Olen ruvennut miettimään tätä tukihenkilötoimintaa.
Olen viime aikoina hengaillut enemmän entisten päihteiden käyttäjien , sekakäyttäjien kanssa eri paikoissa.
Opin että nuoremmat eivät mielellään enää käy AA ryhmissä, menevät mieluummin NA ryhmiin. Niiden mielestä AA ryhmissä jengi on liian vanhaa ja liian kiinni vanhoissa röhöröhö jutuissa missä puidaan ja ollaan vielä niissä vanhoissa jutuissa.
Tätä on vaikeata pukea sanoiksi.
Nyt kun olen käynyt kaikenlaisissa koulutuksissa ja ryhmissä niin huomaan että oikeastaan koko eheytysmatka on ihan sama onko sitten päihteitä, peli, seksi, läheisriippuvuus, viiltely, ruoka tai mikä riippuvuus vaan niin siihen on aina olemassa joku muu syy takana joka triggaa sen riippuvuuden joka antaa hyvän olon jonkun aikaa, sitä kautta toivomme ( varsinkin nuorena) näkyvyyttä vanhemmilta, opettajilta jne... usein sitä kuitenkaan ei nähdä, sen takia se jatkuu monta kertaa siihen että yrittää itsemurhan, juo liikaa, menettää koko suvun rahat, menettää terveyden jne..
Minusta tukihenkilöllä olisi hyvä olla joku muu trauma kuin tuettava. Mentori ymmärtää miten eheytysmatka on raskas ja hidas mutta ei osaa ne käyttäytymiset ja mahdolliset tuet mitä voit saada yhteiskunnan kautta juuri tässä traumassa jo .
Silloin tukihenkilön on oltava kiinnostunut ja utelias miten tuettava on päässyt näin pitkälle, mitkä ovat ne auttavat tekijät. Kysyä ja kuunnella.
Tuettava saa olla expertti omassa asiassa, mentori oppii uutta jota voi myös hyödyntää oman eheytysmatkansa kanssa koska juuri tätä tekniikkaa tai tietoa ei käytetä hänen kantamaansa traumaan.
On helppo jäädä ulkopuoliseksi jos ryhmässä kaikki kantavat samaa taustaa.
Nyt kun olen saanut kokeilla eri ryhmiä niin mielestäni on paljon rikkaampaa ja avartavampaa olla sellaisessa ryhmässä missä on paljoin erilaisia taustoja. Rankempaa koska siinä voi avata sellaisia asioita omassa matkassa jota ei ollut esille ennen.
Tämä on vaan niin eheyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti