevani paljon eheämpi, läsnä ja minä tässä kuin pari vuotta sitten.

Tiedän että jälkimaininkia tulee vielä, tiedän että oksennan joku yö tai päivä , pysyn täällä, en dissosioi.

Nyt tuntuu että olen niin pitkällä muistojeni kanssa että kun joku muisto nousee, enkä pysty avaamaan sitä yksin menen terpeuttini luokse. Sama kuin jos on hammassärkyä niin menet hammaslääkärille.

Vautsi, mahtava fiilis.