Terapia sessio , keho päästää irti muistoista

 Huh, oli aika hurja maanantai ja tiistai.

Maanantaina menin terapeutille, oli tunne että jotain on ollut nousemassa. Niin kuin olikin. Itse luulin että se olisi sukulaisten taas kerran tylsän käyttäytymisen minua kohtaan mutta sitä se ei ollut.

Se oli kehoni kantama muisto itsemurhayrityksen fiiliksestä. Kehoni muisto siitä miltä tuntui olla umpikujassa elämänsä kanssa. Silloin kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää itsemurhan.

Käytiin ensin läpi eri triggauksia joita on noussut viimeisten viikkojen aikana eikä niistä oikein mikään noussut enempää kuin toinen. Terapeuttini pyysi sulkea silmät ja antaa kehon kertoa missä on jotain. Meni vähän aikaa sitten tunsin niskassa pientä kipua ja kihelmöintiä. Sen jälkeen tunsin, miten nyt selitin sen, niin kuin harmaa musta pilvi tai täkki joka ulottui alaselästä päähän asti. Välillä tunsin päässä pistoksen , se tulee usein kun tiedän että työstän jotain.

Kurkussani tunsin jonkun tyyppisen kuulan joka tukki puhumista siis ääntäni. Kuula oli kiinni siinä pilvessä niskasta. 

Olin sen tunteen kanssa, pikkuhiljaa ymmärsin että se oli se kehotila missä olin ollut juuri ennen itsemurhayritykseni. Oli ihan tyhjiö, sinä, ilman ulostietä. Suru nousi, kehoni oli lamaantunut. Jäin tähän olotilaan, terapeuttini rupesi puhumaan ääneen samalla tavalla kuin silloin kun teemme emdr tai taputusharjoitus. Vahvasti ja napakasti sanoi ääneen lopussa että voin päästää tästä muistosta irti, en sitä enää tarvitse.

Olin vielä vähän aikaa näin, kunnes kehoni alkoi rentoutua ja aloitin hengittää taas. En ollut edes huomannut että olin niin jännittyneessä tilassa etten hengittänyt. Dissosiaatiotuntemuksen tulivat samalla, pään pyörintä, jalkojen kihelmöinnit ja sumufiilis. Pahoinvointia oli ollut koko ajan.

Itkin. Taas. Helpottava tunne kehossa ja mielessä.

Taas iso askel eteenpäin.

Tunne on myös taas kun olisi mennyt lihamyllyn läpi ja se on aina mahtava. Teidän että olen elossa ja että pääsin eteenpäin.

Kiitin tästä ihanuudesta taas kerran terapeuttini ja aina nauraen, koska mitä raskaampi ja lihamyllysessio sitä parempi. 

Hän on ihan paras.

 

Oman tarinan esittely koulutuksessa

 Viime tiistaina tuli sitten se päivä kun ensimmäiset kaksi esittelivät tarinansa 5-10 minuuttia.

Sitä ennen käytiin vähän läpi eri asioita mitä olisi hyvä muistaa kun kertoo tarinansa.

Vaikka tiesin jo että tämä koulutus on hyvä, niin nyt se oikeasti tuntui aivan mahtavalta. 

Esittelyrima tippui todella paljon. Se että ensinäkin kerron tarinani kokemusasiantuntijana kertoo sen että se on oma tarinani, omasta elämästäni ja omista kokemuksistani joten en esittele jotain missä minun on pitänyt oppia tietotaidon ja esitellä sitä experttinä. 

Minulle annetaan anteeksi jos haparoin, itken, etsin sanoja, mietin jne tämä on oma tarinani joka voi tuntua, varsinkin alussa, vaikeata kertoa mutta saan kertoa sen juuri niin kuin minulle tuntuu hyvältä.

Koulussa opin miten rajaamaan, esittelemään ja olemaan varsinkin oma itseni. 

Tämä on ihan mahtavaa.

Kuuntelin molempia esittelijöitä ja opin paljon, oman tarinani hahmottelu alkaa tulla. Onneksi en ollut kuten usein ennen, ensimmäinen esillä, niin että se sitten on tehty. Muutin tapojani, pysäytin käteni ja kuuntelin muut. Olen siitäkin tyytyväinen itseeni.

Koko tämän kohta kahden kuukauden aikana olen tunnistanut että jotain sisässäni ja ajatusmaailmassani muuttuu, hiljaa ja hitaasti. En tiedä mikä se on, tuntuu hyvältä, annan sen tunteen tai tunteet tulla hitaasti mutta varmasti

Sukukäyttäyttymiset

 Viime viikon aikana tuli niin paljon triggauksia että pääni meni sumuun, ja rupesi pyöryttämään. 

