Olen kyllä kiitollinen että minulla on niin loistava ja joustava terapeutti. Aina saan ajan jos vaan tarvitsen, nyt vasta tajuan miten valtava asia tämä on.
Se että onko minulla varaa siihen, niin kyllä, se on yksi asia johon löydän vaikka mistä rahaa, ja tähän asti se on onnistunut. Se että jossain vaiheessa, kun minulla oli tositosi tiukkaa, niin hän antoi minulle pidennetyn maksuajan, ihan hiukeetta. Olen kyllä niin onnen lapsi.
Tällä kertaa käytiin kaivelemassa tosi syvälle taas. Löydettiin 7 v piilotetun fiksaaja lapseni. Hän oli piilossa kulman takan ja tunsin että hän oli jo jonkun aikaa ollut odottanut aikuista minääni. Hän antoi heti kätensä kun kurkotin oma kättäni häntä kohtaan. Minua rupesi itkettämään ja nytkin minua itkettää.
Kohdattiin yhdessä , vanhempani, ja hän oikein huusi että he olivat tosi paskoja vanhempia, eivät pystyneet hoitamaan lasta, eivät olleet ollenkaan kartalla, ihan idiotteja. Sitä kyllä äitini aina sanoi meille, että hän ei ole oikein pikkulasten vanhempi. Sitten olemme ok, kun olemme isompia, hänelle se tarkoitti että hän pystyi puhumaan meille kuten aikuiset, ja kaataa koko hänen paskansa meidän niskaan. Isä oli useimmiten poissa töissä, kierteli suomen rannikkoa korjaamassa venetekniikkaa. Ei hänkään ollut ihan tervejärkinen. En minä muista mitään, minkälaista oli neljän seinän sisällä ennen kuin täytin noin 9-10 vuotta, vanhemmat olivat eronneet ja asuimme kerrostalossa Töölössä missä serkut ja täti asui. Hän oli minulle turvallinen.
7 v lapsen kiukku nostaa päätänsä vieläkin. se on ihan ok. Turvallinen aikuinen minä on tässä vieressä, olemme yhdessä ja silloin on turvallista ja hyvää vapauttaa kantamukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti