Naisten linja jatko osa

Koulutus alkoi, en päässyt kahteen ensimmäiseen kurssipäivälle.

Uudet keikat olivat myös kurssipäivinä. Hmm, jäin miettimään että tämä ei ehkä olekkaan tarkoitettu minulle tällä hetkellä.

Kirjoitin kirjeen Naistenlinjalle, tai luulin kirjoittaneeni kirjeen, ehkä tein sen unessa. Se hävisi. Siinä kirjoitin että taidan jättää tänä vuonna väliin, tulen mielellään ensi vuonna taas. Vapaaehtoistyön täytyy olla mieluisaa, eikä antaa stressiä, ja siihen täytyy olla aikaa.

Pari viikkoa sitten olin pikalomalla Tartussa tyttäreni luonna. Naisten linjalta soitti joku, en muista nimeä, joka esittäyi ja sanoi että pomoni pyysi soittamaan. He/hän olivat miettieet että ehkä on parempi etten tule kurssille tänä vuonna. Syy oli se että olin edellisenä vuonna pyytänyt saada päästä mukaan traumajoogan kurssille.

Olin silloin liian myöhässä, eikä siihen ollut enää tilaakaan. Minulle luvattiin silloin että he ilmoittaisivat minulle kurssin päivämäärän ja että pääsisin siihen tänä syksynä.

En koskaan saannut sitä ilmoitusta.

Ja nyt N.L. mielestä ei ollut sopivaa että vapaaehtoinen olisi mukana joogaamassa, se on tarkoitettu uhrille.

En ollut niiden mielestä tarpeeksi eheä, se ilmoitettiin minulle assistentin kautta.

Tosi huonoa käytöstä sanon minä. Olin vähän järkyttynyt siitä miten minua oli kohdeltu, pari kertaa melkein kiroilin, sen jälkeen en jaksannut murehtia. Olinhan itse päättänyt olematta menemättä kurssille.

Sitä paitsi feministinen ajattelu ei sovi oikein minun mailmaan. Minä haluan olla tukemassaja auttamassa kaikkia ihmisiä, olipa miehiä, naisiä, lapsia, ja kaikki muut.

Hyvä näin. Nyt pystyn auttamaan omalla tavallani. Olen avoin tapahtumistani, jaan tarinani niille joille huomaan että se voi auttaa, kuuntelen. Toivottavasti pystyn auttamaan olemalla hyvä esimerkki siitä miten elämä voittaa

💕