Viime viikon tiistaina aloitin kokemusasiantuntijakoulutukseni Hyvinkään Hyrian koulussa.
Joka tiistai kolme tuntia kokonaisen vuoden,
Oli aika hurja alku. Ryhmässämme on 14 henkilöä. Kaikki avasivat oman tarinansa, se, ja oman tarinansa avaaminen pitkästä aikaa sai kehon reagoimaan niin hurjasta että pari seuraavaa yötä ja päivää oli hyvin sekainen olotila.
Kävin pari kertaa lihamyllyn läpi yöllä ja keho särki sekä yöllä että päivällä.
Minulta avautui häpeä. Olin sitä mieltä että minä olin päässyt muiden verrattuna paljon helpommalla, olihan minulla aina ollut katto pään päällä, ruokaa, mahdollisuus opiskella, matkustaa jne
Samalla sanoin itselleni että en saa vähätellä omat kantamukseni. Ympärilläni on ollut tietysti ensin fyysinen väkivalta mutta hyvin paljon näkymätöntä henkistä väkivaltaa jota availlen koko ajan.
Se että isäni on ranskalainen nousi myös, rasismi jonka isäni sai kokea ja minä mukana nuorena. Uskon että minulle vähäteltäisiin se että tottakai tällaista tapahtuu kun isäsi on ulkomaalainen, ei meillä tällaista suomessa. Tämä uskomus on vain omien korvien välissä. Se istuu lapsuudestani, siitä miten isää kohdeltiin kadulla ja kaikialla kun liikuttiin yhdessä kaupungilla.
Avasin tuntemukseni whatsupp ryhmäämme, vaikka minua pelotti miten kirjoitukseni otettaisi vastaan. Kirjoitin siis vain kehotuntemuksista ja jännityksen raukeamisesta. Onneksi monet muut avautuivat ja tuntui oikein hyvältä.
Tiistaina sinne taas. On hurjan ihanaa etta pääsin tällaiselle koulutukseen, olen tosi tosi kiitollinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti