Maanantaina lähdin Nurmijärvelle viikon lomalle Vantaan vapaaehtoisryhmän kanssa.
Oli mukava ja ihana ilta kunnes vasen polveni joka on reistaillut viimeiset viikot päätti että nyt riittää ja sanoi naks, teki todella kipeätä.
Pyysin kylmäkalleja joita sain, laitoin heti jalan ylös ja kylmää päälle, helpotti jo todella hyvin ja päätin mennä kuuntelemaan esitystä joka oli tosi mielenkiintoinen.
Sen jälkeen totesin että kylmä ei enää auta ja polvi turposi todella paljon ja alkoi särkyä kunnolla. Minulla tuli sama fiilis kuin akillesjänteeni meni rikki, pelko nousi myös.
Päätin illan ja yön aikana että aamulla lähden näyttämään sitä sairaalaan. Tyttäreni oli niin ihana että tuli aamubussilla, pakkasi minut, kamppeet ja Sylvin mukaan. Dumppasi minut Kalasatamaan ( sinne oli mentävä ) otti koiran töihin.
Itse pääsin lääkärille suhtnopeasti, hän puhkaisi polveni, otti veret ja vedet pois, lähetti röntgeniin josta sitten jatkoin kotiin. Röntgenistä ei näkynyt luumurtumaa ainakaan, muuta siinä ei voi nähdä. Kohtapuolin tyttäreni oli tuonut koiran, kaikki kamppeeni ja auton kotiini. Huh, miten onnekas olen, hän on kyllä ihan mahtava tyyppi.
Eilen oli ihan sekava ja sumuinen päivä. Minä kun olin ihan varma että jotain kierukkaa tai jännettä poikki ja heti leikkauspöydälle olinkin sitten kotona.
Sain hyviä vinkkejä yöksi. Särkylääkettä sekä kaalia polven ympärille, ensi puuvillaa sitten villaa vielä sen jälkeen. Nukuin 10 tuntia putkeen. Aamulla olin ihan ok taas ja mietin että mitä oikein tapahtui.
Mitä kehoni yrittää sanoa minulle. Sitä tässä minä pöllähtäneenä yritän ymmärtää.
Nyt on kuitenkin parempi olo, polvi on jo paremmassa kunnossa, leikkauspöydälle en usko että tarvitsen mennä.
Otetaan siis iisisti päivä kerrallaan miettimättä liikaa. Aivot lomalle tässä ihmeellisessä maailmassa .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti