Hyvä yö

Heräsin klo 8, ihan pieni kehojännitys, olin nukkunut putkeen rauhallisesti. Nukahdin helposti uudestaan, heräsin 9 jälkeen.

Vielä nivus on kipeä, muuten ei särkyä eikä jännitystä, ihanaaaaa.

Jään hymyillen lillumaan sänkyyn, pää tuntuu tyhjältä ja fiilis positiviinen. Tänä aamuna pärjää ilman positiivisuustoimintaa.

Aamumeditaatiot, aamujumpat, zumbavideot, laulaminen ja muut hupsutukset ovat todella tärkeitä varsinkin vaikean yön jälkeen, ja tottakai teen sen tällaisena aamuna myös, mutta se ei ole yhtä tärkeätä.

Aamulla ei ollut edes normaali meganälkä, jess. Tee ja pari voikkaria.

Alaselkä tuntuu kutenkin vähän hataralta, joten tänään pienempi kävelylenkki, sitten ei mitään muuta ohjelmaa. Aion nauttia kehon hyvästä olosta.

Olisipa joka yö tällainen.

Meditaatio peliin

Lauantai aamu keho on vielä kipeämpi kuin eilen, lonkka särkee niin että se herättää minua yöllä. Aamulla en pysty oikein seisomaan oikealla jalallani, se on ollut ennen, harmittaa. Kello on 6 ja harmittaa.

Edellinen ilta oli mukava, tyttäret olivat käymässä, syötiin, minä join pitkästä aikaa punaviiniä joka maistui hyvältä. Viini ei vaan sovi tällä hetkellä, sain suonenvetoja yöllä, luultavasti sen takia heräsinkin niin aikasin. Parempi olla juomatta alkoholia.

Tein Joe Dispenzan tunnin kestävä meditaatio, jopas helpotti. Aion yrittää tehdä sitä joka päivä, kuten tein kuukauden viime keväänä. Se on tehokas kunhan sen tekee.

Rakastan sitä "be nobody" paikkaa, silloin olen jossain muualla, missä on hyvä olla. Se on se paikka missä olin kun dissosioin, turvallinen ja harmoonin paikka. Haluasin olla siinä, koko ajan.

Haluasin olla siellä, eikä täällä maan päällä, siellä tunnen leijuvani, olen täynnä iloa, harmoniaa, olen osaa jotain, en tunne olevani yksin. Kuullostaa ihan hullulta sitten kun taas avaan silmäni ja olen tässä taas.

Mutta, Dispenza auttaa minua täällä myös. Olin iloisempi, tein aamuvenytyksen, zumbailin, laitoin iloista musiikkia, lauloin mukana, lonkka on vähemmän kipeä. Meditaatio tehoaa. Miksi en tee sitä useammin. En tiedä.

Olisi ihana aloittaa joogaa jossain. Missä, milloin, onko varaa. Meni liian vaikeaksi, annetaan olla.

Juupaseipaspäivä murkkuelämä jatkuu :)

Perjantai

Murrosikäolotila senkun jatkuu. Ymmärrän myös miksi olimme niin väsyneitä silloin.
Nukuin huonosti, heräsin usein ja oli ihmeellisiä unia, keho oli jännityt mutta vasta aamulla se oli taas kun viulunkieli. Etureidet kihelmöi, vatsa on tosi jännitynyt, liskoni on hereillä, vatsa kurnii, olen aina tosi nälkäinen tällaisen yön jälkeen.

Tällaisen yön jälkeen ei ole ihme että on väsynyt aamuulla

Laitan kuullokkeet päälle, kupariketun merimeditaatio, makaan sängyssä, yritän keskittyä, onnistuu aina välillä, keho rauhoittuu vähän.

Meditaation jälkeen päätän olla menemättä uimaan. Yritän löytää balanssin mikä olisi hyvä minulle ja keholleni, liikuntaa juu, kylmyyttä en vaan tällä hetkellä kestä, kävelykin tekisi hyvää, reidet vaan ovat niin kipeät. Pitäisikö minun vaan mennä tsempata. Grr, vihaan sitä sanaa. Olen selvästi vähän kiukkuinen myös. Päätän jäädä kotiin, ottaa kuuman pitkän suihkun, venytellä vähän, sen jälkeen kahville dekkarini kanssa, töihin kävellen, se saa riittää.

Tunnen itseni yksinäiseksi. Haluan mutta en halua olla yksin. Enkä oikeastaan ole yksin😊

Murrosikä

Eilen vapaapäivänäni heräsin ilman kehojännitystä, mahtavaa. Se että herään aamulla ja tunnen itseni rauhalliseksi ja hyvin nukkuneena on harvinaista, sen tajuan kun nyt oli tällainen aamu, wow.

Tänä aamuna heräsin kuten useimiten, keho jännittyneenä sekä väsyneenä vaikka olen nukkunut 8 tuntia.

Kävin tukussa, heitin poikani Jorviin, olin töissä aikasin. Olen ollut koko päivän rauhaton, kiukkuinen, lyhytpinnainen ja vähön siipi maassa, välillä iloinen, sain uuden keikan, hauskoja juttuja, samalla mietin että ei mitään uutta tai hauskaa tapahdu elämässäni tällä hetkellä.  Sehän ei ole totta, minulla tapahtuu oikeastaan koko ajan mukavia juttuja, mutta koska olen tällä hetkellä tällaisessa fiiliksessä niin näin se vaan tuntuu.

Sain kiinni mikä olotilanteeni on. Olen murroiässä! Näin tunsin ollessani 16 v, tunnetilani vaihtelee koko ajan, ilosta, synkkyyteen, melankoliaan, surkutteluun, innostukseen, uskonpuutteeseen jne... olen rauhaton.

Syön liikaa, ahmin. Söin juuri yhden kokonaisen keksipaketin, minä en edes välitä kekseistä. Ahdistaa, päivällä pää pyöri ja oli päänsärkyä, pahoinvointia.

Ehkä käyn läpi sen murroiän jonka en saannut tai pystynyt silloin aikoinaan läpiköymään, samalla tiedostan että olemuksessani on myös aikuinen minä läsnä, vieressä, tiedostaen että ok, mennään tämäkin läpi, kyllä se tästä.

Aikuinen minä päättää että paras on vain olla, tällä hetkellä ei tehdä mitään suuria tai hätiklityjä päätöksiä mistään tai mihinkään suuntaan vaikka elämä välillä tuntuu ahdistavalta ja tylsältä.

Ystävyys

Olin tänään kävelyllä ja kahvilla ystävän kanssa jonka olen tuntenut siitä kun olimme 8v vanhoja. On mukava että sellainen löytyy, koska tiedämme niin paljon toisistamme ja ympäristöstämme ettei tarvitse selittää.

Puhuimme suhteista, miksi olimme päättäneet erot miehistämme, minä 9 v sitten, hän viime syksynä, nuorisosta, työstä, äideistä, mailmasta jne... siis kaikesta.

Ihana ja paras on luottamus siitä että luotamme toisiimme, kuuntelemme, autamme, joskus yksi tarvitsee enemmän ja toinen vähemmän, joskus toistepäin. Hän tarjoaa tänään, minä sitten taas. Balanssimme on hyvä, sen takia ystävyytemme toimii niin hyvin.

Sitten tapasimme kolmannen ystävän, menimme istumaan suurkirkkoon sisälle. Keskusteluaiheet olivat, luottaminen, demoonit, itsemurha, suhteet, äiti, manipulointi, hyväksikäyttö, minkä näköinen on Allah, sektit ja kaikenlaista muuta kiinnostavaa.

Nyt kotona tunnen suurta iloa siitä että kuuntelemme, puhumme, avaamme, luotamme, kannustamme ja nauramme yhdessä.

Nykyään minua kuullaan ja nähdään, wow ❤

Hiljaisuus

Tänään lähti airbnb vieraani, hän oli luonani 6 päivää, ihan mukava mies, kiinostavia keskusteluja ja hiljainen.

On mukava kun joku on kotona vaikka ei puhuttaisi koko ajan.

Vieraat tuovat mailman luokseni, siis tavallisen arjen mailma, kaikilla on oma tarina, opin aina uutta ja se on mukavaa.

Nyt olen kotona ilman musiikkia, kynttilä palaa, ihanan hiljaista. Hilaisuus on tänään kuin pumpulia, kuuntelen niin paljon musiikkia, mikä on mukavaa, mutta joskus, kuten tänään, hiljaisuus on mahtava.

Olen vain, ostin divarilta dekkarin, pesen pyykkiä, se on ohjelmani tänään. Nukun nakuna, tuntuu ihanalta, välillä en siihen pysty, tarvitsen jotain suojelemaan kehoani, nyt en tarvitse. Se tarkoittaa että tunnen itseni turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Hiljaisuus oli lapsena pelottava, tänään ei.

Perjantai fiilis

Tänään on selvästi hiljainen päivä.

Päätin tyhjentää ja putsata pakastimet ja jääkaapit, sain juuri hoidettua luvatut laskut kiitoksen eilisille asiakkaille, yksi maksoi etukäteen parin viikon päästä  olevan tilauksensa, bless her :)

Toiselle asiakkaaalle sain laittaa etukäteislaskun, sen saan tilille luultavasti maanantaina, nyt pääsen maksamaan osan vuokrastani. Blees them too :)

Heti kun on hiljaista, mietin miten kauan vielä jaksan tätä palapeliä. Rakastan sitä mitä minä teen ja missä minä sen teen, haluan myös tehdä paljon sellaista mikä ei tuo rahallisesti minulle mitään koska huomaan että pystyn auttamaan, saan annettua toivonkipinän ja ilon monelle.

Miten saan itse nyt annettua itselleni iloa, toivoa.

Tämä ilta saa mennä meditaatioksi, se on paras lääke tähän.