Viime viikolla vanhin serkkuni joka on nainen soitti minulle. Emme ole kovin läheisiä koska hän on ollut minua vanhempi ja hänen pikkuveljensä on ihan saman ikäinen kuin minä ja hän on taas ollut aikoinaan minulle kuin veli.
Puhuimme varmasti melkein pari tuntia, vaikka hän halusi vain kertoa minulle että hänestä tulee isoäiti ensi keväänä, mikä oli ihana uutinen ja samalla sai hänet soittamaan minulle.
Puhuttiin enimmäkseen suvustamme, kantamuksista, hyvistä ja huonoista puolista, käyttäytymistä, äidistämme, isovanhemmista jne...
Oli tosi vapauttavaa todeta että minulla on suvussa yksi muu joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. Oli niin helpottavaa että tunsin että olin taas osaa suvustani, etten enää ollut yksin ajatuksieni kanssa.
Wow, tämän jälkeen oloni on ollut paljon kevyempi ja iloisempi. Nyt myös tajuan miten paljon olen kantanut jonkunlainen suru.
En ole enää yksin perheessäni tai suvussani. Korjaamme asioita ja löydämme yhteisöllisyyden, ilon yhdessä.
Hienoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti