Opiskeluvuoteni

 Aloitin kokemusasiantuntija koulutuksen viime vuoden elokuussa. Koulutus päättyy nyt Toukokuussa.

Tämä koulutuksen käyn kerran viikossa Hyrian ammattikoulussa Hyvinkäällä.

Päätin aika nopeasti että koko tämän vuoden keskittyisin opiskelemaan kaikki mitä tulee vastaan ja vaikuttaa kiinnostavalta.

Syksynä olin mukana pari kertaa Naisten linjan vertaistukiryhmässä missä kävi naisia joilla oli ollut parisuhteesta henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Vetäjät olivat hyviä, siinä tuntui turvallista olla ja kaikki saivat tukea ja apua tai tietoa mistä apua voi saada.

Syksyllä kävin myös kahden päivän Mielenterveyden ensiapu 1 parin päivän kurssi. Oli mielestäni liian pinnallinen sekä epäpätevät vetäjät. Kotiväkivaltaa ei otettu esille koska se voisi laukaista huonot tuntemukset ja muistot kurssilaisille koska sitä on niin paljon monessa kodissa. Sen sijaan otettiin esille itsemurhayritys. 

Itse sen kokeneena ei ymmärrä miksi se olisi helpompi aihe. Otin tämän puheeksi mutta minua ei kuunneltu. Video siitä aiheesta oli mielestäni ihan hyvin tehty. Onneksi olen työstänyt asian hyvin eikä tämä tuottanut mielipahaa vaikka sen katsoin. Ajattelin vaan niitä jotka eivät ole niin pitkällä vielä. 

Loppurentoutus video joka oli tehty yhteistyössä jonkun  Metsä yhtymän kanssa oli surkea. Se oli tehty vähän vasemmalla kädellä ja kevät jonka me olimme valinneet vuodenajaksi oli sekä ankea ja jossain paikoissa pelottavakin, monen muunkin kommentin mukaan.

Nyt keväällä olen aloitin Laurea kurssin joka oli Sociaalialan vaikuttamistyö opintojakso sosionomi opiskelijoiden kanssa ja se oli myös antoisa ja kiinnostava. Ensi viikon maanantaina on loppuseminaari zoomissa missä tämä on ollut koko ajan.

Menin myös mukaan Novat vertaistukiryhmään joka on järjestetty Naisten Kartanon kautta. Se olisi ollut 14 kerran tapaaminen mutta kävin sillä kaksi kertaa.

Tässä kun avasi asioitaan niin tuli sellainen tunne että se jää leijumaan eikä siihen saa apua ja tukea kuten Naisten linja ryhmässä missä vetäjillä on paljon tieto taitoa siitä minne jokainen voi lähteä hakemaan apua. Tämä on keskusteluryhmä kyllä, ei muuta. sitä pitää mielestäni ilmoittaa heti alussa. 

Kokemusasiantuntija koulutukseni on ollut ja on vieläkin itselleni ollut mahtavan hyvä. Nyt keskityn enemmän oleelliseen , kuten miten olen päässyt näin hyvään tasapainoon ja hyvinvointiin itseni kanssa niin lyhyessä ajassa ajatellen traumani. 10 vuotta on todella lyhyt aika. Tottakai tulee aina olemaan reagointia eri paikoissa, koko ajan se reaktion voima pienenee. 

Toinen tosi tärkeä aihe on dissosiaatio, mitä se on ja miten se toimii. Se onkin vaikeampi mutta hyvin mielenkiintoinen aihe. Minä osaan enemmän selittää tunne kun teoria.

Raskas mutta antoisa vuosi. Aina sanotaan että oppii huonoista kokemuksista myös ja vaikeista ihmisistä myös. Se on totta.

Olen oppinut innostuneena ja ihan maani myyneenä. Vuosi on ollut ja on vieläkin tosi kiinnostavaa mutta samalla henkisesti hyvin raskas. Kohtaan koko ajan itseäni, huonoja käyttäytymisiä, huonoja ajatusmalleja, paljon joka on vielä sitä samaa vanhaa rataa joka on iskostunut kehooni ja mieleeni ja alkuvuosistani ja elämäni varrella. 

Tänään en tehnyt mitään, kuitenkin nukuin päikkäreitä. Viimeiset kaksi yötä olen nukkunut tosi huonosti, lonkkiani särkee, en oikein tiedä millä puolella nukun, kädet ovat koko ajan tiellä, en oikein tiedä minne niitä laittasi, jalat kihelmöivät ja tuurtuvat, silloin niitä täytyy ravistella. Unet ovat levottomia, heräilen, onneksi ei pahoja, paljon seksiunia joita en muista.

Olo on siis epämukava, onneksi ei ahdistunut tai masentunut, vain epämukava ja väsyttävä.

Onneksi minulla käy tällä hetkellä paljon ja tosi mielenkiintoisia Airbnb vieraita, ensin oli monta noin 30  vuotiata miehiä, nyt on nuoria naisia, aasialaisia, venäjälta, amerikasta, kiinasta, suomalaisia, tsekistä, koreasta. Nämä tuovat minulle ihan hurjasti iloa, ovat kaikki ihan mahtavia ja kiinnostavia.

Huomenna on D asemalla hyvinvointipäivä missä Annen joogan jälkeen vedän Chakra avaamis harjoituksen ja sen jälkeen teen lämpimiä voileipä. Sieltä saan niin hyvää palautetta että mieli pysyy iloisena. 

Tiistaina taas koulu Hyriassa , jeee

Liisa ihmemaassa tunne

 On tosi vaikeata nähdä omia käyttäytymisiä.

On myös tosi vaikeata ymmärtää tunteita joita ei ole käyttänyt.

Pitkään olen tuntenut itse Lissa ihmemaassa.

Olen tippunut omaan kehon ja mieleen mailmaan. Poimin esille tunteita, tuneetiloja, käyttäytymisiä joita en ymmärrä ja yritän ymmärtää.

Tähän oloon tai tilaan pääsee helpoiten antamalla itselleen olla avoin kaikille triggauksille ympäristöstäsi, tapahtumista, ihmisistä. 

Huomaan on että minussa on niin monessa , varsinkin ihmisten kanssa olemisen yhteydessä, ihme olo. Olo on kuin katsoisin itseäni vierestä. 

Miten aiot reagoida, tai miksi reagoit näin? eihän se ole normaalia.

Aloitan dialogin itseni kanssa. Miksi ajattelet heti näin toisesta? Miksi olet epäileväinen, miksi et näe hänet hyvänä rakkaudellisena ihmisenä ? 

Olenko vainoharhainen?

Minne luottamukseni on hävinnyt? Tai olenko taas naiivi ja hyväuskoinen kuten olen aina ollut. Teinkö jotain väärää, sanoinko jotain väärää. Miksi hän ei sano että kaikki on hyvin. Jotain olen tehnyt vääriin.....

Miksi ihmeessä menin taas tekemään jotain? En halua konfliktia, en monoloogiakaa, eikä varmasti ruikuttamista ja kaikesta vähiten kritiikkiä. sitä en enää kestä. 

Silloin huudan ja menen täkin alle ja tärisen, oksennus tunne nousee, myös ahdistus.

Miksi nämä kaikki vanhat jutut nostavat taas päätään. Enkä ole siivonnut kehoni, mieleni ja sydämmeni kaappeja tarpeeksi kunnolla.

Selvästi on suursiivous vielä kesken . 

Pienin askelin . Nyt näen taas paremmin. 

Äiti nukkui pois

 Perjantai aamuna saimme viestin että äiti oli kuollut. 

Heti aamiaistarjoilun aikana, silmät oli muljahtant ympäri ja joku minuutti myöhemmin hän oli poissa. Ilman kipuja ja nopeasti.

Edellisenä päivänä hän oli istunut uuden tuttavuuden kanssa höpöttelemässä ruotsiksi iloisen telkkarihuoneessa yli tunnin. Kuulosti ihanalta joten en häirinnyt häntä. 

Itku tuli, eikä loppunut vähän aikaan. sen jälkeen mentiin veljeni kanssa katsomaan häntä tai oikeasti vain maallinen kehonsa enää. 

Hänessä ei näkynyt mitään eloa, valkoinen muumio. rauhallinen, tyhjä.

Hän pääsi vihdoinkin lähtemään ja hyvin.

Olen siitä äärettömän iloinen ja kiitollinen.

Meille oli veljeni kanssa hyvin erikoinen päivä sen jälkeen mutta oli ihana olla yhdessä. 

Nyt pääsemme lähestymään toisteemme ehkä helpommin.

Hurja vuosi 2021

 Ajattelin että viime vuosi oli vaikea, henkisesti tämä vuosi on ollut rankempi.

Suuri asia on pysähtyä, pysähtyä aina kun tuntuu että ajattelee, tekee, luulee väärin asioita.

Olen kohdannut paljon omia huonoja vanhoja käyttäytymisiä ja ajatuksia, vielä ne nousevat.

Niitä täytyy vaan kohdata, kohdata, ja olla niiden kanssa vaikka sydän ja keho on kipeä ja itsehäpeä on suuri. 

Yöllä nousee alitajunta joka pyörii. pyörii huonojen ajatusmallien pyörteissä, vanhat unohtuneet teot ja sanat hävettävät vaikka voi olla että toiselle se ei ole merkinnyt yhtään mitään. Itse sitä soimaa itseensä.

Vanhat haavat ja saatuja ilkeyksiä on noussut esille, tuntee itsensä olevansa uhri taas.

Nyt on aika antaa anteeksi tekijöille ja itselleen, vanhaa ei voi muuttaa mutta vanhasta voi päästää irti, antaa anteeksi ja mennä eteenpäin.

Luulin tehneeni sitä jo, ja niin olenkin tehnyt. Tämä vuosi on tuonut vanhat esille taas, opettaakseen meille että se on meidän valintamme miten haluamme hoitaa nämä asiat. Energiaamme kuluu turhaan huonojen asioiden puimiseen. 

Puhdistetaan aivojamme, kehomme ja sydämemme  vanhasta huonosta energiasta joka on meissä kaikissa. 

Sitä me ja he asetelmaa on meissä kaikissa sisällämme, se on totuus.

Tunnen että olen tehnyt ison urakan, vielä on tekemistä, sen verran paljon paskaa olen kantanut. 

Olen ylpeä itsestäni, pystyn tähän, puhdistun, vapaudun, niin mahtuu uutta hauskaa elämää tilalle.

Helpotus

 Viime viikolla vanhin serkkuni joka on nainen soitti minulle. Emme ole kovin läheisiä koska hän on ollut minua vanhempi ja hänen pikkuveljensä on ihan saman ikäinen kuin minä ja hän on taas ollut aikoinaan minulle kuin veli.

Puhuimme varmasti melkein pari tuntia, vaikka hän halusi vain kertoa minulle että hänestä tulee isoäiti ensi keväänä, mikä oli ihana uutinen ja samalla sai hänet soittamaan minulle.

Puhuttiin enimmäkseen suvustamme, kantamuksista, hyvistä ja huonoista puolista, käyttäytymistä, äidistämme, isovanhemmista jne...

Oli tosi vapauttavaa todeta että minulla on suvussa yksi muu joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. Oli niin helpottavaa että tunsin että olin taas osaa suvustani, etten enää ollut yksin ajatuksieni kanssa. 

Wow, tämän jälkeen oloni on ollut paljon kevyempi ja iloisempi. Nyt myös tajuan miten paljon olen kantanut jonkunlainen suru. 

En ole enää yksin perheessäni tai suvussani. Korjaamme asioita ja löydämme yhteisöllisyyden, ilon yhdessä. 

Hienoa

Miksi yöuni on tärkeä

 Paska päivä fiilis on oikea energiasyöppö. 

Olin niin puhki itsesäälistä ja surkeana olemisestani että nukahdin puoli kymmeneltä ja heräsin vasta puoli kahdeksan. Siis kymmenen tunnin putki nukkuminen. 

Siistiä. 

Ja hyvää teki. 

Tänään tein harjoitukseni, suihku ja aamiainen, Sylvin haavapesu, laitoin lakanat pesuun ja nyt ulos Sylvin kanssa raittiiseen ilmaan. Ehkä torikahville.

Puhdas keho, tyhjä ja puhdas pää, valoisa sydän. Ilon tunne, sekin vielä :)

Jeeeee

Miksi taas paska fiilis

 Juuri olin saannut polveni kuntoon, Sylvin jalat kuntoon. 

Pystyin taas kävelemään pitemmän matkan, jaksoin olla mukana D aseman kivoissa jutuissa, jaksoin pitää kokkikoulun joka oli kuten aina hyvin hauska.

Olenhan väsynyt sen jälkeen mutta se on ihan ok, se ei ole uupumusta vaan sellainen tunne että on tehnyt jotain kehon ja mielen hyväksi.

Aloitin taas punttisalin ja se tuntui hyvältä.

Mutta tänään..... ensin Sylvi on ollut huonona, sitten polvi on taas kipeä ja turvoksissa, höh. itkettääää 

Olen täynnä itsesääliä, surkeutta ja varmasta draamaa myös. 

Ehkä kunnon itku auttaisi..

Sitten sain viestin Annikilta Turusta joka kysyä miten minä voin, ja rupesin oikeasti itkemään. Ajatella mikä ajoitus, hän kysyy miten minä voin kuin tunnen itseni ihan tosi surkeaksi.

Rupesin nauramaan, surkeuteni ja itsesäälini naurattivat. Niin, minusta ei ole tule koskaan hyvä draama queen.

D asema sulkee taas ovensa Koronan takia. Ei sinnekään sitten enää. Kaikki hauskaa ja hauskat ihmiset jota olen saannut elämääni nyt kaikuvat taas. Jään yksin. Taas.

Ottaa päähän. Ahdistaa. Menen seiniä pitkin. Vaikka rakastan asuntoani niin ei se 24/7 ole aina yhtä ihana. 

Kohta kai loppuu airbnb taas. Ja niin loppui työttömyystuki myös. Vielä ei ole kalenteri täynnä Tarot ja regressio asiakkaita vaikka niin olin toivonut nyt kun rahat alkaa loppumaan.

Noh, kai se siitä 

Laitetaan tämäkin päivä mappi Öööhän. 

Huomenna on parempi päivä, näin se on