Hidas aamu muuttuu iloksi

Torstai aamu, alkoi sitkeästi, olin vain sängyssä, en laittanut musiikkia, räpyttelin iltistä, facebookkia, pari muuta sivua, sain siitä huonon omatunnon, olenko kiikissä someen.

Annoin olla, asun yksin, ei edes kissat minulla tällä hetkellä. Jos tykkään löhötä sängyssä pläräämässä somea niin se on ihan ok. Pääsiäisenä landella kun oli porukkaa kävin tosi vähän tarkistamassa sähköpostiani tai muuta, se saa riittää.

Oli vähän alhainen olo, ei innostanut zumbailu tai laulaminen, mietin että ok, sellainen siipi maassa päivä, en jaksa miettiä miten saan itseni piristymään, en jaksa aina olla keksimässä miten saan itseni paremmalle ja hyvälle tuulelle.

Mutta, se tuli kuitenkin itsestään. Olimme miettineet yhdessä Evan kanssa ( ollaan tunnettu toisiamme 8vuotiaasta asti) kaveri iltaa missä pyydämme ainoastaan sellaisia joita me todellakin halutaan ympärillemme. Se oli loppujen lopuksi aika suppea lista.

Ajattelin kuitenkin nyt aamulla että mitä jos me pidettäisi vappuaattona punkkaribileet sen sijaan. Avoimet ovet, kaikki voivat tulla jotka haluavat. Innostuin, kuten aina kun keksin hauskan idean, ideointi on minulle usein vähän liian vilkasta ja ehdin tehdä ja päättää asiat ennen kun monet ovat ehtineet hengittää. Olen siis valtavan sponttaaninen, Eva taas on kaikkea muuta, rauhallinen viilipytty, jos minä menen 0-100 koko ajan, hän on 45-55 välissä koko ajan. Kuitenkin hän on useimmiten  mukana jutuissani, hän on ihana.

Soitin hänelle lähtiessäni töihin, hetiheti, ja hän oli tietysti mukana, ooh, miten onnellinen olin, ja miten onnekas olen kun minulla on niin ihana ystävä.

Normaalisti olisin jo kirjoittanut kutsut, lähettänyt jne mutta minusta on tullut paljon rauhallisempi 😁, päätettiin tavata lauantaina ideoidakseen iltaa yhdessä. Jess.

Aamu synkkyys muuttui nopeasti iloon, sehän oli helppoa tänään..... Kiitoksen Evan

Mielenkiitoinen meditaatio

Viikko on ollut hyvin vaihteleva, tällaisen avaamisen jälkeen tuli, kuten usein, jälkimainingit. Ihmeellisiä unia, vaikeata nukkua, jännityksiä joten tiistai meni aika zombina. Ei hätää, sen kun tietää, niin sen sietää helposti, sitten tietää että on päässyt taas ison askeleen eteenpäin. Hienoa.

Muuten viikko on työn puolesta hiljainen, ja se rassaa tietysti. Pitäisi tehdä pikkuhiljaa päätös johonkin suuntaan mitä haluan tehdä elämälläni, en vaan vielä tiedä, se syö energiani joten yritän olla vaan, mikä on minulle tosi vaikeata, minä aina suorittamassa.

Joten, yritin Dispenzan tunnin meditaation keskiviikkona, siinä oli sellainen osa missä purskahdin itkuun, ihan toivottomaan itkuun. Se missä minun pitäisi toivoa mitä haluan muuttaa itsessäni ja mennä siihen toivottuun olotilaan. Höh, miten voin mennä sellaiseen olotilaan josta en tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Itku ei loppunut.

Olin yhteydessä terapeuttiini ja hän suositteli toisen meditaation, Dispenzan sekin, eilen illalla tein sen, tuli paljon parempi olo.

Meditaatio on hyvä, samalla se avaa asioita jotka kannat alitajunnassa, se voi tuoda esille vaikeitakin muistoja ja varsinkin tunteita. Siitä ei paljon puhuta. Aina vain sanotaan miten se rauhoittaa ja auttaa sinut löytämään sisäisen rauhan ja yhteyden oman kehoosi.

Juu, näinhan se se tekee, kehossa löytyy vaan ne kaikki piilotetut muistot myös.

Olen tajunnut että minun täytyy kuunnella itseäni, siis kokonaisena , kun meditoin. Joskus kehoon tulee niin voimakkaita tuntemuksia että lopetan jos en jaksa kohdata niitä, joskus on helppo käydä ne läpi ja teen sen loppuun, joskus tuntuu vaan ihanan rentoutuvalta ja nautin siitä että leijun jossain kehoni sisällä ja ulkoisten energioiden sekamelskassa.

Aina oppii uutta, olen utelias, joten kiitollisena ja iloisena kävelen eteenpäin elämässäni joka joka pöivä tuo uutta.

Se ei tarvitse olla aina jotain suoritusta, se on minulle tosi tärkeätä tajuta.

Ahdistus helpottuu

Tänä aamuna totesin että taas alkoi uusi kuukausi, ne tulevat niin nopeasti, taas täytyy löytää vuokrarahat ja muut rahat avoimiin laskuihin, vatsa meni ihan solmuun, ylävatsassa iso kivi, pelko, ahdistus ja pahoinvointi.

Aloitan kuten usein ennen , makaan sängyssä ja rupean miettimään miten minä, joka on läpikäynnyt veitsikurkussa elämisen ja oikeasti elännyt läpi monen sadan tuhannen velkataakan, myös ulosotossa voin panikoida näin pienestä. En vaan ymmärrä. 

Laitan käden vatsallani, yritän saada kiinni siitä miksi tämä paniikki ja pelko on niin iso, itkettää en saa tätä auki.

Vierelleni tulee hyvä ystävättäreni Anna, joka huomaa paniikini. Juttelemme, avaan vihdoinkin jotain mitä en oikein muista. Aloitin aikoinaan yritykseni isäni kanssa, en muista miksi tein sen, enkä miten tai mitä me sovittiin koska olin vielä hänen manipulaationsa alla. Samalla tiesin että se voisi olla hauska, me ollaan osattu tehdä työtä yhdessä ennenkin. En vaan muista ylipäätänsä miksi halusin, tai halusinko ylipäätä oman yrityksen, miksi isän kanssa, muistan vain keksineeni nimen Nizza, en muuta. Olinko tullut takaisin yhdysvalloista tämän takia, miksi?? En muista.

Kuitenkin sanoin ääneen että oli jotain mitä ei tuntunut oikealta koska en muista, olen laittanut muistot piiloon, ehkä tämäkin jonkunlainen dissosiaatio. 

Muistan sen että jossain vaiheessa halusin ja muutin liikkeen toiseen liikehuoneistoon, halusin pois vuokraamasta tilani isältäni. Hänen mukaansa minä hoidin myyntiä ja hän hoitaa paperityöt, siitä hän muistaakseni laskutti 2500-3000 per kuukausi, siitä ei edes neuvoteltu. 

Meni kai 1 - 1,5 vuotta, olin enimmäkseen myymässä jossain ympäri Suomea, sain paljon asiakkaita ja myytni oli ihan hyvä. En muista mitä tein kun olin Helsingissä Isän kanssa. Hän sai 60 vuotis kriisin ja oli häjympi ja kriittisempi kuin koskaan, myös naisystävättärelleen jonka kanssa menin lounaalle aina välillä, purimme isäni käyttäytymisiä toisillemme, onneksi meille, muuten olisimme luulleet että meissä on vika.

Yksi päivä vain pimahdin. Kun vihdoinkin avasin suuni, en kylläkään sanonut mitään muuta kun heitin kahvikupin lattiaan ja kävelin ulos, hänen valtansa minua kohti oli mennyt poikki. Silloin loppui viimeistään henkisen hyväksikäytön , manipulaation ja en teidä, ehkä myös fyysisen hyväksikäytön. Olin kotona ja tärisin pari tuntia, mietin minne päin mailmaa pakenen mutta en pystynyt pakenemaan. Menin takaisin liikkeeseen, en katsonut enkä puhunut hänelle, istuin alas. Hän lähti. 

Hän lopetti yhteystyöni kanssani monen sivun kirjeellä missä hän kritisoi kaikkea mitä tein, sekä antoi viimeiset fiksut ohjeet miten voisin selvitä työelämässä ehkä ilman hänen kaikkia ohjeita sekä 200.000 laskun hänen konsulttityöstään minkä hän oli tehnyt minun yritykselleni.

En sanonut siitä mitään, kehtasin vähentää joitain maksuja mitä olin jo hänelle mielestäni maksanut, pelkoa täynnä, hän ei onneksi valittanut ja rupesin maksamaan hänelle takaisin vaikka olin täynnä lamaa, ja velkoja kurkkuun asti. 

Hän oli opettanut meille lapsille että oli kunniaasia aina maksaa pois velkoja, en vaan ymmärtänyt, nyt vasta, että hänen velkansa ei ollut oikeutettu, se oli epäoikeudenmukainen.

Tämä kaikki nousi pitkästä aikaa ajatuksiini aamulla. Itkin. Ymmärrän että tämä on kytketty jollain lailla nykymailmassa oleviin rahapaniikkiin jotka aina välillä nousevat pintaa.

Anna sanoi ääneen rahoittavan tekstin missä merivesi hengityksen kautta putsaa kehoosi samalla kuin hän hieroi käsiäni , laitoin silmöt kiinni ja hengitin syvään, kuuntelin rahoituin. Möykky rinnassa jäi kuitenkinkin siihen.

Anna on joogi ja menee intuition kanssa ja kun luulin että hän oli lopettanut tarinointi hän yhtäkkiä jatkoikin, sanat menivät juuri niihin paikkoihin missä istui ahdistukseni. Ensin havahduin että miten hän osasikaan tietää että ahdistuskiveni oli vielä siellä, sitten tunsin kiukkua, juka kehtaa ronkia tähän ja vielä myötätunnolla ja rakkaudella, oli tosi lähellä etten juossut ulos huoneesta. Pakotin itseäni ottamaan vastaan tämän hyvyyden, rupesin itkemään ja oikein kunnolla. Anna jatkoi hyvyyden snoilla, rupesi hieromaan selkääni, kivi suli, ahdistukseni hävisi. Anna antoi minulle halauksen selkäpuolestani, lämmin ja turvallinen.

Wow, olipas päästäminen, en ollutkaan tajunnut minkälainen healer hän on. Tosi hyvä terapeutti. Miten hurjan iso helpotus. Olen vieläkin nyt illalla ihan otettu ja mahtavan kiitollinen. Vielä vähän hutera olo, ihan samanlainen olo kun hurja terapeuttisessio missä jotain isompaa on avattu. Itkuinen mutta onnellinen. 

Luulen että tulen nukkumaan hyvin sikeästi ensi yönä.

Oma keho

Tunnistelen omaa kehoani aina välillä, kuten tänä aamuna.

Rutistan käsiäni yhteen, ovat jäykät ja kipeät, rutistaminen tuntuu hyvältä, vähän kuin hieronta, liikuttelen sormia, pidän kädet yhdessä, tuntuu hyvältä.

Käsivarsien iho on kuiva ja ryppyinen, talvella olen aina kuivaihoinen, iän kanssa ryppyisempi, ihoni väri on aina ollut vähän ruskea, tai harmaa. Tykkään siitä. Se on tullut ranskalaisista juuristani.

Rintani ovat pehmeät kuten vatsa, rintojen väliin on tullut iän tuomi näppylöitä, nukahdan joskus käsi vatsallani tai rinnallani, kosketus tuntuu hyvältä ja olemme yhtä.

Reidet ovat herkimmät osat kehossani, pidän usein käsiäni niiden päällä, kun  laitan rasvaa niin teen sen hitaasti ja  varovasti,  pehmesti. Se on tärkeätä.

Liskoni asuu alavatsassani vaikka käy aina välillä nukkumassa sydämmessäni. Pidän usein käteni alavatsallani lämmitäkseen sitä, samalla tiedostamme että kuulumme yhteen ja meillä on turvallista ja hyvä olla.

Jos kehon osia särkee laitan käden sen paikan päälle, yritän olla sen kivun kanssa, yritän ymmärtää mistä se on tullut. Joskus tulee itku, nykyään harvemmin, enimmäkseen tulee rauhallinen tunne kehoon ja mieleen.

mindfullness, löydä itsesi ja olet onnellinen

Istu itseäsi kanssa, mene itseesi, meditoi, kuuntele itseäsi, kun löydät itseäsi ja toivomukskset ja mitä todella haikailet saat sen.

Pöh.... Ymmärrän hyvin että on  hyvä seisoa molemmilla jaloilla, olla tyytyväinen itseensä, olla maalaisjärkeä näiden kaikkien highflightien elämänuskomuksien keskellä.

Olen tyytväinen ja ylpeä itsestäni, tykkään työstäni ja olen ylpeä että teen sitä mistä tykkään ja teen sen omalla tavallani. Olen myös ylpeä ja iloinen että suurimmaksi osaksi viis veisaan ja olen aina veisannut mitä muut ajattelevat minusta. En välitä rahasta ja varsinkaan mammonasta, on vain tosi kivaa kun on sellaisia kuukausia kun on rahaa tilillä kun laskut tulevat ja pystyy maksamaan oman illallisosuutensa ravintolassa, vaikka en häpeaä pyytää ystäviä maksamaan kun olen välillä rahaton.
Minulla on kuitenkin paljon enemmän mammonaa kuin useimmilla tässä maan päällä joten kannattaa olla kiitollinen ja iloinen siitä.

Olen myös yleisesti tyytyväinen ja ylpeä kehostani sekä iän mukana tuomat rypyt, väsyneet rinnat, allit, maksaläikät, liian iso vatsa, no sen haluasin pienemmäksi vain helpotakseen sukkian päällepanemista :) ovat ok. Kävelen, näen, kuulen, maistan, tunnen tuoksuja, pystyn liikkumaan. Minulla on kaikki raajat tallessa, olen onnekas siinäkin suhteessa. Kannattaa aina pysähtyä ja miettiä pahin senaario niin kaskummaa miten iloinen sinusta tulee :)

Se että kaipaan miehisen läheisyyden ja seksiä ei voi saada mindfullnessillä.

Tietysti kaikki tämä yllä oleva auttaa siihen että voisin tavata jonkun. Jos olet tyytyväinen itseesi hehkut ja mahdollisuus tavata jonkun on isompi kuin se että istun kotona kriittisenä itseäni kohtaan ja olet melankoolinen tai allapäin.

Tämän tekstin minun oli kirjoitettava koska näin jonkun puhuvan sexfullnessistä.... zeesus.

Noniin, saimpas purettua :)

Lynchausfiilis

Metoo , vimed, memyös,

Minun on vaikeata lukea siitä miten otetaan esiin jotkut ja lynchataan. Siitä seuraa pelon kautta opettamista.

En kannusta sitä.

Miten näin vanhoja ja niin pitkään patriarkaallisessa ihmiselämässä ollut käyttäytymisiä voi muuttaa nopeasti. Ei ainakaan lynchaamaalle.

En usko että kukaan syntyy ilkeänä tai sadistisena. Kyllä näille ihmisille on tehty jotain jossain vaiheessa elämää joka rikkoi niitä ja alkavat tehdä samaa tai vastaavaa toisille, kuin muuta ei osata, sekä se että monet eivät edes tiedosta, kuten narssisstisuus, että tekevät väärin.

Itse ymmärrän että kannan paljon varsinkin vanhemmistani opittuja käyttäytymisiä mutta myös tietysti ympäristössä.

Melkein kaikkialla missä on työhierarkia käytetään valtaa ja tehdään pahaa niin kuin on opittu, myös kotona on hierarkia ja se siirtyy eteenpäin lapsille. Useimmiten sitä ei edes tiedosta koska ei ole tiennyt muusta.

Onneksemme mailmassa on vielä järkeviä, kilttiä, maanläheisiä jotka tietävät mikä on oikein ja väärin ja mikä on hyväksi ihmisille.

Niitä kun on ollut tarpeeksi ympärillä niin saa mahdollisuuden valita minkä tien ottaa. Joskus, kuten minulla, joka ei tiennyt mitä kannoin, niin se tuntui kipeältä kehossa ja pään sisällä oleva konflikti oli valtava.

Onneksi nykyään meillä on paljon parempi tieto henkisen hyvinvoinnin korjaamisesta.

Nyt tiedän miten tärkeätä se on katsoa sukujeni kantaumuksia joista kuulen ja kysyn vanhemmasta polvesta. Näen taakkani paremmin kun näen sen ketjun mistä se tulee. Lapseni ovat myös auttaneet minua näkemään itsessäni väärät käytökset. Se on taas paljon vaikeampi myötää omille lapsille että tekee vääriin. Vielä opettelen, olen oppinyt pyytämään niiltä anteeksi. Näen tietysti niissä sellaista mitä olen ketjusta niille opetaanut ja sekin avaa silmiäni.

Tämä, ja hyvä terapia jossa käytetään vanhaa hyvää terapiaa joka on käytetty ihmiskunnan alusta saakka yhdistetty uusiin menetelmiin ovat ainakin korjanneet minussa paljon.

Toivon että kaikki uhrit mutta myös tekijät saisivat osan tästä terapiasta niin elämä muuttuisi vielä nopeammin paremmaksi.

Jätetään lynchaamiset, nyrkit, viha jo kosto, nämä syövät ihmisenergiaa turhaan.

Olen onnekas, olisin toivonnut vanhemilleni enemmän apua ❤

Uni

Tiistai aamu klo 7. Nukahdin klo 20.30. Uni tekee ihmeitä. Ilman sitä en luultavasti olisi niin hyvässä henkisessä ja fyyysisessä kunnossa. Se on vahvuuteni. Miksi nukahdin niin aikasin eilen enkä herännyt ennen kuin nyt en tiedä. Kehoni tietää mitä se tarvitsee, minun täytyy kuunnella sitä ja mennä sen mukaan, silloin voin parhaiten.

Jätin lukematta läckbergin dekkari jo aikasin koska tiedän että jos jään kiikkiin jännityksen kanssa en nukahda, jännitys jää kiinni kehooni ja en todellakaan nukahda. Sama jonkun jännitysleffan kanssa. En katso niitä enää. Katson vain piirettyjä, ne ovat hauskoja ja niissä on usein ihan tavallista elämänfilososia joka kn ihan terveellistä.

Sain pyöräni takaisin huollosta eilen ja ai että tuntui mahtavalta pyöräillä taas. Käveleminen on minulle vaikeata ja lonkkani menee jumiin, sitten on kipeä. Siinäkin kuuntelen taas kehoni, pääni luulee että käveleminen auttaa paremmin lonkkakipuuni mutta kehoni sanoo muuta. Iloni oli täydellinen pyöräilessä.

Kehoni on rentoutunut pitkän yöunen jälkeen.

Kuunnellaan siis kehoa eikä ajatella liikaa.. se on ihmiselle tosi vaikeata