Hidas aamu muuttuu iloksi

Torstai aamu, alkoi sitkeästi, olin vain sängyssä, en laittanut musiikkia, räpyttelin iltistä, facebookkia, pari muuta sivua, sain siitä huonon omatunnon, olenko kiikissä someen.

Annoin olla, asun yksin, ei edes kissat minulla tällä hetkellä. Jos tykkään löhötä sängyssä pläräämässä somea niin se on ihan ok. Pääsiäisenä landella kun oli porukkaa kävin tosi vähän tarkistamassa sähköpostiani tai muuta, se saa riittää.

Oli vähän alhainen olo, ei innostanut zumbailu tai laulaminen, mietin että ok, sellainen siipi maassa päivä, en jaksa miettiä miten saan itseni piristymään, en jaksa aina olla keksimässä miten saan itseni paremmalle ja hyvälle tuulelle.

Mutta, se tuli kuitenkin itsestään. Olimme miettineet yhdessä Evan kanssa ( ollaan tunnettu toisiamme 8vuotiaasta asti) kaveri iltaa missä pyydämme ainoastaan sellaisia joita me todellakin halutaan ympärillemme. Se oli loppujen lopuksi aika suppea lista.

Ajattelin kuitenkin nyt aamulla että mitä jos me pidettäisi vappuaattona punkkaribileet sen sijaan. Avoimet ovet, kaikki voivat tulla jotka haluavat. Innostuin, kuten aina kun keksin hauskan idean, ideointi on minulle usein vähän liian vilkasta ja ehdin tehdä ja päättää asiat ennen kun monet ovat ehtineet hengittää. Olen siis valtavan sponttaaninen, Eva taas on kaikkea muuta, rauhallinen viilipytty, jos minä menen 0-100 koko ajan, hän on 45-55 välissä koko ajan. Kuitenkin hän on useimmiten  mukana jutuissani, hän on ihana.

Soitin hänelle lähtiessäni töihin, hetiheti, ja hän oli tietysti mukana, ooh, miten onnellinen olin, ja miten onnekas olen kun minulla on niin ihana ystävä.

Normaalisti olisin jo kirjoittanut kutsut, lähettänyt jne mutta minusta on tullut paljon rauhallisempi 😁, päätettiin tavata lauantaina ideoidakseen iltaa yhdessä. Jess.

Aamu synkkyys muuttui nopeasti iloon, sehän oli helppoa tänään..... Kiitoksen Evan