Se on dissosiaation merkki. Sitä ei ole ollut näin vahvana pitkään aikaan. Kun vähän mietin niin ymmärrän hyvin mikä tämän triggaa. Olen ollut enemmän tekemisissä sukulaisten kanssa jossa vanhat käyttäytymiset ja ajatukset liikkuvat vielä.

Menen vanhaan muottiin vanhasta tottumuksesta. Reagoin, kuuntelen ja vastaan kuten ennen, ja se laittaa pääni pyörimään koska tunnen että tämä tapa on väärä. Siis väärä uusi minääni kohtaan, missä olen korjannut vanhoja huonoja käyttäytymisiä. 

Yksi isoin on manipulaatio, joka on hyvin vahvana suvussamme, patriarkaalinen ajattelutapa, sekin on vahva, naisten vähätteleminen, sarkasmin käyttäminen, hiljentyminen (siis ei enää vastaa kysymykseen), Se että asioita kuuluu jättää sellaisina kun ne ovat aina olleet suvussamme, muutokset ovat vaikeita. Meillä on suvussamme kaikilla hyvin vahva lokeroitu paikka jota on muovattu lapsesta asti, siis vanhempamme, isovanhempamme ja muut sukulaiset. 

Emme oikeasti kysy koskaan miten joku voi, kuitenkin olemme suvussamme hyvin ylpeitä siitä miten me autetaan ja tuemme toisiamme. Pöh.

Nojaa, olen kyllä hyvin kiitollinen siitä että sain lainata rahaa 92 laman aikana, oli helppo kun kassassa oli rahaa eikä kukaan sitä sillä hetkellä tarvinnut. Hmm, jos en olisi sitä saanut niin potti ulosotossa olisi vaan ollut isompi ja korot sitä mukaan, pitempi takaisinmaksu.

Se että olisimme kasvaneet pois näistä kaavoista tai muuttuneet iän mukana, ei ole mahdollista meidän suvussa. 

Olemme puhuneet ystävieni kesken siitä miten muutumme eri lailla kun joku vanhemmistamme kuolee, joskus se on parempaan suuntaan, joskus taas pahempaan suuntaan. Tässä jo huomaamme miten   olemme kiinni vanhemmissamme, vaikka emme sitä huomaa.

Onko tämä läheisriippuvuutta, luultavasti.

Vaikeinta on tietää että minäkin kannan nämä huonot käyttäytymiset. En huomaa miten olen itse ollut tai mitä olen tehnyt omille lapsilleni. Peili ei useimmiten toimi ja se pelottaa minua. Olenko ollenkaan parempi kuin vanhempani ja sukulaiset. Se kalvaa minua.

Turvallisuus ja luottamus

Nämä kaksi hyvin tärkeätä asiaa eivät olleet lapsuudessani, oikeastaan siihen asti kun täytin 20 v ja muutin  pois .

Nyt olen ollut neljänä päivän Kokemusasiantuntija koulutuksella ja tästä ryhmästä ja paikasta se alkaa pikkuhiljaa nousta jostain sisältäni. 

Ryhmässä on hurjan turvallinen olo, siis turvallista olla.

Tässä pystyy pikkuhiljaa uskaltamaan avaamaan sisintä joka on ollut niin hyvin piilossa ettei ole itse sitä edes osannut etsiä. Tätä on vaikeata avata koska en tiedä oikein miltä minusta tuntuu. 

Suurin tunne on helpotus ja kiitollisuus että olen vihdoinkin jossain turvassa ja että voin luottaa joka ikiseen henkilöön tässä paikassa ja ryhmässä. Ihan ihme juttu. 

Terapeutin luona on tietysti ollut  turvassa ja luottamus on ollut 100 prosenttinen, se on mahtavaa, tämä on kuitenkin terapian ulkopuolella. Oman kuplani ulkopuolella, jokapäiväisen elämän puolella. 

Jotain tapahtuu sisälläni jota en ymmärrä, annan sen siis tulla omalla ajallaan. 

Hyvä tunne tämä kuitenkin on joten annan tulla...

Mikä fiilis tällä hetkellä

Ihme energioita liikkeellä, olen rauhaton ja ärtynyt. 

Ehkä se johtuu siitä että haluaisin enemmän tekemistä. Sellaista joka tekee minut onnelliseksi ja iloiseksi. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana pikkuhiljaa kuorinut pois vääriä asioita, ihmisiä, tunteita ja vielä tämän viimeisen vuoden aikana nousseet vanhat ei työstettyjä asioita kuten mm 90-luvun laman hirvittävyys. Silloin teki vain töitä niin että saisin kaikki velat ulosottoon, pankkiin ja sukulaisille maksettua, en ymmärtänyt ennen kuin nyt miten kovan paineen alla elin niiden vuosien aikana. 

Tänä keväänä olen ja vieläkin teen irtioton äitiini ja  siinä on myös kiinni suhteeni veljeeni jota pelkään menettää, se tekee asian monimutkaiseksi. 

Teen kovasti työtä muuttaakseni ajatuksiani äidin suhteen mutta on tosi vaikeata tulla välinpitämäksi tai laittaa hänen masennuksensa Alzhemeirin piikkiin. Olin niin iloinen nähdessäsi hänet iloisena ne 2-3 kuukautta kun hän oli ihmisten kesken ja sai hoitoa. Luotan ja tuen ja kannustan sekä pidän itseni pois hänen hoitamisesta, koska tiedän että veljeni sekä osaa tämän asian paremmin kuin minä ja tämä asia stressaa ja ahdistaa minua niin paljon että on parempi että pysyn poissa. Se on vaikeata minulle joka on aina ollut fiksaaja. 

Työstän tällä hetkellä pois sisäänrakennetun fiksaajani. Sukulaisetkin eivät huomaa että hekin aina automaattisesti pyytävät, että voitko tehdä, hoitaa, ootko hoitanut jne.... ja minä olen tähän asti hoitanut ajattelematta, koska näin on aina ollut. Nyt alkaa muutkin huomata tämän ja se tuntuu hyvältä, minä sanon ei, ja muut eivät heti automaattisesti kysy. Pienin askelin mennään, tuntuu helpottavalta ja hyvältä.

Viime tiistaina oli toinen kokemusasiantuntijakoulutuspäivä. Hyvältä tuntui. Poimin mukaan Pasilasta pari muuta osallistujaa. Keskustelut autossa oli jo aivan mahtavat. Hurjan fiksua ihmisiä koko ryhmä. Tunnen itseni onnekkaaksi ja niin kiitollinen että pääsin tähän mukaan. 

Keskustelut päivän opiskelun aikana olivat taas tosi kiinnostavia ja tunnen olevani vanhimpana tosi tyytyväinen paikkaani. Suurin osa ovat nuoria mutta on myös kaikenikäisiä .

Yöllä näin inhottavan unen isäni koskettavan ja lääppivän minua, heräsin ja onnekseni siitä ei jäänyt pahaa makua suuhun. Katsoin sitä unta ulkopuolisena  ja päästin irti. 

Nyt ei tullut samanlaisia jännityksiä eikä pahaa oloa. Hyvä ja kiitollinen fiilis siitä että olen saanut ihan oman vertaistukiryhmän on niin mahtava.

Tämän kirjoittaminen rauhoitti minua 

Kokemusasiantuntijakoulutus alkoi

 Viime viikon tiistaina aloitin kokemusasiantuntijakoulutukseni Hyvinkään Hyrian koulussa.

Joka tiistai kolme tuntia kokonaisen vuoden,

Oli aika hurja alku. Ryhmässämme on 14 henkilöä. Kaikki avasivat oman tarinansa, se, ja oman tarinansa avaaminen pitkästä aikaa sai kehon reagoimaan niin hurjasta että pari seuraavaa yötä ja päivää oli hyvin sekainen olotila. 

Kävin pari kertaa lihamyllyn läpi yöllä ja keho särki sekä yöllä että päivällä. 

Minulta avautui häpeä. Olin sitä mieltä että minä olin päässyt muiden verrattuna paljon helpommalla, olihan minulla aina ollut katto pään päällä, ruokaa, mahdollisuus opiskella, matkustaa jne

Samalla sanoin itselleni että en saa vähätellä omat kantamukseni. Ympärilläni on ollut tietysti ensin fyysinen väkivalta mutta hyvin paljon näkymätöntä henkistä väkivaltaa jota availlen koko ajan.

Se että isäni on ranskalainen nousi myös, rasismi jonka isäni sai kokea ja minä mukana nuorena. Uskon että minulle vähäteltäisiin se että tottakai tällaista tapahtuu kun isäsi on ulkomaalainen, ei meillä tällaista suomessa. Tämä uskomus on vain omien korvien välissä. Se istuu lapsuudestani, siitä miten isää kohdeltiin kadulla ja kaikialla kun liikuttiin yhdessä kaupungilla.

Avasin tuntemukseni whatsupp ryhmäämme, vaikka minua pelotti miten kirjoitukseni otettaisi vastaan. Kirjoitin siis vain kehotuntemuksista ja jännityksen raukeamisesta. Onneksi monet muut avautuivat ja tuntui oikein hyvältä.

Tiistaina sinne taas. On hurjan ihanaa etta pääsin tällaiselle koulutukseen, olen tosi tosi kiitollinen 

Uusi vuosi 2021

Uusi vuosi, uudet kujeet :)

En ehkä sitä sanoisi näinä aikoina. Uudet kujeet on vaikeata keksia kun kaikki on vähän "hollilla".

Sen voi kuitenkin kertoa omasta elämästäni että olen tällä hetkellä hyvin kiitollinen työtön toiminimi (Nano) yrittäjä. Saan Kelalta vielä kesäkuun loppuun asti työttömyysrahaa joka auttaa minua elämän rauhallista elämää Sylvikoirani kanssa jonka kanssa me käydään iloisesti ulkona kolme kertaa päivässä mikä on aivan parasta tällä hetkellä.

Se että saan päivärahaa tarkoittaa myös sitä että en saa tienata enemmän kuin 300€ kuukaudessa ja se on ihan ok. Tämä kaikki pitää minut myös poissa uuden aloituksen ajattelemisesta. Jarrutan, ja se on myös tosi hyvä taito osata, tällaiselle "kyllä minä keksin jotain uutta tekemistä" ihmiselle joka sponttanisesti hyppää ja tekee kaikkea joka tulee nenään eteen... ajattelematta.

Pysähtyminen on myös iso osa omasta eheytysmatkastani.

Kun kerran pysähdyin kunnolla viime kesänä niin tottakai kehoni ja mielen muistoilla oli taa aikaa nousta esille kun ei ollut koko ajan actionia.

Minun oli myös lähdettävä maalta missä olin paljon alkukesästa, koska siinä on vielä paljon "vanhaa" energiaa ja muistoja, sekä lapsuudestani että perheajasta joka välillä oli raastavaa. Minulle nousi varsinkin yöllä paljon ahdistavia tuntemuksia joiden kanssa yritin olla niin ettei menisi uudestaan piiloon.

Onneksi minulla oli ihana ystävätär mukana tekemässä etätöitä. Hän oli paras terapia, ettei tarvinnut olla yksin sekä kuuntelemiseen. Vaikka jotkut asiat ehkä kuullostivaat oudoiltahän aina vain jaksoi kannustaa, että hienoa että pystyt ja olet paras, vautsi mikäö ystävä ! 

Loppukesän ja loppuvuoden olin enimmäkseen kaupungissa. Lande yksin ahdisti. Ja, siellähän se minua odottaa, ei se minnekään lähde. Kävin siellä kun sain jonkun nuorison tai kaverin mukaani.

Tämän talven aikana olen käynnyt tukihenkilökursseja, ollut vähän aktiivinen Dakonissa D asemalla Kalliossa. oppinut streaamaamaan,opetellut kaikenlaista uutta ilmaiskurssien kautta, tehnyt jonkun verran Tarot tulkintoja sekä vain ollut.

Alkuvuodesta sitten avautui hyvin syvälle piilotettu osa minusta , yksi,  ehkä viimeinen piilotetuista sisäisistä lapsistani.

Se oli se joka on ollut tulossa koko vuoden. Jarrutin siihen että pääsin terapiaan. Oli taas kerran hurja kokemus, löydettin hänet, otin hänet sydämmeeni. Luulin että hän oli kuollut, mutta olikin vain uupunut ja hänellä oli vaikeata luottaa siihen että olimme taas yhdessä ja että hänkin oli osaa meistä nyt ja että hänestä pidetään nyt hyvää huolta. Kävin taas lihamyllyn läpi ja pari päivää tämän jälkeen olin ihan kauhuissaan siitä että ystyisinkö pitämään hänet elossa sydämmessäni. Välillä luuli hänen kuolleen kun oli niin pieni ja hiljainen kunnes näin ja tunsin että hän hengittää hyvin hiljaa. 

Olen hyvin iloinen nyt siitä että minulla ei ole paljon ohjelmaa. Saan pitää hänestä huolta ja antaa hänelle lämpöä ja elämänvoimaa. Olemme kaikki yhdessä, pidämme toisistamme huolta koska meidän kuuluu elää ja hengittää yhdessä tässä ihanassa kehossa

 

What do you want to do ?

New mail