Tunnisteet

tiistai 9. lokakuuta 2018

Ystävä auttaa pelkolapsien kanssa

Lähdin yogiystäväni Annan kanssa maalle yhdeksi vuorokaudeksi. Siitä olikin vähän aikaa viimeisestä. Syksy ja ihanat värit ovat täällä. Samalla myös pimeys jonka takia en mielellään lähde sinne yksin.

Olen työstänyt pimeyttä jo aikasemmin ja olin jo turvallisempi sen kanssa vähän aikaa sitten, nyt pelko oli takaisin, kehossa enimmäkseen.

Oli ihana ilta, Anna oli yöllä vähän hereillä, sai kokea mahtavan lämpimän yön sekä taivas täynnä tähtiä ja revontulta, vaikka luulen että hän mieluummin olisi nukkunut.

Me nukutaan aina vierekkäin, se on hauskempaa. Aamulla sanoin että oikea puoleni ja varsinkin olkapääni särki koko yön. Hän  rupesi vetämään aamuputsaus meditaation ihanalla lempeällä äänellä.

Sulje silmät, hengitä. Laita juuret jalkojen kautta syvälle äitimaan keskustaan. Nosta sieltä mukana paksua keltaista lämmintä ja valoisaa kultaa, pidän silmät kiinni ja nosta kullan, alan Annan ohjeiden mukaan kullan virrata jaloista, sääriin, munasarjoihin jne. Kun pääsemme  oikeaan olkapäähän, minulla tulee vaikeus lähestyä, se tuntuu kaukana ja vähän erillään. Otan kauhallisen kultaa ja annan sen virrata siihen. Sieltä löytyykin pienen pieni pelöstynyt ja itseensä käpertynyt lapsi. Se ei halua tulla pois sieltä missä se on ollut niin kauan. Huokuttelen ja kauhaan, lopuksi saan hänet mukaan, laitan hänet sydämmeeni missä muut pienet tuntemus ja kehonmuistolapset ovat turvassa ja yhdessä.

Sen jälkeen löytyykin ja nousee sieltä piilopaikkansa alta vaikka kuinka paljon pelkolapsia, niitä nousee muualtakin, keho on täynnää niitä jotka kaikki liukuvat sydämmeeseen. Koko päivän aikana niitä riitti. Oli vähän sumea olo, kuitenkin hyvä ja tosi tyydyttävä. Wow. Ei ihme että landeolo yksin oli vähän pelottava ajatus kun kerran pelkolapseni uskalsivat nousta esille.

Annan kultameditaatio on tosi hieno. Olen tehnyt monta kertaa valomeditaation, sekin toimii, kultaa oli minusta paljon vahvempi, valoisampi ja tehokkaampi, ei jäännyt yhtään kulmaa, suonta tai luuta kääntämättä 😊

Paljon avautuu, tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Kiitos Anna ❤

Ei kommentteja: