Hiljaisuus

Tänään lähti airbnb vieraani, hän oli luonani 6 päivää, ihan mukava mies, kiinostavia keskusteluja ja hiljainen.

On mukava kun joku on kotona vaikka ei puhuttaisi koko ajan.

Vieraat tuovat mailman luokseni, siis tavallisen arjen mailma, kaikilla on oma tarina, opin aina uutta ja se on mukavaa.

Nyt olen kotona ilman musiikkia, kynttilä palaa, ihanan hiljaista. Hilaisuus on tänään kuin pumpulia, kuuntelen niin paljon musiikkia, mikä on mukavaa, mutta joskus, kuten tänään, hiljaisuus on mahtava.

Olen vain, ostin divarilta dekkarin, pesen pyykkiä, se on ohjelmani tänään. Nukun nakuna, tuntuu ihanalta, välillä en siihen pysty, tarvitsen jotain suojelemaan kehoani, nyt en tarvitse. Se tarkoittaa että tunnen itseni turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Hiljaisuus oli lapsena pelottava, tänään ei.

Perjantai fiilis

Tänään on selvästi hiljainen päivä.

Päätin tyhjentää ja putsata pakastimet ja jääkaapit, sain juuri hoidettua luvatut laskut kiitoksen eilisille asiakkaille, yksi maksoi etukäteen parin viikon päästä  olevan tilauksensa, bless her :)

Toiselle asiakkaaalle sain laittaa etukäteislaskun, sen saan tilille luultavasti maanantaina, nyt pääsen maksamaan osan vuokrastani. Blees them too :)

Heti kun on hiljaista, mietin miten kauan vielä jaksan tätä palapeliä. Rakastan sitä mitä minä teen ja missä minä sen teen, haluan myös tehdä paljon sellaista mikä ei tuo rahallisesti minulle mitään koska huomaan että pystyn auttamaan, saan annettua toivonkipinän ja ilon monelle.

Miten saan itse nyt annettua itselleni iloa, toivoa.

Tämä ilta saa mennä meditaatioksi, se on paras lääke tähän.

Uusi päivä, uudet kujeet

Juuri vähän sulkemisajan jälkeen eilen, liikkeesseeni tuli suosikkipariskuntani käymään, kysyivät vapaata iltaa illalliselle, ostivat tavaraa, antoivat minulle halin.

Olipa paras lahja, olin niin iloinen etten ollut sulkenut aikasemmin kuten olin ajatellut, kun ei kerran ollut asiakkaita. Sydän suli, toivat minulle toivonkipinän.

Tänään tunne on vielä mukanani, Matin kanssa täytettiin juuri Vikingloton lappuset, ensimmäisenä yhteisellä toivomuslistallamme on mönkijä landelle, emme vaan olleet vielä päässeet yhteisymmärrykseen onko se avolavalalla tai minkälainen 😊

Seuraavaksi käytämme jonkun miljooonan auttamaan ulkonanukkujia, nuoria, maksamme ystävien lainat pois, ulosottovelat. Ammetta en tarvitse enää pitää listallani, minulla on hykyään Eva ystävättäreni luonna ihana vihreä kylpyhuone, missä on täydellinen vihreä amme, siis oma Spa 😁

Ihan selvästi kevyempi päivä tänään

Uskonpuute päivä

Sain itseni pysymään kotona potemassa eilen, ja sain vatsani ja mieleni rauhoittumaan, katselin koko illan piirettyjä, rauhoitun ja nukahdin kuten tavallisesti noin puoli yhdentoista aikaan.

Herään aamulla puoli kuusi, huolet pyörivät, siis nyt rahahuolet, ei ole keikkoja näkyvillä paitsi joitakin pieniä hauskoja mutta ei tarpeeksi, vielä on 360 maksamatta kotivuokrasta, liikevuokrasta kaikki, onneksi vuokranisäntäni on ymmärtäväinen, toukokuussa kuitenkin taas vuokrakeskustelu, olisi kyllä niin ihanaa jos hän voisi pitää tämän vuoden 1000 euron vuokraa. Oli kyllä niin hyvät kicksit Herkkutalolle että hän uskoi minuun ja ideaani. Yksi parhaimmista myyntipuheistani 😊

Mutta..... tällaisena toivonpuute päivänä sekää  ei ilahduta. Olen nyt  töissä, teen 30 hengelle sponsoriruokaa huomiselle, nuorisolle, se on aina se minun heikkous. Noh, ruokaa minulla on aina, ja tällä viikolla aikaa vaikka kuinka paljon, kalenteri ihan tyhjä.

Olo on vielä vähän flunssanheikko joten ajattelen että ihan ok, tää viikko huilataan. Vielä löytyi kahvirahaa matille ja minulle Ursulaan, sekin raha mene lasten hyvinvointiin, hienoa, toivottavasti se on ihan totta, eikä joku säätiön pomo joka elättää itseensä näillä rahoilla, niitähön taitaa olla paljon.

Noniin, tällaisena , toivonpuute päivänä, ajatukset menee skeptisyyteen. Ei luota   kehenkään. Suurin osa ihmisista ovat ahneita itsensäajattelevia ihmisiä. Oikein alkaa naurattamaan tämä tekstini. Tiedän hyvin että minun ympärilläni liikkuu enimmäkseen luotettavia ja ihania ihmisiä jotka tukevat ja auttavat toisiaan.

Aamulla mietin myös hyväksikäyttöä, pari muistoa on jäännyt mieleeni, pompahtavat aina välillä.

Olin käynnyt kiropraktikolla yli 15 vuotta, nallekarhu, hyvin turvallinen. Hänen kanssa sain avattua kauhu muistoja hyväksikäytöstä. Varsinkin takapuoleeni tehdystä hyväksikäytöstä. Hoidon aikana olin vain alushousuissa, mutta hänen kanssaan olen tuntenut itseni aina turvalliseksi, se takia pystyin avaamaan ja päästäämään nämä lapsuuden muistot. Sen tiedän että muistot olivat siitä kun olin 3 tai neljän, heti alussa, se valtava kipu,pelko ja kauhu. Kiropraktikolle olin kertonut taustani ja häm, kahden tytön isänä, oli tosi vihainen puolestani. Hän auttoi minua paljon.

Pari vuotta myöhemmin kävin taas hänen luonna, siitä on nyt ehkä 3 vuotta. Hoidon jälkeen hän kiihottui niin kehostani että kysyi kiltisti jos saisi rakastella kanssani, olin niin ihmeissään että sanoin ihan juu, kyllä se ok. Hän voihki ja hoiti asian loppuun aika nopeasti. Poistui sisältäni, oli kiitollinen ja valtavan onnellinen, sanoi ettei hänelle koskan ole tapahtunut näin, asiakkaan kanssa. Pää pyörällä lähdin hänen luota, hän halasi ja sanoi että olisi ihana nähdä taas. Sanoi että soitto vaan, en tiedä jos hän tarkoitti seksisuhde tai asiakkaana. Lähdin.

Tämä on jäännyt vaivaamaan, kävin hänen luonna vuosi sitten, hän oli kuin ei mitään, rupateltiin kuten ennen eikä mitään tapahtunut. Tunsin vain että minun oli ollut pakko mennä hänen luokseen vielä, tunsin jotenkin ettei hän uskaltanut tehdä mitään. Lähdin ihan tyytyväisenä, tietäen etten enää koskaan tule menemään hänen luokse. Ihmeellistä tunsin itseni voittajana.

Tiedän ja olen ihan varma että minä en todellakaan ole ainoa. Hänen työnä on tapa saada seksiä. Hän on hyvä kiropraktikko, mutta myös lirkuttelija, naistenmies.

Nyt aamulla tajusin mikä se oli mikä rassasi minua kaikesta enitän tässä jutussa ja monessa muussa seksikohtaamisessa elämässäni. Se on ne miehet jotka tyydyttävät vain itseensä, minun kehollani ja avullani, eivätkä edes kysy, yrittävät tai miettivät minun hyvinvointia tai haluja. Se loppuu kuin seinään. Se on se.

Onneksi olen saannut tavata miehiä jotka välittävät, se antaa toivoa.

Tunnet itsesi ei miksikään, kun mies ei ajattele sinua, kääntävät selkääns, ehkä kiittävät tai ehkä sanovat että olipas hyvä, ei muuta, eivät kysy mitä minä haluas. Se tunne on aivan hirvee. Olen arvoton, se on se tunne joka nousee.

Arvoton, minä ja kehoni ovat käyttötavaraa.

Hmm, ehkä tilaan ajan terapeutilleni, tämä on varmasti hyvä asia purkaa. Käyn hänen luonna enää silloin kun mielestäni tulee jotain, nyt tuli.

Uskonpuutepäivä jatkuukoon niin kauan kun on tarvetta, sellaisia meillä kaikilla on joskus.

Vatsani jännittää

Liskoni ei ole vielä jättänyt minua rauhaan. Olen rauhaton, vatsani on jännitynyt, samalla uupunut, kehooni on tulluta taas kerran virus, joka tyhjentää energiani.

Tiedän että virus iskee minuun usein kun teen tain en ehkä tee, vaan analysoin liikaa ja yritän liikaa olla rento. Kehoni sanoo stop. No nyt on stop, tunnen sisälläni jännitystä, rauhattomuutta, olen ärsyyntynyt, lyhytpinnainen.

Haluan ulos liikkumaan, saamaan raitista ilmaa, kuitenkin tiedän että uuvun heti ulkona. Kurkkuni on kipeä, ihoni on rutikuiva, hiukseni ovat koko ajan ihan rasvaset ja sähköisrt vaikka käyn suihkussa.

Kehoni reagoi johonkin, en tiedä mihin, olen tympääntynyt. Eheyteni tuntuu menevän ympyrää, miten katkaisen sen, mitä voin tehdä eri lailla, ajatella eri lailla, muuttaa selkäytimessä olevat tavat tai aivoissa ohjeilmoidut tavat, grr.

Nojoo, tiedän että kirjoittaminen auttaa, sen takia puran tämän tänne, meditaatio auttaa myös, ei vaan huvita.

Samalla elämässäni tapahtuu kaikenlaista ihanaa, mahtavat airbnb vieraat, eilen tehtiin aarrekarttoja parin ystävättären kanssa, meilla on todella hauskaa, juteltiin kaikenlaista. Tytär oli eilen käymässä, kivaa. Töissä on kivoja aisoita, vaikka tulevien parin viikon aikana ei mitään keikkoja, se rassaa tietysti, vielä löytyy venytettyjä laskuja, ja se jos jotain pännii, vaikk tiedostan että tämän hetkinen tilanne on paljon valoisampi kuin pari vuotta sitten. Miksi sitten stressaan.

Toivoisin että rahatilanteeni olisi jo niin hyvä että aina löytyisi rahaa kun laskuja pitöisi maksaa. Olen liian kauan ollut tiukoilla, nyt hermostun pienestäkin, iroonista miten se menee näin, kun sen pitöisi mennä ihan toiseen päin, pitäisi olla huojentunt että jotenkin aina löytyy rahaa. Ehkä se on se palapelin tekeminen joka rassaa, jos maksan puolet tästä nyt, soitan, ilmoitan että loput toivottavasti viikon sksällä, sitten olinkin unohtanut tämänkin , ja ah, puhelinlaskusta tuli muistutus. Miten kauan ennenkuin landelta menee sähköt, jne.....  väsyttävää.

Toivottavasti tämä paperille ruikuttaminen helpottaa olotilani, luultavasti, kiitos siitä 😁❤

Suru, nyt se tuli

Viime maanantaina oli hautajaiset Krematoorion pikkukappelissa. Meitä oli 15 henkeä.

Tilaisuus oli kaunis ja rauhallinen, veljeni oli tehnyt puolen tunnin musiikkilista hänen suosikkimusiikistaan. Ei ollut pappia, kirstu, kaunis iso kukkakimppu ranskasta serkuiltamme. Istuimme hiljaa, oli ihan rauhallinen olo. Lopussa laitettiin kukat, yksi ruusu jokainen kirstulle, katsottiin esillä laitetut kuvat hänestä, halattiin.

Ydinporukan kanssa mentiin syömään Amigoon, isän vakioravintola meidän nuoruudesta.

Huomenna olemme menossa veljeni kanssa kahdestaan sirottelemaan isämme tuhka kreamtoorion veiereen olevaan lehtoon.

Tänään liskoni heräsi pitkästä aikaa. Se alkoi liikkua jo aamupäivällä, silloin tuli kiukkua ja ärtymystä kaikkeen. Olin uimassa ja olin vähällä sanoa suorat sanat kolmelle naiselle jotka jaksoi valittaa kaikesta mikä ei toiminnut altaalla, ihan pikkuasioita, ärsytti ! Miksi ihmiset aina vaan jaksavat valittaa kun meillä on niin mahtavan hienoa elämä, ja varsinkin mahtava paikka kuten allas. Grr.

Sitten olin vanhojen ystävättärien kanssa lounaalla, siellä juteltiin vain lapsuuden muistoja, sekä hyviä että huonoja.

Kotona iski lisko, siis konflikti. Vatsa on ihan jännittynyt, pelkoa, surua, pään pyörimistä, pahoinvointia, kiukkua. Se on raastava tunne. Näin tunsin nuorempana, varsinkin kun minulla oli suhde meneillään jonkun kanssa. Raastava polte sisällä, haluasin vain juosta ulos ja huutaaa niin kovaa kun vaan jaksan, haluasin oksentaa ulos pahanoloni joka täyttää sisäntäni, potkia puita.

Ennen olisin halunnut oksentaa ulos liskoni, nyt tiedän että se on hyvä,  ollut aina mukana huolehtimassa siitä että jään eloon. Ihana rakas liskoni.

Muut tunteet olen työstänyt viimeisten 9 vuoden aikana, rakkaus voittaa. Suru hälvenee, vaikka vielä sitä löytyy kehoni sisältä, ei hätää. Itken, itken ja annan surun puhdistaa kehoani ja mieleni vielä kerran.

Kiukkukin on hyvä, ärsytys ok, pelkoa ei kanna enää samalla tavalla. Varmasti pelkotiloja löytyy vielä mutta pelkoja isäni hyväksikäytöstö ei ole enää.

Isä kuoli

Isä kuoli 90 vuotiaana maanantaina. Veljeni laittoi minulle viestin yöllä, aamulla luin sen. Hän kysyi jos haluan tulla hänen kanssaan aamulla katsomaan häntä. Tietysti haluan.

Miten reagoin. En oikeasti mitenkään, mutta se on minulle tavallista jos on kyse henkilöstä, vaikka läheinen, joka on iäkäs eikä jaksa enää elää.

Aamulla laitoin hänen lempimusiikinsa päälle ja olin oikeasti iloinen hänen puolesta, tunsin että hän oli päässyt rauhaan.

Katsoin hänet, hän oli rauhallisen näköinen. Enemmän olin surullinen veljeni puolesta jolle olisin suonnut lisää vuosia hänen kanssaan. Isäni oli onnekas kun veljeni piti hänestä niin hyvää huolta. Onneksi isämme oli sekä tosi kiitollinen että kiltti veljelleni. Hänen kanssa oli ollut helppo olla ja helppo auttaa koska hönellä ei ollut suuria vaatimuksia.

Tiistai päivä oli hieno. Olimme kahdestaan koko päivän, samalla kuin juttelimme kaikenlaista isästämme, suurimmaksi osaksi hyvää, saimme hoidettua hautajaisjärjestelyt. Kaikki meni niin helposti ja olemme kaikesta niin samaa mieltä. Siitä tuli hyvä olo.