Ihme energioita liikkeellä, olen rauhaton ja ärtynyt.
Ehkä se johtuu siitä että haluaisin enemmän tekemistä. Sellaista joka tekee minut onnelliseksi ja iloiseksi. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana pikkuhiljaa kuorinut pois vääriä asioita, ihmisiä, tunteita ja vielä tämän viimeisen vuoden aikana nousseet vanhat ei työstettyjä asioita kuten mm 90-luvun laman hirvittävyys. Silloin teki vain töitä niin että saisin kaikki velat ulosottoon, pankkiin ja sukulaisille maksettua, en ymmärtänyt ennen kuin nyt miten kovan paineen alla elin niiden vuosien aikana.
Tänä keväänä olen ja vieläkin teen irtioton äitiini ja siinä on myös kiinni suhteeni veljeeni jota pelkään menettää, se tekee asian monimutkaiseksi.
Teen kovasti työtä muuttaakseni ajatuksiani äidin suhteen mutta on tosi vaikeata tulla välinpitämäksi tai laittaa hänen masennuksensa Alzhemeirin piikkiin. Olin niin iloinen nähdessäsi hänet iloisena ne 2-3 kuukautta kun hän oli ihmisten kesken ja sai hoitoa. Luotan ja tuen ja kannustan sekä pidän itseni pois hänen hoitamisesta, koska tiedän että veljeni sekä osaa tämän asian paremmin kuin minä ja tämä asia stressaa ja ahdistaa minua niin paljon että on parempi että pysyn poissa. Se on vaikeata minulle joka on aina ollut fiksaaja.
Työstän tällä hetkellä pois sisäänrakennetun fiksaajani. Sukulaisetkin eivät huomaa että hekin aina automaattisesti pyytävät, että voitko tehdä, hoitaa, ootko hoitanut jne.... ja minä olen tähän asti hoitanut ajattelematta, koska näin on aina ollut. Nyt alkaa muutkin huomata tämän ja se tuntuu hyvältä, minä sanon ei, ja muut eivät heti automaattisesti kysy. Pienin askelin mennään, tuntuu helpottavalta ja hyvältä.
Viime tiistaina oli toinen kokemusasiantuntijakoulutuspäivä. Hyvältä tuntui. Poimin mukaan Pasilasta pari muuta osallistujaa. Keskustelut autossa oli jo aivan mahtavat. Hurjan fiksua ihmisiä koko ryhmä. Tunnen itseni onnekkaaksi ja niin kiitollinen että pääsin tähän mukaan.
Keskustelut päivän opiskelun aikana olivat taas tosi kiinnostavia ja tunnen olevani vanhimpana tosi tyytyväinen paikkaani. Suurin osa ovat nuoria mutta on myös kaikenikäisiä .
Yöllä näin inhottavan unen isäni koskettavan ja lääppivän minua, heräsin ja onnekseni siitä ei jäänyt pahaa makua suuhun. Katsoin sitä unta ulkopuolisena ja päästin irti.
Nyt ei tullut samanlaisia jännityksiä eikä pahaa oloa. Hyvä ja kiitollinen fiilis siitä että olen saanut ihan oman vertaistukiryhmän on niin mahtava.
Tämän kirjoittaminen rauhoitti minua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti