#metoo #vimed #memyös

Kaverini lisäsi minut vimed salaiselle facebook sivustolle yhtenä lauantaina, silloin siellä oli jo noin 15.000 ihmistä ryhmässä ja lisää tuli koko ajan. Tarinoita jaettiin koko ajan, kaikki aika hurjia, paljon raiskauksia, paljon hyväksikäyttöä. On loistavaa että pikkuhiljaa avautuu tieto siitä miten paljon tätä ihan oikeasti tapahtuu.

Minua pelotti kyllä se intensiivisyys siitä mitä kaikkea ja paljon avattiin, suurin osa sellaista mitä kukaan ei ollut uskaltanut kertoa. Se oli varmasti monelle helpotus, Joillekin nämä kaikki tarinat ovat voinneet antaa ahdistusta, yhdelle sanoinkin että jos kerran tulee paha olo on parempi olla lukematta.

Monet kantaa samalla lailla kuin minä aikoinaan dissosioitu muisto, sen takia voi nousta pahoinvointia, pään pyörimistä, sydäntykytystä, pelkoa ja vaikka mitä ja itse ei voi ymmärtää miksi siitä nousee niin voimakkaita tuntemuksia. Ne ovat tulleet ennenkin, tai silloin kuin näkee kuvia, leffaa tai muuta joka muistuttavat alitajuntaa tapahtuneesta.

Mietin myös vähän pelokkaana, että toivottavasti ne jotka avaavat muistoja ja jakavat tarinoitaan saavat apua, se on niin tärkeätä. Vimed sivusto muuttui jossain vaiheessa liian kiihkosivustoksi minun makuuni joten vetäydyin allekirjoittamasta vetoomusta. Sellainen sivu missä nousee nyrkki ja "kamp" taistelu nimike on liian vahva minun makuun.

Sain kirjoitettua tarinani ja pari naista ottivat yhteyttä yksityisviestillä ja tuntui hyvöltä pystyä antamaan neuvoja ja toivottavasti auttamaan heitä eheytysmatkalla.

Eilen katsoin brittiläisen kolmeosaisen tvsarjan , minkä taaksen jättää, missä oli lasten hyväksikäyttö aiheena. Oli mielestäni ihan hyvä. Kaksi asiaa saivat minut havahtumaan ja joka on mielestäni totta. Hyvöksikäytetyt ihmiset vaistoavat muita samankaltaisia, niin eläimiä me olemme.

Toinen asia oli minusta tosi hyvä. Se että tekijästä sanottiin että useimmat ovat itse olleet uhreja lapsena, mikä on totuus. Se että heitä pitää rangaistaa vielä sen lapsuuden trauman jälkeen, jonka jälkeen nuoruus on suurimalle osalle ollut aika helivitillistä alkoholi tai huumeita joillekin, vilkas seksielämä monelle tai sitten ongelmia seksielämässä tavalla tai toisella, aika itsetuhoinen nuoruus jne.... eikö niitä ole rangaistu tarpeeksi jo? Se jäi minulle mieleen.

Olen sitä mieltä että kaikille tekijöille pitää ensin antaa mahdollisuus terapiaan, sitähän ne tarvitsevat, mahdollisuus päästää demoneistaan irti, traumasta.

Sen yhden äiti joka ei tehnyt mitään, tai yrittihän puoli vuotta, sitten lopetti, oli ihan ymmärrettävää. Minne minunkaan äitini olisi mennyt kertomaan mitä tapahtuu siihen aikaan. Ei kukaan olisi kuunnellut eikä kukaan olisi halunnut uskoa, poliisi ei ollut vaihtoehto silloin. Ympäristä, häpeä jne....

Onneksi olemme päässeet niin paljon eteenpäin, kissat tulevat vihdoinkin pikkuhiljaa pöydälle, se on loistavaa.