Anna lehden juttu

Anna lehden tammikuun ensimmäisessä numerossa oli juttu elämästäni missä myös kerrottiin hyväksikäytöstä.

Minua ei enää edes jännittänyt mikä olisi reaktio. Minusta se oli hyvin kirjoitettu, positiivinen, joka antaa toivoa kaikille toivottavasti myös niille joilla on raskaampiakin kantamuksia. Juuri sitä toivonkin hejastuvan.

Laitoin kopion siitä facebook sivulleni ja sain sieltä tosi paljon ihania kannustavia tekstejä ja tykkäyksiä. Oli tosi mukava tunne.

Samalla tunsin että no niin, nyt tämä on siis tehty, nyt voin mennä eteenpäin tekemään jotain ihan uutta. Onhan tätä nyt tarpeeksi vatkattu. Nyt en mieti mennä mukaan mihinkään naisten linjalle tai muuhun, olen niin moneen yrittänyt olla aktiivinen, muta jos ei lähde käyntiin itsestään sen jälkeen niin se ei ole tarkoitus.

Tulin juuri Kallion kirjastosta missä oli kokous tuleville lukulähettiläille. Se kuullosti kivalta. Olenhan pitänyt dementtiaryhmälle kokkikouluja ja se oli ihanaa, tottakai voin lukea niille. Ehkä lastenkirjoja, ne ovat usein niin hauskoja.

Naapurifirmasta tuli kysely suomalaisista kokkikouluista ulkomaalaisille. Sekin kuullosti hauskalta, toivottavasti toteutuu.

Nyt on aikaa ja tilaa. Joskus vielä haluasin kirjoittaa kirjan. Jotkut ystävät ovat kysyneet reseptikirjaa muttamielestäni ruokakirjoja on jo ihan tarpeeksi. Ehkä elämästäni, koska olen saannut kokea niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista,sepäs sitten nähdään joku kaunis aurinkoinen päivä