I am stuck !
Koko ajan luulen, luulen etten pääse eteenpäin, etten mene eteenpäin, että olen samassa paikassa jumissa, siis samassa elämäntilanteessa enkä tiedä minne päin mennä tai miten mennä sinne minne en edes tiedä minne.
Rassaa.
Sitten pysähdyn. Tai juttelen jonkun kaverin kanssa joka kysyy mitä sinä olet tehnyt viime aikoina. Aloitan aina sanomalla etten oikeasti mitään. Olen vaan ollut kotosalla Sylvin kanssa, ei mitään ohjelmaa, olemme vain.
Sitten kerron että juu, olinhan ensin Matin kanssa Tsempissä kahvilla, moikattiin Ramia, ennen sitä kävin Sylvin kanssa ulkona, höpöteltiin jonkun koirakaverin kanssa. Sitten sain Tarottulkinta asiakkaan jossa meni vähän pitkään kun oli nyt niin paljon juteltavaa ja itkettävää, sitten laitoin lounasta itselleni ja siinä samassa yksi sitruunapiirakka siihen tulevaan keikkaan, ettei tarvitse sitten kaikkia tehdä kerrallaan. Soitin Lumolla äidille joka oli aina yhtä iloinen että soitin, siinä hänen Alzheimer kuplassa. Onneksi niin. Sen jälkeen treffit yhden minun parhaan ystävän kanssa. Siinä menee noin 2-3 tuntia kun jutut ovat niin syvällisiä että huh, on aina yhtä ihanaa nähdä hänet. iltapäivällä oli Teems coachaus ja se tuntuu mukavalta että saa jutella omista unelmista, ajatuksista, elämästä, hyvinvoinnista jne. Sitten illallinen ja sen jälkeen nettitreffit tukihenkilöryhmän kanssa ja siinäkin jutellaan syvällisiä asioita. Kahdeksan aikaan saan airbnb pyynnön samalle illalle koska tämä henkilö ei ollut päässyt jatkamaan Amsterdamista Moskovaan ja nyt oli pakko tulla Helsingin kautta. Ok, käy. Laitan hänelle kaikki tiedot miten minun luokseni pääsee helpoiten lentokentältä ja hän on täällä 01.00 yöllä. Ei ihme että olin ihan puhki tekemällä ei mitään eilen.
On ihan terveellistä, varsinkin minulle, ei vaan pysähtyä, mutta myös kirjoittaa ylös mitä teen. Silloin ehkä tajuan että on kaikenlaista meneillään vaikka ei itse sitä tajua. Kun myös mietin myös keskustelun aiheita ja syvyyksiä niin ei ihme että olen väsynyt.
Minulla on myös ihme tunne että haluan ja tarvitsen itse tukihenkilön, mentorin, kuuntelijan . Senkin huomaan että minulla on kun kirjoitan näin ylös. Coachaukseni oli vain minulle, Ystäväni kuunteli minua yhtä paljon kun minä häntä, siinä on hyvä tasapaino, yövieraani sanoi että tämä oli paras airbnb paikka missä hän on koskaan ollut vaikka lähti vauhdilla lentokentälle aamulla. Tuntui hyvälle.
Nyt lähden kohta laittamaan ilmaa auton renkaisiin, ja lähikauppaan katsomaan onko 3€ ihania vihanneslaatikoita.
Airbnb huoneeni on taas siivottu ja sänky petattu, niin voi seuraava vieras tulla, jonka jo kyllä odotan, piti tulla suoraan länsisatamasta tänne. Ehkä tuuli on tehnyt kepposia.
Päätin perua viikonlopun Kauhujen kokkikoulu lapsille Turussa, polvikipu ja rahahuoleni nostivat päätään joten nyt laitan airbnb illalliselämys vireille. Tämä voi helpottaa elämääni ja tuoda taas hauskaa ruokatekemistä minulle. täytyy kokeilla, ei muuten tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti