Eilen tiistaina oli taas koulutuspäivä.
Sinne tuli nuori kaveri joka kertoi tarinansa.
Hän kertoi miten jo varhaisnuoruudessa ja vanhempiensa sekä ympäristön kautta oli alkanut ja tullut lääkeaddiktioksi.
Kuulosti niin helpolta ja hurjalta. Lapset luottavat aikuisiin , omiin vanhempiin, lääkäreihin , opettajiin jne.
Hänen kertomansa mukaan monet lääkärit ovat itse addikteja tai sitten se reseptien kirjoittaminen on helppo tapa tehdä työnsä.
Ihan hurjaa
Kesken tarina minua rupesi huimaaman, ahdistamaan, pelottamaan, pää rupesi pyörimään. Paha oli nousi myös.
Mietin pystynkö rauhoittumaan ennen kotiin lähtöä. Pystynkö ajamaan.
Rauhoitun, pääsin kotiin, menin koiran kanssa ulos jonka jälkeen minulla oli tunnin coachikokous joka oli todella hyvä ajoitettu.
Sain purettua olotilani hänelle. Luulin että reaktioni oli yhdistelmä siitä mikä minulle nousee kun lapsille tehdään väkivaltaa sekä jotain äidin tekemistä nosti päätään. En tiedä vielä mikä se oli. Laitoin myös viestin terapeutilleni . Illalla ennen nukkumaanmenoa olin jo rauhallinen ja nukuin ilman unia hyvin läpi koko yö.
Ihana nuori mies. Hän on kyllä tehnyt valtavan työn itsensä kanssa, oli kyllä vielä vähän kyyninen ja vihainen myös äidilleen, joka mielestäni oli hyvä merkki. Olet silloin jo pitkällä, kiukku on terveellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti