Elämä kodin ulkopuolella

Olin iloisempi. Vapautuneempi

Autoin isääni hänen firmassaan ja hän kustansi opiskeluni. Hän sanoi aina että jos pystyy niin hän kustantaa meidän elämämme veljeni kanssa mutta vain jos opiskelemme. Tuntui reilulta, näin jälkeenpäin tiedän että osa oli reilua toinen osa oli voida kontrolloida meitä. Mutta, elämä oli helpompaa kun sai apua.

Olinhan myös aina jossain töissä. Olen ollut töissä 15 v asti jolloin ystäväni kanssa saatin Siljan terminaalilta työpaikan kioskilta missä pystyi säilyttämään tavaroitaan myös. Lapsenvahtina aloitin jo 13 v naapurin luonna.

Opiskeluaikana aloitin työt kongresseissa, Osasin paljon kieliä ja olin hyvä palveluammatissa ja hyvä pitämään papereista huolta. Hyvää palkkaa ja hauskaa, sitä tein freelancerina monta vuotta.

Kuljetusalan kongressin kautta sain vihjeen koulusta Kölnistä jonka suomen valtio sponsoroi ja heti kun valmistuin Merkonomiksi lähdin Kölniin opiskelemaan Wirtschaft deutch.

Siellä viihdyin vielä enemmän ja olin vielä vapautuneempi, laihduin, olin hyvässä kunnossa ja tyytyväinen elämääni, itsetuntokin oli hyvä.

Kävin Hampurissa yhden viikonlopun tervehtimässä isääni kun hän oli töiden takia käymässä, en muista siitä viikonlopusta muuta kun että asuttiin todella hienossa hotellissa, olimme yhden illan jossain illallisella mutta muuten  muistot on tyhjät.

Olin saksassa vuoden, puolet siitä töissä. Sen jölkeen tulin kotiin taas. Oli vaikeata olla kotona, Helsinki tuntui pieneltä kylältä ja oli ollut niin vapauttavaa olla muualla, oppia uutta ja rakentaa elämänsä ihan yksin. Teki hyvää.

Olin yhden vuoden suomessa ja töissä isän yrityksessä, oli ihan ok, Isäni oli sitä mieltä että osasin tehdä mitä vaan enkä oikeastaan koskaan sanonut vastaan joten aloitin myymällä sulakkeita. Tiedän että olen hyvä myyjä mutta sulakkeita, hmm. No, en voinut muuta kuin yrittää, en oikein muista miten meni, luultavasti ei niin hyvin joten siiryyin hoitamaan tullauspapereita ja se oli ihan kiinnostavaa koska vienti oli venäjälle ja tuotteet olivat yhdysvalloista, englannista ja ranskasta sekä tanskasta. Kaikkea navigaatiotavaraa laivoille, ihan mielenkiintoista ja opin paljon.

Tammikuussa 24 vuoden ikäisenä olin ensimmäistä kertaa yhdysvalloissa, Los Angelesissa, yksin. Pelotti vähän mutta vapauden tunne sekä ilo tehdä jotain uutta ja jännittävää olivat paljon isoimmat tunteet. Olen aina ollut utelias ja avoin uusille asioille, en oikeastaan ole pelännyt uutta.

Olin LA:ssa kaksi vuotta. Ne olivat minun parhaat kaksi vuotta.