Luottaminen. Muihin, itseensä ja elämään

Luottamus, se on suuri sana, suuri tunne ja tosi tärkeä meille kaikille.

Olen hyvin arka luottamaan, varsinkin ihmisiin. kuitenkin huomaan että olen hyvin luottavainen, joskus naivin luottavainen vaikka kellot pitäisi soida.

Luulen että se on kiinni omasta luonteestani. Olen utelias,  hyvin avomielinen kaikkea uutta kohtaan. Asiassa voi tietysti olla myös ihminen johon en luota hirveesti mtta uteliasuus voittaa.

Tiedän myös nyt että taustani ajatellen riskinotto ei hirveesti pelota.

Mielessäni on usein joku  sanomassa että go for it, muuten et tiedä mistä jäät paitsi. Ehkä sekin kuuluu luonteeseen, en tiedä.

Luotan nykyään enemmän itseeni. Jos en ole varma jostain, annan asian muhia itsessäni. Tiedän että vastaus tulee kun se on valmis.

Luotan myös helpommin ihmisiin, koska huomaan että osaan tulkita paremmin kuka on hyväksi minun läheisyyteen ja kuka ei. Jos olen epävarma, en mieti enää mikä minussa on vikaa tai pitäisinkö olla erillainen häntä kohtaan. Otan etäisyytta, ja nykyään unohdan koko ihmisen ja tunteen melkein heti. Ihanaa. Ennen vanhaan mietin aina mitä olin tehnyt tai sanonut väärin, en enää.

Luottaminen  elämään, se on myös suurta. Yöllä tulee vielä epäusko, sitä o vielä kiinni kehossani. Voin herätä keskellä yöta, miettiä miten pärjään vuokrani kanssa kun lokakuu on  niin hiljainen, ja että ei minulle tule koskaan kumppani jakaamaan arkeni. Yksinäisyys korostuu yöllä.

Onneksi, minulla on omat tapani hoitaa kehoni elämänusko. Laitan kuullokkeet korviini, joko mukavaa lempeätä musiikkia tai positiivinen ääni joka toistaa minulle monta kertaa kuinka mahtavan hyvä olen, siis meditaatioäänite taustalle. Jos tekstissä on muistutus siitä että elämä on raskasta ja miten stessaantunut olen ja miten juuri tämä meditaatio auttaa niin vaihdan heti pois sellaiseen missä on vain kannustavaa ja positiivista tekstiä. kun sitten nukahdan siiten niin keho sai aivopesun.

Ehkä lapsellinen ajatustapa, mutta kaikki temput ovat mielestäni ok, minullehan ne ovat, eikä kenenkään tarvitse tietää miten hoidan itseni.

Kun sitten herään kunnolla ja avaan silmät, niin useimiten ovat tylsät ajatukset poissa. Katson ulos, rakastan ikkunani näkymä, olen elossa, asun hyvin turvallisessa Suomen maassa, minulla on hyvä elämä jonka olen itse rakentanut itselleni ja josta nykyään osaan olla ylpeä.

Jos tämä ei tapahdu aamulla, niin laitan omanlaista musiikkia soimaan , zumbailen, laulan mukana.

Jos tämäkään ei toimi, niin menen takaisin sänkyyn tai lähden töihin ja annan oloni olla rauhassa tylsä, sille ei voi mitään. Kaikki päivät eivät voi olla Strömsööstä.

Luotan siis nykyään itseäni kaikessa paljon paremmin.