Miten ymmärsin että tämä oli ihan oikeasti tapahtunut

Tapahtumasta on niin kauan että kehoni ei tietysti enää kanna ulkoisia merkkejä tapahtumasta. Sisälläni sen sijaan on paljon muistoja.

Koko eheytysaikani olen saanut avata asioita omalla ajallani. Kukaan ei ole kertaakaan antanut minulle vihjeitä tai kertoneet minulle  mitä kantamukseni voisivat olla. Se että avaaan kaikki muistot itse on tärkein. 


Monet paikat ovat avanneet muistoja kuten kesäpaikkamme, etelä ranska missä olimme kesäisin myös, ymmärrän myös miksi pelkäsin pimeätä, koskä yöllä se tapahtui enimmäkseen. 
Nuoruudestani muistan käsiä kehollani. Flashbackeja on tullut. En usko että haluan miehen jolla on partaa, hänestä oli niin hauskaa kutittaa mijua sillä. Näen edessäni isäni kädet, suu, naama  puistattaa, aloin voida pahoin. 

Löysin myös kirjeitä jotka eivät tavalliset isät kirjoita tyttärelle sekä valokuvia joita ei oteta omasta tyttärestä. Koska työskentelin paljon isäni kanssa minulle avautui myös henkisen väkivallan puoli. Olin aika täydellisesti hänen kontrollin alla siihen kunnes täytin 30 v. Olin asunnut ulkomailla pari vuotta ja jotkut asiat eivät enää tuntuneet ihan oikeilta. Aloitimme yrityksen yhdessä mutta minulle avautui aika nopeasti että hän oli ajatellut että minä tekisin töitä niin että hän voisi elää hyvän vanhuuden.Sanoin ensimmäisen kerran vastaan, se oli pelottavaa mutta samalla helpottavaa. Siitä minulla on iso pinkka todistusaineistoa. 

Onneksi olen vuosien aikan säilyttänyt papereita, valokuvia jne... joten oli aina sellainen tunne että ne ovat tärkeitä, ja niin ne olikin. 

En tarvitse enää miettiä onko tämä todella totta, se on.