Miten inhoan tämän sanan.
Vaikka suomeksi se kuulostaa juuri mitä se on . Paljon rrrr ja ää ja yyyy...
Miten pääsen tunteeseen että teen jotain. Vaikka teen joka päivä jotain niin minulle se ei riitä. polvi on niin kipeä etten pysty oikein kävelemäänkään sillä, sekin vielä.
Jarru on päällä ja minua pännniii
Ehkä pänniminen on ihan hyvä. Ainakin tiedän että se on ihan normaalia.
Ehkä pänniminen on kuin kiukku. Kun sen saa käännytettyä positiiviseksi pänniimiseksi niin keksii jotain hauskaa tai ainakin uutta tekemistä, tai ylipäätänsä jotain tekemistä.
Täytyy luoda jotain uutta itselleen. Mikään ei tule tippumaan minulle taivaasta vaikka sitähän oikeasti haluan.
Kun en pysty liikkumaan, en pysty edes menemään koirapuistoon asti Sylvin kanssa. Sitä paitsi minua pelottaa että polvi menee vielä huonommaksi kun siihen sattuu kun kävelen. Toivon saavani pikaista aikaa Fysiollle.
Ja , menihän se viime viikon loma myös harakoille, ei saunaa, ei paljua, ei kävelyä ei joogaa.... höh.
Mielestäni kehoni saisi olla kunnossa jo.
grrrrrrrr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti