En kanna enää

Jokunen viikko sitten tapasin tuttava tytön jonka en ollut nähnyt moneen vuoteen.

Siskoista keskimmäinen. Vanhimman siskon kanssa olen vielä paljon tekemisessä, olemme kasvanneet yhteen, olemme auttaneet toisiamme monessa asiossa, sekä henkisissä että ihan arkisissa. Meillä on syvä luottamus ja puhumme suoraan asioista.

Koska vanhin sisko on ottanut etäisyyttä äidistään, on  yhteys siskoihin vähentynyt. Se kai menee automaattisesti, kun haluaa olla puoleeton niin yhteys jää pois. Ei halua olla keskellä.

Tyttö jonka tapasin oli varautunut. Sanoin, hei, mukava nähdä, siitä on aikaa. Istutko kanssani? En tiedä oliko hän iloinen tai ei nähdessään minua, hän istui kuitenkin samaan pöytään ja tuttuun tapaani rupesin kysymään kaikkea hänen elämästään, työstä, asuuko samassa paikassa, onko kissaa vielä jne... ihan perusasiat.

Vähän ajan päästä hän rupesi syyttämään minua siitä että olin hyljännyt hänet, rupesi itkemään, syytti minua että, olin ottanut vanhimman siskonsa puolen ja jättänyt hänet. Hän jatkoa itkemistä, kertoi samalla kaiken sen mitä hänen mielestä oli tapahtunut hänen ja hänen siskonsa välillä. Hän oli vihainen siskolleen ja tunsin että myös minulle.

Vastasin rauhallisesti että en ole koskaan hyljännyt hänet, olen ollut siellä koko ajan hänelle. Oman processin aikana en ole ottanyt yhteyttä oikeastaan kehenkään, eikä hän ole kertaakaan soittanut minulle. Ja, se mitä on hänen ja hänen siskonsa välillä on heidän asia, siihen ei voi enkä pysty puuttumaan millän lailla. Siihen tarvitaan terapeutti, ja sitä minä en ole.

Jatkettiin vähän juttelua, minun oli lähdettävä. Kysyin jos saisin halia häntä, halittiin. Se tuntui ihan hyvältä. En tiedä mitä hän tunsi mutta ei työtänyt minua pois.

Olen pahoillani hänen puolestaan, en saannut huonoa omaatuntoa hänen syytöksistä, enkä kantanut mitään negatiivistä tuntemusta itsestäni. En pysty auttamaan häntä vaikka haluasin. Hän tarvitsee terapiaa, mutta hänen täytyy ymmärtää sen itse ja hakea hoitoa itse.

Olen pitkällä oman itseni kanssa, en kanna muiden huolia, en syytä itseäni jostain mitä en tiedä mikä se voisi olla, en kanna huonoa omatunnon. Pitkälle olen päässyt.