Juuri olin saannut polveni kuntoon, Sylvin jalat kuntoon.
Pystyin taas kävelemään pitemmän matkan, jaksoin olla mukana D aseman kivoissa jutuissa, jaksoin pitää kokkikoulun joka oli kuten aina hyvin hauska.
Olenhan väsynyt sen jälkeen mutta se on ihan ok, se ei ole uupumusta vaan sellainen tunne että on tehnyt jotain kehon ja mielen hyväksi.
Aloitin taas punttisalin ja se tuntui hyvältä.
Mutta tänään..... ensin Sylvi on ollut huonona, sitten polvi on taas kipeä ja turvoksissa, höh. itkettääää
Olen täynnä itsesääliä, surkeutta ja varmasta draamaa myös.
Ehkä kunnon itku auttaisi..
Sitten sain viestin Annikilta Turusta joka kysyä miten minä voin, ja rupesin oikeasti itkemään. Ajatella mikä ajoitus, hän kysyy miten minä voin kuin tunnen itseni ihan tosi surkeaksi.
Rupesin nauramaan, surkeuteni ja itsesäälini naurattivat. Niin, minusta ei ole tule koskaan hyvä draama queen.
D asema sulkee taas ovensa Koronan takia. Ei sinnekään sitten enää. Kaikki hauskaa ja hauskat ihmiset jota olen saannut elämääni nyt kaikuvat taas. Jään yksin. Taas.
Ottaa päähän. Ahdistaa. Menen seiniä pitkin. Vaikka rakastan asuntoani niin ei se 24/7 ole aina yhtä ihana.
Kohta kai loppuu airbnb taas. Ja niin loppui työttömyystuki myös. Vielä ei ole kalenteri täynnä Tarot ja regressio asiakkaita vaikka niin olin toivonut nyt kun rahat alkaa loppumaan.
Noh, kai se siitä
Laitetaan tämäkin päivä mappi Öööhän.
Huomenna on parempi päivä, näin se on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti