Sana pyyteetön

Opin aikoinaan Kajaanista kotoisin olevasta edesmenneestä anopilta sanan pyyteetön. Se on mielestäni  mailman kaunein sana. Kun sen yhdistää sana rakkaus niin se on vielä parempi. Opin häneltä sen että voi rakastaa kaikkia yhtä paljon, se oli minulle uutta.

Hän rakasti poikiaan, niiden vaimot, kaikki lapsenlapset sekä kaikki mukaan tulleet naisten sukulaiset ja ystävät yhtä paljon.

Minulle tämä oli ihmeellistä jonka suvussa on aina ollut erihyviä, eritasoisia, eri suosiossa olevia perheenjäseniä ja ystäviä.

Anoppini opetti minua näkemään tämän suvussamme, se on hyvä asia.

Nykyään käymme aina veljeni kanssa vähän huvittuneen keskustelun siitä kuka on missäkin kohdassa rankinlistasamme riippuuen kuka sen tekee suvussamme.

Juttelemme kolmen nuorisoni kanssa samalla lailla, kuka on suosiossa. Huumori auttaa monissa vaikeissa asiassa.

Minä olen tällä hetkellä kingi kommentoi nuorin, sisaret nyökkävät ja sanovat että juu, tällä hetkellä, viime kuussa se olin minä sanoo toinen, jne..

Sukukäyttäyttymisiä, kannamme niitä kaikki, ne ovat opittuja lastenkengistä asti. Niitä ei voi alussa nähdä itse. Se pöivä kun joku käyttäytyminen avautuu, niin sen voi lopettaa, vaikeata se on mutta mahdollista.

Huonoja  tapoja on hyvä lopettaa ja purkaa,. Yksi hyvä tapa oivaltaa niitä on kuunnella omaa nuorisoa ja varsinkin omia ystäviä jotka ulkopuolisena näkevät asiat kuten me emme voi emmekä pysty näkemään.

Pyytetön rakkaus, kiitos siitä edesmenneelle anopilleni Helvi ❤