Arosusi ja muut kirjat

Olin mustaakseni 14 -16 vuotias kun kuin Herman Hessen Arosusi.

Muistan sen yksi hyvin koska tunsin sen kivun joka oli sen sisällä mikä piinasi koko ajan, sen tunteen kun on jotain sisällä jota ei ymmärrä tai kun on jotenkin kaksi ihmistä sisällä eikä sitäkään ymmärrä.

Olin pitkään loumoutunut siitä kirjasta ja muistin että ihmeellistä miten joku voi kirjoittaa niin hyvin miten  minusta tuntuu sisälläni.

Kirjoista olen saannut paljon ymmärrystä siitä mitä en tuntenut saavani ulkoisesta mailmasta.

Sehän olikin mahdotonta kun ei edes itse tiennyt mitä kantoi.

Catch 22 oli toine mahtava kirja, tunsin itseni usein yhtä kulmaan ängetty kuin kirjassa.

Agatha Christien omaelämämkertomus oli mahtavan positiivinen ja innostava, hän oli niin avarakatseinen, syvällinen ja hauska.

Kirjat olivat nyös se mailma johon piiloiduin aina jun vain pystyin. Luin kävellessäni, minulla oli aina kirja mukana.

Nykyään lapset ja nuoret piiloutuvat musiikin, peleihin ja kuullokeiden mailmaan.

Monet aikuiset eivät ymmärrä että se on pakotie ja ihana paikka missä saa olla rauhassa