Tunnisteet

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Terapia sessio , keho päästää irti muistoista

 Huh, oli aika hurja maanantai ja tiistai.

Maanantaina menin terapeutille, oli tunne että jotain on ollut nousemassa. Niin kuin olikin. Itse luulin että se olisi sukulaisten taas kerran tylsän käyttäytymisen minua kohtaan mutta sitä se ei ollut.

Se oli kehoni kantama muisto itsemurhayrityksen fiiliksestä. Kehoni muisto siitä miltä tuntui olla umpikujassa elämänsä kanssa. Silloin kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää itsemurhan.

Käytiin ensin läpi eri triggauksia joita on noussut viimeisten viikkojen aikana eikä niistä oikein mikään noussut enempää kuin toinen. Terapeuttini pyysi sulkea silmät ja antaa kehon kertoa missä on jotain. Meni vähän aikaa sitten tunsin niskassa pientä kipua ja kihelmöintiä. Sen jälkeen tunsin, miten nyt selitin sen, niin kuin harmaa musta pilvi tai täkki joka ulottui alaselästä päähän asti. Välillä tunsin päässä pistoksen , se tulee usein kun tiedän että työstän jotain.

Kurkussani tunsin jonkun tyyppisen kuulan joka tukki puhumista siis ääntäni. Kuula oli kiinni siinä pilvessä niskasta. 

Olin sen tunteen kanssa, pikkuhiljaa ymmärsin että se oli se kehotila missä olin ollut juuri ennen itsemurhayritykseni. Oli ihan tyhjiö, sinä, ilman ulostietä. Suru nousi, kehoni oli lamaantunut. Jäin tähän olotilaan, terapeuttini rupesi puhumaan ääneen samalla tavalla kuin silloin kun teemme emdr tai taputusharjoitus. Vahvasti ja napakasti sanoi ääneen lopussa että voin päästää tästä muistosta irti, en sitä enää tarvitse.

Olin vielä vähän aikaa näin, kunnes kehoni alkoi rentoutua ja aloitin hengittää taas. En ollut edes huomannut että olin niin jännittyneessä tilassa etten hengittänyt. Dissosiaatiotuntemuksen tulivat samalla, pään pyörintä, jalkojen kihelmöinnit ja sumufiilis. Pahoinvointia oli ollut koko ajan.

Itkin. Taas. Helpottava tunne kehossa ja mielessä.

Taas iso askel eteenpäin.

Tunne on myös taas kun olisi mennyt lihamyllyn läpi ja se on aina mahtava. Teidän että olen elossa ja että pääsin eteenpäin.

Kiitin tästä ihanuudesta taas kerran terapeuttini ja aina nauraen, koska mitä raskaampi ja lihamyllysessio sitä parempi. 

Hän on ihan paras.

 


Ei kommentteja: